perjantai 19. helmikuuta 2010

Kuvat ei liity oikein minnekään viimeaikaiseen. Kunhan nyt kuvituksena mukana lilluvat.

Ja taas sain kolme päivää putkeen :-)) Viimesen 8 päivän aikana oon saanut tehtyä 6 hyvää treeniä hyvällä tasolla. Mitään erityisen ihmeellistähän siinä ei yleisessä mielessä ole, mutta mä olen niin onnellinen, kun sormet ei sanokaan SO SO SO!!! Kaikki päivät oli kovaa vääntöö. Itselle siis.

Keskiviikkona köysittelyhommissa ja Messukeskuksen "V" meni kolme kertaa yhdellä levolla kitkