Pitkästä aikaa höpöttelyä... kuvituksena asiaan suoraan juurikaan liittymättä Kreikan reissun satoa. Kaikki kuvat (c) Rami Haakana ja siksi ukkoa ei kuvissa juuri näykään. Mukana reissussa olivat siis Juha Hinkkanen, Tommi Kotanen, Rami ja minä.

Näkymä Neraki-sektorilta Nafpliosta. Pienenä pisteenä Juha Hinkkanen Tsunami 7a -reitillä.

Iloisessa kuumeessa ja flunssassa kotona... Jälkimmäistä on jatkunut jo yli 2 viikkoa, mutta nyt vasta nousi kuume. Olisko asiaa auttanut, kun kävin eilen parin tunnin puntilla ja pian perään Hinkkasen Jannen kanssa reippaalla lenkillä. Se seikka, että Janne on ollut Suomen huipputason triathlonisteja, ei nyt onneksi painanut niin paljon kuin Jannen johtajan masu, jota se taitaa alkaa motivoida iteltään pois :)

No kyllä se Jannen jalka silti vanhasta muistista aika rennosti nousi... "Mun on niin vaikee juosta hiljempaa, kun on aikanaan opettanut ittensä juokseen sitä 4 minuutin kilometrivauhtia..." :) No ennen sillä tais triathlon-kisan lopussa mennä se 42.195km, mutta nyt sillä vauhdilla ei onneks lähdetty.
Nerakilta edelleen ja meikäläisen kohteena Espresso 7a.

Ostin muuten uudet lenkkarit, Asics Gel Kayano 16:t. Tulivat maailmankin markkinoille 3.11, joten ens vuoden malli siis. Tällanen hieman raskaampi ihmistekele kyllä tykkäsi niiden tarjoamasta vaimennuksesta. Suomessahan noi maksaa 200 euron paikkeilla, mutta eipä tulis mieleenkään tollasta rahaa lenkkikenkiin laittaa. Englannista sain 90 eurolla postikuluineen. Up the UK :)

Pieni ylimenokausi tässä on siis menoillaan ja pääasiassa on tullut höntsäiltyä puntilla ja lenkillä. Vähän jo oon sisälläkin kiivennyt ja sormilautakin alkaa tuntuun ihan houkuttavalta. Joskohan siitä pölyt puhaltelis pian... :) Sormet tuntuu samalla tavalla kuin ennenkin, eli kiivetessä ei, mutta jälkeenpäin hieman joo. Tulen ottamaan tähän saman asenteen, mitä entinen AuK:n johtajani sanoi:"Se pitää vaan hyväksyä ja se siitä."

Oon haaveillut ja suunnitellut ihan työuran alusta asti, että pidän välivuoden tai vastaavan jossain 40 ikävuoden paikkeilla. Ei sitä koskaan tiedä missä kunnossa sitä sitten joskus on, jos on ees olemassa. Vuorotteluvapaa kuulostaa suht kiinnostavalta ja oon semmostakin pari vuotta ajatuksissa pyöritellyt. Jos semmosia 3kk:n pätkiä otan, ne varmaan ajoittuis kiipeilyllisesti otollisiin aikoihin, eli esim. maalis-toukokuu tai syys-marraskuu. Katellaan nyt. Makeeta ois, jos toi ihana vaimokin sais omansa, niin päästäs ehkä yhdessäkin reissulle. Tuntuu vaan sen työnantaja olemaan melkosen kränkky noissa. Kirvestä perkele...
Frachtin luolakompleksissa Argoliksen niemimaalla Peloponneksoksella. Hurja paikka!

Kävin viikonloppuna Ramilla kylässä matkalla Helsinkiin ja tietenkin se ilta ajautui oluen kanssa sormilautatreeniin :) Esittelin Ramille yhden keinon parantaa perusvoimatasoo nimenomaan sormilaudassa ja oli aika hauskaa kuulla muuten aika hillityn diplomisti-insinöörin kiroilevan happoja ja gripin luistamista sarjan lähestyessä loppuaan. Kyllä sillä edistystä tulee, no worries.

Matka jatkui SKIL:n seminaariin, mikä liittyi hieman kaikkeen, mikä oli myös huono asia, mikä ei silti ole valittamisen aihe, mikä on kiva. Jokaisesta teemasta ois voinut jutella yhden päivän. Kiesiläisen Sampo jutteli vammoista, Juha Jäntti salibandymaajoukkueen menestyksen avaimista, Suihkosen Henkka kisakiipeilyn tulevaisuudesta jne.

Oma osa jatkossa tulee olemaan kilpailuvaliokunnassa valmennuspuolen yhtenä vastaavana sekä Kiipeilyn harjoittelu -kirjan uudelleen kirjoittaminen Joren ja Sampon kanssa. Toivottavasti saadaan ja voidaan kirjotella hyvä opus. Hyvin kiinnostava projekti joka tapauksessa. Tollanen kirja tulis olemaan mieluiten päivitettävää laatua, eikä voi koskaan mennä yleistä vilkuilua syvemmälle. Siihen tarvitaan sitten se ihminen soveltajaksi ja oppijaksi. Mutta sellainen maailman paras kiipeilyharjoittelun yleisteos on tietenkin tavoite :-))
Juha Evelina 7a+:lla Vrahokipoksella. Nousu jäi vielä seuraavalle visiitille, vaikka lupaili jo.

Elämä jatkuu... Sormet on lekurin mukaan paljon paremmassa kunnossa kuin oon aatellu ja yritän tässä kaivella itteeni ylös murheen suosta pikkuhiljaa...

Pienoinen ylimenokausi on nyt menossa ja aiheena punttia piiiiiiitkästä aikaa ja juoksua mausteeksi. En oo Kreikan reissun jälkeen kiivenny ollenkaan. Tultiin takasin 22.10.

Juu siis oltiin Ramin, Juhan ja Tommin kanssa manner-Kreikassa reilun viikon retkellä ja kun ei ollut oikein päässyt treenaileen, ei niin hyvässä kunnossa ollut. Muuten kyllä oli kiva reissu ja nautin sitten Kreikasta muutoinkin kuin kiipeilyn saralla.

Parhaana ns. saavutuksena tuli tehtyä Mavrosouvalassa yksi 7a+ toisella yrityksellä yllättävänkin rennosti. Se osoitti, että kunto oli ihan ok, mutta ehkä ne kunnon rutistukset kuitenkin jäi seuraavaan reissuun. hyvin selkeesti oli nyt sellanen asenne koko touhuun. Mulla ei oo kauheen hyvä itseluottamus kiivetä, ellen tiedä olevani kovassa iskussa ja tää oli juuri sellanen retki.

Eipä mittään... eteenpäin vaan ja laittelen kuviakin reissusta, kunhan ehdin.

Sormien PIP-nivelissä havaittu alustavien röntgenien pohjalta alkavaa degeneraatiota... nivelrikkoa siis.

Loppuuko kiipeily? Vedänkö itteni jojoon? En tiedä...näkyy tulevaisuudessa... jos sitä on.

Käytiin Jounin ja Juhan kanssa Haukkavuorella. Pojat lämppäsivät alkuun reitillä Illan viimeinen, 6b. Jounilla onsight kaatui alun herkkään, hieman sokeaan ja dynaamiseen touhuun, mutta tokalla meni hyvin. Olis pitänyt varmaan luvata oluet motivaatioksi... Koska mukana oli vaan pokkari, vääristää kuva kallion mittasuhteita hyvin runsaasti. Jouni on tossa n. 10 metrissä ja herran takana yläpuolella näkyvä upea feissi loppuu n. 30 metriin ja siellä sujuttelee mahdollisesti Suomen upein 6b, Belladonna.


Itellä oli tarkoitus alkaa hieman kattelemaan taas reittiä Veri vetää itään, greidiltään morfo 8a. Tyylinä köyttä itse ylös vieden, eli johtotason hommiin siis. Tavoitteena oli lähinnä tehdä muuveja nätimmin ja ehkä hieman yrittää muistella liidipäätä. Kyllä se siitä, en ihan solid ollut, juuei. Yläosan kruksimuuvi meni kummallakin kertaa nätisti ja tarkasti.


Juha otti uusintaa viime keikan Flashbackistä (7a) ja selätti mokoman hienouden toisellaan. On se kyllä kaunis reitti tuokin, vaikka alhaalta näyttää hieman one move wonderilta.


Mitään erityisiä paineita ei liidinkään suhteen itellä ole, vaikka kivaahan toi ois saada tehtyä tänä vuonna. Eniten suorituksen onnistuminen on nyt kiinni keskittymisestä oikeisiin asioihin, eli kiipeemiseen, ei putoiluun. Liikaa taukoa liidaamisessa ihan selkeesti. Toiseksi sitten fitness-taso korkeemmalle, mutta se nousee kyllä. Ei tässä oo pidempää settiä kesällä juuri tullut tehtyä, joten ei ihme, ettei kauaa jaksa.

Tarzan bundolo!, 7c

Rami tuli riemastuttamaan mun maanantai-iltaa ja teki töitten alkamispäivästä paljon kivemman. Korpjärvelle suunta tietenkin vei ja tuloksena Kotkan adonikselle
- Tarzan bundolo! 7c, toistonousu
- Pertti Plytkyri 6b+, onsight
- Smack my pizza 7a, 2nd go ja toistonousu
- Valdemar 6c, onsight
Vaikka se Rami kiltti mies onkin, kehui hän hyvin estoitta kiven laatua ja reittien hienoutta. No... olen samaa mieltä kyllä...

Smack my pizza, 7a

Torstaina Smack my pizza Korpjärvellä. Hieno herkkä släbi! 7a siitä tuli, vaikka oletin sen olevan pirusti vaikeempi. Niin järjetön ero on +25 ja +15 asteella... Eli helteellä voi laitella pari plussaa lisää :-) En kyllä enää koskaan ala työsteleen släbejä helteellä. EN!

Perjantaina treffit Lassen kanssa ja eka Louhoksella iltakeikalla, kun Mustavuorella päin satoi. Ei kummempaa kerrottavaa, vaikka muistelin Matchboxia 7b+ ja kokeilin Midnight dynamoa 7b. Myöhään tultiin paikalle ja säästelin ainakin hieman nahkoja huomiselle, joten ei haluttanut enempiä työstelyjä tehdä. Mutta kiva paikkahan se on.

Lauantaina Mustavuori ja yläköysisessio. Kylmiltään Tri Gaussin käyrään yliksellä ja hämmästytin täysin itseni kiipeemällä hyvinkin rennosti siihen lepokahvaan ennen verttiosaa. Aika hassua. Viime vuonnahan kyseinen pätkä tuntui tosi raskaalta ja sormeikkaalta. Sitten lisäksi katoin sen yläosan muuvit kuntoon, kun se ainakin itelle on hyvin tarkalla sekvenssillä tehtävä. En ottanut liidejä, kun en ole kunnossa, vielä. Seuraavalla kerralla lähden köyden terävään päähän anyway.

Lasse kiipesi yliksellä helposti Komiat pärjää aina 7c trad ja huitaisi sivumennen yläköysi-flashin Gaussiin! Voi harmi! No itepä läks... Ens kerralla Kuninkaalan kreivikin kuulemma ne liidaa. En epäile pätkääkään. Paikalla oli myös yli kymmenen henkeä Helsingistä, joten melkoinen ruuhka sattui kohdalle :-)

Lauantai-iltana sunnattiin vielä Olhavalle ja tuloksena ilta-auringossa Josse 6+ kakkostellen. Lasse otti vielä lisäksi yläköydellä kokeen Los Capitanosiin 7+ sovitellen kamat sisään-ulos matkan varrella, joten hyvin jämäkkä suoritus. Olisi liidannut sunnuntai-aamuna, mutta alkoi sataa!

Vaikka ulkokiipeily onkin suht kivaa puuhaa, muistakaamme kuitenkin tuo muovin suloinen syleily! Mikä onkaan hienompaa kuin suorittaa sulokkaita muuveja hikisessä ja kämäsessä luolassa. Eri reitit ovat kauniisti rahvaalta piilossa tuolla otteiden viidakossa. Ainoastaan pienet teipinpalat antavat hieman viitteitä kiipeilijälle, minne edetä. Ach, kuinka hienoa! ...hah...

Melkein muttei täysin erilaista siis kuin ulkona kiipeily. Olkoon seuraava pätkä Imatran Koskikselta oiva antamaan motivaatiota kiivetä ulkonakin vielä mahdollisimman runsaasti, sillä ne parhaat kelit tulee vielä! Nyt tuntuu kyllä näissä helteissä noin hikoilun puolesta aika samalta kuin sisällä tosin... Ehkä tämä toisaalta valmistaa syksyn Kreikan reissua varten, jonne ollaan kyllä toivottu hieman viileämpiä kelejä...

Sisäkiipeilyä Imatralla. Koskiksen poikkarit. from Juha Olli on Vimeo.

Jatkoimme Tommin kanssa hyvää imatralaista alppityylistä touhua ja kävimme eilen Kerimäen Simasinvuorella. Saavuimme siis paikalle about klo 17 :-)

Ensimmäisenä näinkin vaalean urhon (Heikki P.) lämppäämässä Mutta kuka murhasi Harryn? 6b+ -reitillä ja tyttöystävä varmisti. Tai niin ainakin takaapäin oletin. Pöyristykseni oli kohtuullista hieman suurempi, kun ko. tuuheatukkainen tyttö kääntyi ympäri ja osoittautuikin Hinkkasen veljeksistä wanhemmaksi. Nimensä nykyään Reinholdiksi muuttanut Mika oli kasvattanut järjettömän muhkean parran, jolle jopa puoliapinaa (vain karvoitukseltaan) muistuttava appiukkonikin olisi melkein kateellinen. Aulikselle nyt tosin tollanen parta kasvais kai parissa viikossa!

Alkuun lämppäsin minäkin Harryllä harrastaen ns. power chippingiä. Se vasurin iso fleikkikahva on nyt sitten päreinä pitkin maata, joten alun pre-klippaus voi tuottaa pygmeille hankaluuksia. En pyytele anteeksi.

Reinhold Hinkkanen vääntelehti nemesiksensä 8b-9a kanssa pariin otteeseen, Heikki ja Tommi työstivät Potemkinilla 7a ja minä ja Rami Vareksella. Ramikin lienee vaihtamassa nimeään Adamiksi, Daveksi tai vähintään nyljetyksi oravaksi. Sen verran rumasti miehen selkä risteili verisuonia ja taivas kuulsi läpi, kun herra lähetti tyylikkääseen tyyliinsä mokoman tyylikkään reitin. Greidiksi taitaa muodostua 7c+.

Pari muutakin paikallista reittiä kaivannee hieman tarkistusta. Tai miltä tuntuisi n. 7B boulderi ja perään pumppaava n. 15m:n 6c/+/tms? Mun mielestä ainakin waaaayy hankalampi kuin nykyinen greidi 7a+/7b (King Creole), vaikka pirun hankala tollanen on kyl greidata. Taisi se Mikkelin härkäkin viime vuonna kiroilla antavansa Mikalle turpaan kunhan pääsee alas, kun ei se kruksi oikein auennut :-) Mä tuun mukaan hivuttaan.

Itellä Vares on vielä pitkälle projektointiasteella, mutta se hankalin paikka eli eka bulge sai toisenkin a.k.a gaston-betan ja uskosin, että sitä tuun käyttään jatkossakin. Sen verran pitkä kuitenkin oon, että tuntuu aika hankalalta saada sitä oikeeta jalkaa ylös ja kylkee kallioon. Ehkä siis joku modified beta vielä varsinkin jalkojen osalta. Ihan lopussa pitää myöskin hieman katella, miten sen meen, mutta se ei niin hankala tule olemaan. Hieman outo kyllä ja ehkä pikkusen scary.

Hyvä ajoitus on olennainen osa kiipeilysuoritusten onnistumista. Ei vaan piruvie pysy ne sormet kiinni, jos on märkää. Paitsi S. Haapakoskella..."Mä oon oikeestaan aika hyvä kiipeen märillä otteilla..." No jätetään mutantit ihan itekseen. Eli koko maanantain satoi hyvin kiivaasti alkaen kello 16.

Kävin sitten kuitenkin aiemmin päivällä mokoma sateen aavistus niskassa lähikivillä (200m) ja siellä sain viimein tehtyä aika pitkään hautuneen projektin, mikä yhdistää kolme boulderia homman mennessä tälleen:
- Senkin Härkä! 6B, minkä jälkeen saa hyvän levon isossa kahvassa, sitten
- Vasikka oikealta vasemmalle 6C, minkä puristettuaan ei saa käytännössä lepoa lainkaan kahvoista huolimatta... eli samantien perään
- Luckymies 7A.

Pari lämppää Luckymiehessä ja Vasikan kruksin muisteloissa ja sitten vaan putkea punaiseksi! Eka yritys karahti... Vasikan kruksiin. Voimaisa piiitkä ja kummallinen gastonista lähtevä könkimä toi ukon ulos. Toinen yritys karahti Luckymiehen kruksiin, eli mulle se heitto sinne vasemmalle saideriin. Kolmas yritys sitten olikin jo hyvä. Painoi kyllä pirusti, eikä olis pysynyt, jos ois tullut virheitä. Onneks kaikki muuvit meni tarkasti ja kun pääsen Luckymiehen kruksin ohi, tiedän, etten vaan voi enää tippua. Tällä oletuksella ainakin menen :) Jippy!

No... tilannehan on nyt kuitenkin sillai, että kyseiseen kiveen VOIS saada ihan koko kierroksen aikaan ja tää edellämainittu pätkä ois se loppupuolikas. Noin vain arviona heitellen se kierros vois koostua seuraavista pätkistä ja niiden välisistä pausseista, jos niitä edes on:
6A, lopussa hyvä lepo
7A, lopussa heikko lepo
7A, lopussa ei lepoa
7A+, lopussa heikko lepo
6B, lopussa erinomanen lepo
6C, lopussa heikko lepo
7A ylös

Eli kyseessä ois kohtuullisen tiukka rypistys ja muuveja tulis varmaan sinne sadan pintaan, en oo sen tarkemmin tota vielä tosissani suunnitellut, en todellakaan. Greidiähän tollaselle monsterille on aika vaikee ees aatella, mutta uskosin, että alkaa kasilla :-)) Nojoo... Voishan tota alkaa yritellä jossain vaiheessa...

Sainpas päähäni lähteä itekseni lyhyelle ja rentouttavalle road tripille Jyväskylään. First time this year! Aamulla, muttei ihan Liukkosen Antin "aamulla" matkaan ja sopivasti Kanavuoren kiville klo 11, vaikka alkuun aattelin mennäkin 28.7:lle. Mä en tiedä mikä ihme tossa Rakulassa 7A on aina, ihan aina, tuottanut mulle ongelmia. Jotenkin oon aika huono tollasissa openhand-hommissa kai sitten, mutta kyllä tossa niin pirusti taas sai ähistä ja aivan liian usein se heitto sinne vasurin saideriin paukkui ulos, enkä saanut sinne painetta. Meni kumminkin tunnissa, vaikkei luovuttaminen kaukana ollutkaan. Aiemminkin on se tullut topattua, mutta se ei ollutkaan nyt se pointti. Kuvittelin tekeväni sen "vähä niinku lämpäksi..." Voi perhana, mitä ideoita mun päässä liikkui!

Sitten päätin voimaini tunnossa ottaa kohteeksi hyvinkin legendaarisen slouppikanttiryökäleen nimeltä Huuhto, 7A. Parin muuvin reitti pitää sisällään äärimmäistä kitkaan luottamista pahimmillaan/parhaimmillaan, miten sen haluaakin ottaa. En ollut koskaan sitä edes tosissani kokeillut ja pari vuotta sitten en saanut edes siitä naurettavan pyöreestä kantista mitään otetta saati sitten että oisin pystynyt jotenkin antamaan painetta oikeelle jalalle. Eipä se nytkään alkuun juuri lupaillut ja se korkea jalannosto tuntui lähinnä typerältä vitsiltä ja aattelinkin, että pojilla on jossain vakipiilossa piilokamera niitä hölmöjä varten, jotka sitä tulee yrittelemään. "Ei tuossa VOI pysyä!" Eikä kyllä pysynytkään...

Paitsi sitten tapahtui pään sisässä jotain ja huomasin äkkiä olevani paljonkin korkeammalla kuin ennen ja edelleen se jalka vaan pysyi. Katselin sitä hieman epäuskoisena ja samalla lämmön aikaansaama helmeily sormissa lähetti minut takasin maan pinnalle. No mutta! Noinhan se vois mennä! Tää tässä kiipeilyssä onkin aika kivaa, kun tajuaa, miten nöyryyttävän vähästä joku muuvi voi olla kiinni. "Pikkusen käännät vaan lantiota ja pidät nilkan tollai koko ajan samalla kun... "

No eihän se heti tietenkään mennyt, mutta pääsin jo lähes joka yrkällä laittelemaan vasuria sinne ylemmälle kantille. Sitten homma vaatikin vaan uskallusta ja halua. Aurinko läheni ihan liika nopeesti sitä kanttia ja paisteli jo todella ilkeesti sieltä yläosan päältä silmiin tehden reunalle heittelystä vieläkin hankalampaa. Mutta sinne se sitten vaan pikku kätöseni tiensä löysi :) Melkein putosin alas onnistumisen säikähdyksestä, mutta sain kuitenkin vasemman jalan korkeelle kitkalle, oikeen huukkiin ja toisenkin käden toppi"kahvaan". Hetken miettiminen ja rullaus päälle. Pidän tota kyllä tossa kelissä ittelleni aika hyvänä suorituksena! Hyvä Juha!

Ettei homma olis ihan itsensä ylistykseksi mennyt, vietin sitten yhden tunnin muistellessa, "mitä ihmettä mun pitää tässä tehdä???" Seisoessani Fillari, 6B+:n alla. Montakin videoo siitä nähneenä ja kerran ite topattunakin se näyttää naurettavan helpolta ja suoraviivaselta. Nojuu ei. Ei mulle ainakaan, ihan niinkuin Rakula! Aina siitä tulee ladonovee silmille oikein urakalla. Ja sitten taas... kun ei ollenkaan siltä tunnu ja tulee tehtyä jotain ilmeisesti vaan alitajuisesti oikein... onkin se oikee käsi siellä topissa. Kyllä tulee niin hölmö olo... jahas, näinhän se menikin, taas. Mutta siis... miten se meni? :)

Perjantaina Hinkkasen Juhan kanssa Haukkavuorella projektoimassa Veri vetää itään -reittiä, 8a. Mentiin alhaalta doggaillen ja kattellen ja kyllä siihen taas tuntuman sai, vaikken lupauksista huolimatta oo KERTAAKAAN siellä käynyt. Sen verran kuuma oli ilma, ettei ollut aikomustakaan ottaa siihen mitään vakavampaa yrkkää ees yläköydellä, mutta se alun hankaluus oli kyllä hilkun enempi hallinnassa kuin viime syksynä. Kattellaan :)

Sunnuntaina Kerimäellä, mukana Tommi K, Jukka H ja Jouni K. Kokeilin Vares-reittiä (7c/+) kerran. Tuntuihan se pirun raskaalta, mutta kunhan saa hieman mukavamman kelin (eilen oli +26 C), saan sen ekan kruksin paljon paremmin haltuun. Sen verran fyysinen rykäsy se on, etten jaksanu lähteä siinä helteessä uudelleen rämpimään, kun aurinkokin siihen jo löysi. Mentävissä, mutta vaatii kyllä työstöä. Hieno reitti!

Kokeilin myös aikani kuluksi yläköydessä vanhaa tuttua Vertigoa (7b) ja se meni kyllä helposti, vaikka pari kertaa roikuin köydessä. Sen verran heikkoa on köysikunto tällä hetkellä, etten halunnut hulluna hapotella vielä. Näin jälkeenpäin ajateltuna siinä ois kyllä voinut ottaa muutaman toiston ihan vaan treeninä. Jotenkin se keli vaan houkutti enemmän kattelemaan muiden kiipeilyä :)

TV 6C+ from Jukka Törmä on Vimeo.

Jukka ehti joka paikkaan kuvailemaan, kun oltiin Kurikassa Santavuorella vääntämässä eräs kaunis ja lämmin viime torstainen kesäilta. Kyseessä siis reitti nimeltä TV ja tähtiä taatusti se ***, eli vallan komea pökäle ja pituuttakin semmonen mun tykkäämä määrä. Ja tietenkin... musiikki on jälleen taattua Jukka-laatua! Uncle Arthur...

Untitled from Juha Olli on Vimeo.

Video Isonkyrön Matinkivellä olevasti upeasta Harjavaras-poikkarista 7A+ ... tai no siitä alkuosasta siis vaan 6C...

Jussin hieno Järvihirviö-probleema Virroilla. Tiukka reitti vaati pari työstöyrkkää, mutta taipui kuitenkin helposti, vaikka videossa henkeäsalpaava lipsahdus näkyykin. Ei hätää! Greidistä väiteltiin pitkäänkin isukin inistessä istumalähdön hankaluutta.

Virroilla oleva projektifeissi. Jussi etsii tietään kosteikkolabyrintistä. Jotkut kohdat oli täysin kuivia, jotkut hieman kosteita ja osa sitten lätäköllä. Feissin alla on kaikkia näitä ja kuten kuvasta pikkusen näkyy, sinne on rakennettu kohtalaisesti jopa tanssilattiaa muistuttava rakennelma. Kyllä siihen kelpasi putoilla... :-)

Kuvassa työstön alla "Honk Honk!" -niminen hieno reitti. Nimi liittyy parisuhdehistoriaan, ei siitä sen enempää, sisäpiirijuttu :-)) Vaikeutta seisten joku 7A+/7B ja istuen varmaan plussan hankalampi. Sen oikealta puolelta lähtee hyvin vierekkäinen linja, mutta aikalailla se käyttänee ihan eri otteita. Nimeltään se on luonnollisestikin "Tuut Tuut!"

Mun pään kohdalla oikealle kaatava hyvin slouppaava ramppilinja on nimeltään The Swamp Thing 7A+. Kuvan vasemmassa reunassa on toistaiseksi vain seisomalähdetty The Return of The Swamp Thing 6C. Istuen mokoma on reilusti yli seiskan sekin. Erinomainen projektipaikka siis mulle, jihuu!

It was the last day of our trip... and Juha was syked...

Kuinkahan monessa ameriikan poikien leffassa mokoma klassinen ja melko hölmö möläytys on paukautettu... Ja AINA menee, mitä on mennäkseen, on se kummaa. No... nyt sitten itelle sattui samanlainen iloinen tapaus, kun sain Vaasassa oooikein hienon ja äärimmäisen klassisen Überhänk-nimisen hienouden tikattua. Kuvassa reitin alku, jota tosin en lähde noin. Toi on vielä siltä ajalta kun ajattelin, etten saa tolla reitillä ees takapuoltani irti maasta...

Kuten aiemmin mainittua, mulla oli siinä tokassa muuvissa kummallinen movement trigger -ongelma. Käytän tota ilmaisua, kun ei liikeliipasin oikein kuulosta hyvältä. Siis kuitenkin se hyvin hyvin tärkee pointti kiipeilyssä, mihin aika harva tuntuu kiinnittävän huomiota, eli retorisesti: "Mistä nivelestä se muuvi lähtee?"

Villelle ehdotin pitämään oikeen jalan feissin puolella sisäflägin sijaan, kun se oikee jalka tuppas huitoo minne sattuu ja däppiä tuli. Ite käytin aina sama keinoa, mutta tuntui niin hankalalta silti ja tulin muuvista ulos kuin se viimeinen pullapari uunista. No, sittenhän mä vasta hokasinkin, että tuppasin ponnistaan oikeella jalalla tosi koukussa olevan vasurin sijaan. Mun raajoille tekee paljon parempaa pitää se oikee jalka sisäflägissä... ja oi katso, tokalla toimi! On tää kiipeily kummaa puuhaa...


Loppu menikin sitten nätisti ilman huolen häivää muuvien ollessa cortexissa. Ajattelin kiivetä Sauerkrautin seisomalähdönkin löydettyäni siihen itelle sopivan sekvenssin, mutta sen verran toi Überhänk verotti varsinkin psyykkistä latinkia, että loppureissun tyydyin vaan tallustelemaan metsässä typerä ja tyytyväinen virne naamalla :) Toki pari klassikkoa tuli Korkkarikivellä kiivettyä ihan vaan iloksi; Himmel ja Pectus in love.

Tiistaina Vaasa. Pitää alkaa ottaan ton pitkätukka-Villen asenteesta enemmän mallia :) Ukko toppas hienosti Überhänkin 7B ja Apinan raivon 7A parin helpomman ohessa. Itekin sain Überhänkkiin erittäin hyvät fiilikset nyt. Se toka pitkä muuvi tuotti mulle aiemmin hieman movement trigger -hankaluuksia, mutta nyt tiedän jo miten se mulla tulee meneen. Aika kasassa siinä olen, mutta näillä mennään. Illalla Seinäjoelle palatessa päivän vääntelymäärään nähden hämmästyttävän hyvin sujunut 20 sarjan sormilautatreeni. Kummaa...

Keskiviikkona aamulla Isokyrö ja Harjavaras-poikkari meni muutaman yrityksen jälkeen. Todella makee reitti ja pituutta noin 30 muuvia. Tykkään kyllä poikkareista! Tulee hienoja muuveja yleensä paljon jne. Tollaset hapollisemmat on aika lähellä sydäntä myös. Ne on kuitenkin enemmän reittejä kuin blokkeja.

Janin poikkari 7A, Santavuori, Kurikka.

Torstaina Jukan kanssa Kurikassa tarkastamassa kuntoa ja viime vuoden ihmeelliseen itkemiseen nähden sujui oikein hyvin. Pari nemesistä tokalla ja uutena tikkinä tosi hieno nega TV 6C+, ehkä jopa 7A. Video tulossa by Jukka Scorsese.

Jukka osoitti päivän lopuksi hämmentävää innostusta Janin poikkariin (7A:n nurkilla) ja melkein sai sen vedettyä ekalla, kun videokin oli päällä. Siihen kruksikulmaan se kuitenkin stoppas...kuten itelläkin. Ois pitänyt vaivautua ees hieman muistelemaan mitä siinä sitten taas pitikään tehdä. Sen verran siinä jo hapottelee, ettei oo varaa kauheesti mokailla.

Sama Jukka-ukko esitti perin ihmeellisiä otteita illan viimeisellä Mellanfolk 6B -reitillä. Meinas tulla flash, mutta sitten... Mitä ihmettä tapahtui? Bensa loppui täysin tai jotain, mutta muutoin niin sulavasti ja runollisen kauniisti liikahtelevasta, väkivahvasta nuorukaisesta tuli heikkouttaan itkevä ja jäätelöä, shoppailua ja sohvaa kaipaava hylkiö. Ei mennyt eka muuvi millään, mikä suuresti laittoi epäilemään ilmassa olevan jotain kummallista hiekkasäkkipölyä. No, olihan siinä jo 3 h väännetty alle. Mutta... ei selkeestikään pitäis boulder-miehen ruveta leikkimään happohommilla, jos menee tollaseen kuntoon. Pitäsköhän sen reitin nimeksi muuttaa Bättre folk...ehkä joku 7C... ;) No...kyllähän sitä kaikille joskus heikko hetki tulee, mutta että Jukallekin!?

Cheesy Gay

Cheesy Gay 7A from Jukka Törmä on Vimeo.

Eilen vierailtiin Jukan ja Villen kanssa Vaasassa jälleen. Helsingin posse oli kiikkumassa Überhänk-sektorilla, joten menimme jakamaan hyviä juttujamme heille/heidän kanssaan. Erityisesti Kata tuntui olevan mielissään erittäin hauskoista ja alati paranevista jutuistamme ja kauhunsekaisin tunnelmin huomasi niiden levinneen jo omiensakin joukkoon... Pitkä kotimatka autossa lienee antoisa... Anteeksi jo etukäteen :)

Kiivettyäkin tuli. Sain jopa päähäni, että Überhänk on ihan mentävissä itelläkin, kunhan pään saan kuntoon ja pari pädiä. Eka muuvi on ollut mulle mysteeri, mutta nyt se tuntui oikein hyvältä. Jalan vaihto vaan, hassua. Koji oli hyvin lähellä toppausta melkein jukkamaisella pakittelulla kulman takaa, mutta sikarin toki saa, vaikkei bonusta. Pitänee seuraavan keran Kabukissa syödessä käydä moikkaamassa kyseistä hauskaa herrasmiestä. Villekin otti jo erittäin lupaavia yrkkiä mokomaan klassikkoon. Tollanen nuori hurjapää...helppohan se on, kun ei oo tenavia...kai? ;)

Villellä olikin hyvä päivä ja alussa kellistyi Lard bard 7A ja sen vasemmalla puolella oleva vekkuli low ball 6B tms. Itekin sain parin typerän mokan jälkeen Bardin kellistettyä. Hauska reitti. Moneen kertaan on tullut viime aikoina huomattua, ettei reitin tarvitse olla kovinkaan korkea ollakseen hieno. Hyvä näin.

Noiden jälkeen tuli siirryttyä Korkeajännitys-kivelle. En ollut erityisen motivoitunut yrkkäilemään ko. hienoutta varsinkin sormien ihmeellisen herkistymisen takia, joten jäi pariin kokeiluun. Himmelin perusversio meni kuitenkin, kunhan vähän viitsi keskittyä. Pectus in love olis mennyt taas myös, mutta se toppi olis pitänyt käydä kurkkaamassa ja putsaamassa ennen heittelyä. Sormetkin oli ihan käsittämättömän kipeet jo tässä vaiheessa, kummaa.

Vaikka jo Pectuksen minikrimppejä ottaessa meinas itku tulla, mentiin kuitenkin kiven taakse katselemaan Cheesy Gaytä. Kummasti sai potkua jostain ja ei ihan kamalasti sattunut sormiinkaan. Ville jatkoi hyvää päiväänsä ja toppasi melkosella uroskiipeilyllä tämän välikorkean komeuden. Itekin olin hieman hämmästynyt, miten puurot tuntuivat loppuvan, mutta silti hieman jaksoi. Teippiä vasurin keskariin ja jippy jippy, sain itekin samaisen reitin listalleni.

Jukkakin sai siten edes yhden onnistuneen toppauksen videolle tältä reissulta :) Muuten tuo Tanelinrannan urho tyytyi lähinnä toppailemaan vanhoja ja kertomaan parhaita vitsejään... Eiköhän näitä (videoita, ei vitsejä, EIEIEIEI) tule lisäiltyä, kunhan saan niitä koneelle. Oma kamera tietenkin oli hyvässä tallessa auton takapenkillä koko reissun ajan...

Vaasassa Jukan ja Isossakyrössä kesäilevän Erkkilän Villen kanssa. Lisäksi törmättiin kolmeen pääkaupunkimme uljaaseen edustajaan ja kuulemma lisää niitä oli tulossa. Niin ja ok, tulihan se Pontuskin paikalle, mikä oli kuitenkin loppujen lopuksi ihan mukava asia.

Ensin oleiltiin Lorienilla hieman työstelemässä tuon huikean upean kiven nimikkoreittiä 7A, mutta se perhanan saideri-backstep-ristiin-yli-ali-ympäri-hei -muuvi ei oikein vielä menny vaikka jo hieman sain ideasta kiinni. Hyvinkin semmonen ei mulle sopiva reitti, joten treeniä vaan.

Viereinen Off season 7A meni tokalla vanhasta muistista niin helposti, että ihan nauratti...hahhah. Ihan kiva nykykunnon osoitus kuitenkin kai. Aikanaan sitä tuli työstettyä epätoivon vimmalla ainakin kahtena ellei kolmena Herran päivänä.

Sen verran eilen ripotteli vettä, ettei toppaukset oikein onnailleet lämppiä lukuunottamatta keltään. Koji tosin väänsi sormiaan Lorienin toppiin hyvinkin kiivaasti lorottavaan vastavirtaan ihan kunnon asenteella. Ens kerralla sitten.

Jukallakin oli ko. reitin repeat ihan hilkulla, mutta tuo huikean kestävyyden omaava sankarimme hyytyi juuri kalkkiviivoilla eli aiheutti lähinnä ihmetystä kanssaihmisissä..."miten tuolta voi enää tippua???". No... ei ollut ensimmäinen kerta :) Oli sateessa toki hyvääkin. Eipä ollut sitten niitä hyttysiäkään niin paljoa kuin alussa.

Pilates 7B, Sundom

Kävimme vielä Pontuksen kanssa kurkkaamassa tuon pinkkibokserisen rantaruåttalaasen löytämän uuden alueen (juu kummatkin on ihan normaalia kamaa Vaasassa, sekä pinkit bokserit että uudet kivet...) ihan Sundomin naapurista. Herra ite kepitti uuden hienon, kummallisen ja herkän toppauksen omaavan reitin ihan vaan malliksi ja Jukka-poika selätti mokoman Pilatuksen 7B kohtuullisen yrkkäilyn päätteeksi poistaen näin epäilyt olemattomasta kestävyydestään. Tosin herra puuskutteli puolisen tuntia reitin toppauksen jälkeenkin siihen malliin, että joskus vois lenkilläkin käydä. No...ite sain tehtyä pari ekaa muuvia... :)

Virroilla en juuri ole saanut kiivettyä, mutta onhan siellä upea feissi ihan appivanhempien mökin lähellä ja nyt sattui olemaan mokoma kuivana. Landing on hyvä luonnon suoman suopädin ansiosta, mutta ei tuo not-so-deep-swampy-swamp-climbing niin kiinnosta, ellei sitten olis koko kenkävarasto mukana.

Suo ja kosteikko alla ei kuitenkaan lannistanut sankariamme, vaan ympäristössä olevia kaatuneita puita ja isoja kiviä tuli raahattua reitin alle melkonen pino. Melkein siihen uuden lattian siis tein. Reittien putsailuineen ihan hyvä kolmen tunnin lämppä... :)

Kivi sai parissa päivässä kolme uutta reittiä, joista vaikenta oli tullut työstettyä ennenkin: The Swamp Thing 7A+. Tämän ilmeiset seuraajat tietenkin The son of... 6B ja The return of... 6C. Odottamaan jää vielä 2-3 reittiä vaikeudeltaan ehkä 7A-7B. Lisäksi sitten vielä istumalähdöt noihin ja ne tulee kyllä olemaan aika tiukkoja. Nimien keksiminen onkin sitten oma projektinsa. No...onhan niitä Rocky-elokuviakin tehty useita...

Kokonaisuutena oikein hieno paikka. Käsien lähtöotteet löytyy joka reitille ja variaatiolle, vaan ei juurikaan jaloille. Sitten siitä selvittyä ei oikein käsille löydy kummoista ja kaikki otteet tuntuu olevan lätkitty ihan vääriin suuntiin. Noin 4 metrissä alkaa lopulta löytyä isompaa tai pienempää sloupperia. Toppaus hieman jännähköä, kun siellä päällä sitten taas ei juuri mitään ole... Kuviakin tulee joskus.

Aika lämmintä pukkaa, mutta käytiin iskelmäprinssin (Teemu) kanssa Hyypiänvuorella tai Linnavuori 2:lla, miten sen nyt sitten haluaa sanoa. Lähtö melkein aamutuimaan, eli 9 maissa ukot kalliolla. Eihän tää mitään ole Liukkosen poijan sairaisiin yöleikkeihin, mutta riitti meille pitämään auringon laatalla nurkan takana.

Teemu sai muutaman työstönousun jälkeen topattua Pertti Plytkyrin (6b+) ja ite vörkin sen oikealla puolella kulkevaa linjaa. Hieno ja herkkä släbi ja vaikeampi selkeästi kuin Pertti. Asettunee sinne seiskan yli varmaan. Reitti on perhanan herkkä ja eka pultti, toki perustellusti, 6 metrissä. Sen verran pikkusia ovat ne otteiksi merkatut mankkajäljet, ettei liidiä viitsinyt ottaa. Kolme työstönousua riitti tuhoamaan nahat ja liidi jää paremmalle kelille.

More flashbacks:
Maanantaina 29.6. forkut perhanan kipeinä sunnuntain herättelytreenistä vintillä suuntasin Aholaan aiemmin mainitun prinssin ja Jukan kanssa. Yllättävän irtonaista menoa suhteessa olotilaan. Van Haleniin tein matalamman lähdön ja Jukan silvottua julkeasti kauniin lähtöotteen jouduin kiipeämään sen sitten vielä uudelleen 6C. Teemu toppasi Pitkä sääret ja kapee lantio -lipan 6B+.

Tiistaina 30.6. käytiin Tommin kanssa Viljakansaaressa iloisessa sub 30 asteen helteessä. Pari kaunista helpompaa 6B+:aa tuli kiivettyä ja ekassa jopa mun jalat lenteli ilmojen teillä. Toisessa sitten koko reitin 2,5 metriä antoivat kummankin muuvinsa ansiosta yllättävän hauskaa dynaamista touhua.

Long time no sea.

Kävin viikon verran Kreikassa, mutten saanut YHTÄÄN reittiä kiivettyä. Eipä saanut Jukkakaan... vaikka näin fotogeenisenä iloitteleekin.


Toki tähän saattoi vaikuttaa, ettei ollut mukana kiipeilykamaa kuin muutama alan julkaisu. Perheloma Törmien kanssa siis. Oikein hauska reissu, kiitos vaan! Eipä oikeastaan ollut sen kummempia hinkuja kiivetä, vaikka Kalymnoksen naapurissa Kosilla lojuttiinkin. Sen verran lämmin oli ja muistot viime vuoden tuskista Ramin kanssa (juu Rami ei ollut se suurin tuska, vaan se lämpö) laittoi mielen ihan suosiolla ajattelemaan uimista ja muuta vastaavaa puuhaa. Hillittömän kivaa!

Aegean meren suurin vesipuisto Lido Waterpark helli meitä pariinkin otteeseen ja muutoinkin tuli vietettyä ihan rehellistä aurinkolomaa. En edes muista koska viimeksi, kun ei toi lojuminen oo oikein koskaan kuulunut harrastuksiin. Ainoo treeniksi laskettava oli kai tunti tennistä ja sitten ehkä 7 minsan täysvauhtinen juoksu, että ehdin nippanappa Mastiharin bussiin.

Tarkoitus oli tavata Hinkkasen Juha, joka oli paremman puoliskonsa kanssa kiertelemässä Kreikkaa ja olivat Kalymnokselta tulossa tarkoituksenaan lentää kotiin Kosilta. Juu Juhakaan ei kuulemma kiivennyt lainkaan... mikä laittaa kyllä hieman epäilemään tätä porukan motivaatiota koko hommaan!!! . Sopivasti polut risteytyi, että ehti pari tuntia höpöttelemään ja nappaamaan palan paikallista sekä kiinteänä (taramosaláta ja kolokithokeftédes) että nestemäisenä (Mythos ja frappé) ravinteena. Kiitos vielä Juhalle tarjoilusta!

Sen verran sain kuitenkin sormia kuluteltua ihan alkumatkasta, että pysähdyin Liljendalissa Mervin ja Jussin mennessä syömään. Koko matkan Kouvolan jälkeen oli sadellut ja pahalta pahalta näytti. Kuitenkin alakivi näytti Mistyn puolelta melko kuivalta, joten tunnin ehdin siinä venkoilla ennenkuin alkoi satamaan uudelleen. Monia ameriikan poikien kiipeilyleffoja lainatakseni: "I had only few minutes to send as the rain was coming and I had to leave for plane anyway... but I was syked!!!" ...Just joo... No, kuitenkin tuloksena Misty ja Gaylord sekä uusinta Petsopastaan, which is nice... Kuva vanhasta arkistosta ihan vaan sen takia, kun on niiiin hassulla mutkalla iso mies. Jolly can be Happy and Gay at the same time :-))

...

Hyviä uutisia myös navettani kauneimmalta jäseneltä, Roosalta Sveitsistä, missä tyttö oli laittanut muikunruodoille (Andy, Jarkko, Kuutti) kunnolla kampoihin tikkaamalla la 27.6. mennessä neljä 7C:n boulderia! Upee suoritus, kun ei ollut juuri sen tasosia alkanut yritelläkään kuin vasta Sveitsin osion lopuilla. Seuraavaksi menevät naruttelemaan Ceuseen.

La cupettér Vaasan Vaxlaxissa. Todella hieno reitti ja istumalähtökin nousi maasta, mutta siihen underiin jämäköittäminen kyllä vaatii pari kertaa lisää :) Mukana kuvassa The Iloiset Weicot Rollosta. Jessen kannustus oli yhdistelmä Juha Jokisen ja Daniel Woodsin totaalihellää kuiskailua ja meinas mennä pokka ja paditenssön samantien. Onneks iän tuoma kokemus voitti ja pystyin keskittymään toppailuunkin :)

Seinäjoen Rintalanvuorella Appelssiinin kimpussa. Vaikka kivilaatu ei yleisesti kovin ihana ollut, on tämä reitti kyllä tosi hieno. +6 astetta viiliä taivaalta ja perkuleellinen tuuli oli melkonen kontrasti mm. eiliselle (13.6.) Imatran säälle: +27 hottia ja kosteusprosentti lähenteli 100%:a. Iloinen sademetsäfiilis siis ja kuvittelin voivani kiivetä jossain... No...

Jukka the godlike body toppasi Isokyrön Matinkivellä Riiuuraitti-nimisen (? no ok, nimestä lienee useempia käsityksiä sen mukaan kuka kuvitteli topanneensa sen ensimmäiseksi... toi reittinimi tuli Anssi 1.1:lta). Seitsemän nykymetriä korkee loppuun asti jännitystä lisäävä pätkä. Meinas jo allekirjoittanut spottaaja tosissaan katella, mihin se sieltä tulee kyljelleen... Ei tullu onneks. Paljon hauskaa kyseisellä kivellä löytyi muutakin.

Jussin kanssa lomailemassa Seinäjoella...

Jukan kanssa käytiin perjantaina tossa parin kilsan päässä Seinäjoen Rintalanvuorella kattelemassa kiviä ja löytyihän sieltä pari lepposaa blokkia. Reitit ei ollu ihan niin leppoosia, vaan aiheuttivat hankaluutta päässä, vaikka pari sainkin selätettyä. Ilma oli muuten ok, eli +6 ja myrskytuuli. Pipolle ois kerrankin ollu tarvetta näin Suomen kesässä.

On se jännää, miten Vaasassa on niin järkyttävä määrä kiviä. Jos piirtäis 20km etäisyydelle Vaasasta rajan, siellä sisällä ois eniten kiviä Suomessa, hands down. Ja jos siellä ois 10 Laatikaista, niitä löytyis ja putsautuis 50 blokin vuosivauhtia lisää. Sen verran Laatikaisia on toisaalta kyllä ihan liikaa, kun siinä yhdessäkin on aikalailla kestämistä. Onneksi ei seurustella ;)

Lauantaina Vaasassa tavattiin Rollon jengiä kolme kpl, mikä onkin aikalailla riittävä tai maksimimäärä sitäkin sorttia :) No ei, hauskaa oli niinkuin olettaa saattaa ja sain siinä pari uutta reittiäkin kiivettyä, vaikka priimasäästä huolimatta kukaan ei tehnyt sen kummempia urotekoja. Toivottavasti Jukan pierut kuitenkin päätyy poikien videolle... On se vaan käsittämätön lahja pystyä mätänemään elävältä ja silti kiipeemään...

Jukka otti kuvia, joten eiköhän niitä tuu myöhemmin tännekin.

40 vuotta tulee lasiin tänään. Kunto on kova ja ukko näyttää komeemmalta kuin koskaan!!!

Silmien kunto on hieman arveluttava...

:-))

Kreegah!!!

Tarzan bundolo!!!

Viidakon valtias rules :)

Laitetaan nyt sitten lisää näitä pelleilyjä. Nooo...oli muutoin kyllä ihan kaunis päivä :)



Hauskintahan tuossa oli se, että reitin neljäs ote tiputteli vettä oikein urakalla ja seuraava ote samalla kädellä (vasuri) on kyllä aika hyvä lista, mutta käsittämättömän sileä ja kitkaton pentele... No mulle toi kruksi on enemmänkin toi videon alussakin näytetty rock over. Vasuri pienessä gastonissa ja oikea pitää saada gaston-pokettiin. Sinänsä kai ihan helppo muuvi, mutta mä oon niin ilosesti kasassa siinä, etten saa kunnolla painoo oikeen jalan yli.

Yksin matkassa, ei ständiä jne jne... No, ei ehkä koulutusta vastaavaa jälkeä, mutta menköön dokumenttina. Hauskaa keekoilua se oli kuitenkin :) Eli kyseessä voimakestävyyslinkityksenä Vasikka ja perään Luckymies.

Enpäs muista koska ulkokiipeily olis tullu alotettua näin myöhään... Kaunista ilmaa on kyllä ollut, mutta niin perhanan kylmää ja tuulta ja paljon lunta, ettei vanhus enää viitti. No, eilen viimein pääsin pihalle ja olihan mahtavaa taas.

Vallan kyl kulkikin oikein lepposasti. Ei ollut kauheesti aikaa, mutta Luckymies (7A) meni parillakin eri versiolla ja helposti, vaikka on aina ollut mulle aika tiukka. Melki joka otteessa oisin voinu mankkaillakin. Samoin Vasikka-poikkari (6C+) meni ekalla ja muutamaan kertaan sekin, vaikka siinä on hieman kummallinen teknis-raskas kruksi. On se aika ruman näkönen reitti, mutta hienoo liikkumista!

Tänään oli kans vaan pikkusen aikaa, mutta kävin Linnavuorella keekoilees. Häjyt tuloo! (7A) meni ekalla ja rennosti vaikka sopiikin mun tyyliin hyvin. Pitkä versio Pohojammaa (22 muuvin 7A+) meni sekin helposti. Kivaa! Jabadabaduu (7A) vaati sitten jo neljä yritystä taipuakseen, mutta oli kiva nähdä, että lähtökunto tähän kauteen on aika hyvä.

Paikalle pölähti myös Tukiaisen Mikko ja mr. Juice Kuusalta kokeilemaan Linnavuoren kauniita reittejä. Olipas kivaa nähä vieraita kaahimassa omia reittejä. Palautekin oli kiittelevää, joten kivaahan siinä oli seurata sankareiden vääntelyä.

Ja... lisäsin tonne kommentteihin open ID -jutut, kun en aiemmin huomannut semmosia mahiksia.

Taas Helsingissä. Koulutusta perjantai ja lauantai, joten ei ihan aito kiipeilyreissu. Olin Martinilla yöt, kun olin niin monesti luvannut mennä. Muuten olikin sitten tosi tiukka aikataulu. Ensin 3 tuntia autossa torstaina ja suoraan Jarmon cavelle. Sieltä nippanappa ehdin Martinille häiritseen tenavien nukuttamista :) Perjantaina heti aamusta koulutukseen ja sieltä suoraan kiipeileen ja sitten illalla takasin Hostel Belle Martiniin. Hyvää viskiä se Jameson! Lauantaina sitten jossain välissä viimein pääsi ajelemaan jo kotiinkin päin.

Kiipeily sujui kohtuudella, vaikka en mä oikein päässyt sisälle (henkisesti) Hirviluolaan vielä. Lisäksi siellä vois olla enemmän pienempiä otteita myös helpommilla reiteillä, ettei mee vaan pitkiä muuveja kahvoista -vetelyksi. Noo...ainahan sitä valittaa voi :) Ostin Jarmolta 5 hienoo slouppia, jotka pääsi heti tänään koehiplailuun 50-asteiselle... nihkeitä... mutta ihan manageable. Kyllä mäkin saan sormiin voimaa vielä. MOVE FATSO!!!

Lauantain päiväretki etelään alkoi 4 tunnin tiiviillä mankanlevityssessiolla Granissa. Siellä on hyvä käydä, sillä ilma on viileää, väkeä ei ole liikaa, jos yleensä ketään ja kisareittejä on vielä kiva vääntää. Paremmin sujui taas kuin viimeksi, hyvä niin. Mukana myös rock-Teemu ja Kotkan lahja Suomen kiipeilylle, Haakanan Rami. Olipas kiva taas nähdä ja huomata, että viisas vanhus on hyvässä kunnossa ja kiipeää sulokkaasti ja lihaksikkaasti, kuten aina.

Iltapäivä menikin sitten Jarmon cavella Pasilassa, minne ei aamusella viitsitty lähteä Pasila Openiin varhaisen (klo 9) aloitusajan takia. Menimme siis seuraamaan SM-bouldereita ja itselle tietenkin bonuksena oli kiinnostavaa tarkkailla Roosan ja Nalle the doctorin suoritukset. Hyvin meni ja kun tässä Nallen kiipeilyjä on seurannut syksyn jälkeen moneenkin otteeseen, on kehitys ollut huomattavan selkeää. Lisäksi riemastutti se 16v Lagavulin, joka pökättiin käteen jo eristyksessä vieraillessamme :) Tawastin Make katteli kateellisena vierestä ja yritti houkutella raikkaaseen ulkoilmaan katselemaan junia pullon kanssa. Toisella kertaa sitten...

Roosaa jännitti kisat aikalailla johtuen mm. siitä, ettei noihin kisoihin erityisemmin valmistauduttu, vaan ne tulivat keskellä peruskautta lähinnä kovan volyymitreenin roolissa mukaan. Hieman muutamalla treenillä terävöitettiin menoa kuitenkin ja se näkyi ja kuulemma myös tuntui. Hyvin hallitun ja jämäkän näköistä menoa, jihuu!

Miesten kisan voitti se toinen Nalle, mutta ei ihan niin suvereenisti, kuin yleensä, tarkoittaen lähinnä sitä, ettei jokainen reitti mennyt flashinä. Hienoa ja lannistavan vakuuttavaa eli härmäksi erittäin inspiroivaa liikehdintää. Kuutti oli kakkonen ja kyllä tuossa hämmästyttävän kova sisaruspari on... niin siis ei Kuutti ja Nalle...

Hienojen kisojen lisäksi tapahtuma oli menestys myös sosiaalisesti. Sain paljon kiipeilyä nauhalle ja tuttuja tuppasi joka suunnasta sen verran, että Teemu hieman naureskeli, kun olin kuulemma käsi pystyssä ja suu auki koko ajan. Melkein enemmän harmitti sitten se, että jouduttiin lähtemään takaisin Imatralle illalla 22 maissa, eikä esim. Anssi the regularly strongerin possen kanssa nauttimaan tapaksia ja ehkä hieman lempijuomaamme alkoholia. Ehkä se Lagavulinkin olis voitu aukaista... Toiseen kertaan!

Monet käyttää kiipeilyssä yksinomaan kasisolmua, mutta käytännön syistä joillakin on käytössä myös paalusolmu (bowline). Aika monenlaisiin variaatioihin olen törmännyt ja tässä niistä neljä. Itse käytän oikeanpuoleista versiota eli ns. tuplapaalusolmua. Tuokin käsite on hieman häilyvä, sillä myös vasemmalla olevaa solmua olen nähnyt kutsuttavan tuplapaaluksi.

Mitähän versiota näistä käytetään eniten? Onko lujuudessa eroja? Vaikka paalusolmu heikentää köyttä hilkun (~30%) enemmän kuin kasi (~20%), on sen käyttömukavuus joskus paljon parempi. Jos projektoi jotain reittiä ja tulee tipahdeltua usein ja lujaakin, voi kasisolmu jumittua aika komeesti. Tokihan sen saa auki kiivaasti ajan kanssa ja antaumuksella vääntelemällä jne, mutta paalusolmu ei jumitu lainkaan. Kasisolmun hyvä puoli on se, ettei se aukea itsekseen, kun taas paalusolmun lisänä kannattaa ehdottomasti käyttää varmistussolmua, esim. kalastajansolmu.

Huomaan selkeästi jo kevään tulevan mieleen, kun noita narujakin tulee räplättyä enemmän... :)

Jaha... back by public demand... Kuva Vaasan tornilta, photo by Jukka.

Grani-boulderissa tuli käytyä ja osallistuin toppapöksyihin, kun siihen kuului kaikki tarjolla olevat reitit eli miesten 10, naisten 10 ja toppiksien omat n. 30 reittiä. Ihan mukavasti meni ja muistaakseni kiipesin 24 reittiä. Yhtään miesten reittiä ei tainnut taittua, enkä kyllä oikein tainnut yrittääkään. Eipä siis ihme. Naisten reiteistä meni muistaakseni 3 tai 4.

Nallella... nalleista se Isoma(h)a... meni oikein hyvin ja treenien tulokset näkyy jo. Järkyttävä 49 yritystä reitteihin osottaa toistokestävyyden nousseen uusiin sfääreihin. Ikävää oli Anssi the Beautifulin nilkkavammaus, mutta kyl se siitä Fontsuun prananee :)

En oikein saa semmosta projektointifiilistä irti tollasissa happeningeissä. Pelottaa yritysten tuhlailu, ellei se reitti sit lopulta meniskään jne ja aiempien kisojen perusteella pelkäsin, ettei sormien nahat kestä loppuun asti. Nyt niihin tosin jäi varaa aikalailla ja 4 h kisan lopussa kiipeilinkin hieman helpompia reittejä useempaan kertaan ihan vaan treeniksi. Tuntuma oli sellanen, että olisin voinut kiivetä 3 h lisää. Se oliskin ollu aika hyvä setti :)

...lisätään tähän pari kolme viikkoa aikaa väliin...

Vaikka tässä on nyt muka boulderoinut kovasti, kovin vahvaksi ei oikein itteensä tunne, kun kattelee miten muut kiipee mitä vaan. Sama fiilis tuli taas hieman Helsingissä käväistessä ja Granissa uudelleen vieraillessa. Roosan kanssa perjantaina ja Sarin, pikku-Empun ja Lassen kanssa lauantaina tuli kiivettyä samalla kisatasolla tai korkeintaan hilkun paremmin ainakin joissain reiteissä.

Lasse on kyl vahvassa kunnossa niinkuin aina kiipee se tai ei :) Samoin Roosa, joka on uusin lisäys mun nylkyliiterissä, mikä lienee paras nimitys mun valmennustallille, heh. Ohjelmat ja tavoitteet suloisen Suomemme ykkösnaisen kiipeilyn suhteen pysykööt salaisina. Kyllä ne sitten sieltä julkistellaan, kun toteutuvat. Sama juttu muiden liiterini asukkaiden kanssa oli ne sitten kiipeilijöitä tai muita urheilijoita. Kehitykset on olleet hyviä ja kiinnostaa nähdä, miten treenien hedelmiä aletaan kerätä. Siitä ehkä sitten myöhemmin lisää...

Tyytyväisempi haluisin noihin omiin treeneihin olla Granissa, mutta aina se on jotenkin hankalaa uudessa paikassa samantien hyvin kiivetä. Tosin takana oli aika rankkoja 4-5 tunnin innostussatseja Vaasan tornilla mm. Nallen ja Jukan kanssa aiemmin viikolla ja olo oli hieman tukkoinen. Tykkäisin kiivetä vaikka ees 4 treeniä peräkkäin samassa paikassa, niin alkais ikäänkuin pääsemään kiinni paikan sieluun hehehee... Huomaan keskittyväni huonosti ja haahuilevani reitiltä toiselle, ellei heti ala aueta. Onhan siinä hieman semmosta runsauden pulaa aikaa vastaan ja haluis saada jotain aikaankin.

Omat treenit on edenneet hyvin ja kehitystä syksyyn on tullut. Omalla keivillä pystyy kiipeemään kakkosina entisiä projekteja ja vaikeempia reittejä aukee pikkuhiljaa koko ajan. Itelle näin painavana ne on hankalia, kun sitä negaa on niin pirusti, mutta itellehän tässä kiipeekin. En mä koskaan tuu olemaan mikään boulder-tykki enkä varsinkaan kovalla negalla, mutta yritellään nyt kuitenkin parantaa sitäkin puolta kiipeilyssä. Mitään ei saa ellei yritä!

Oon suotuisan työlukujärjestyksen ansiosta pystynyt kiipeemään monena päivänä kahteenkin kertaan ja hyvin tuntuu palautuvan. Joskus jopa hieman hämmästyttää, miten esim. voimakestävyystreenin jälkeisenä päivänä saattaa projektitreeni kulkea kivasti, vaikka odotus olisi päinvastainen. No hyvä näin päin. Toivottavasti ulkokausi alkaa pian ja piinaavan kuivana, että pääsis projektien kimppuun.

Halipatsui! Se meni 2008 sen siliän tien ja sen perusteella oikein hyvää loppuvuotta kaikille 2009! Joululoma meni Seinäjoella suurimmaksi osaksi ja tietenkin asiaan kuului kiipeilysuoritteet Jukan hienolla varasto-cavella...The Warehouse Rock Gym!
Aina se on yhtä vaikeeta mulle mennä "oudolle" paikalle kiipeileen, kun tuntuu, että valinnanvaraa on liikaa ja tulee vaan haahuiltua. Lisäksi tietenkin Jukan vahva nykytaso, johon olen tietenkin pääsyyllinen ;) ...on sellanen, ettei ne reitit ihan yhdellä treenikerralla taipuneet. No hyvä niin. Hauskaahan siellä oli taas ja kiipeilykin oli kivaa.
Lomalla tuli käytyä useemman kerran Vaasassakin vääntämässä ihka uusia reittejä mm. Nallen ja Pontuksen kanssa. Aluksihan reitit tuntuivat hieman nihkeiltä, mutta joka kerralla pystyi parantamaan tämäkin sika juoksuaan. Lisäksi veljen kanssa "lepopäivinä" tehdyt puntitkin sujui hyvin, eikä kumma kyllä pahemmin painaneet kiipeilyä. Olen siis hurjassa kunnossa!!! No joo... tässä vaiheessa sitä yleensä herää...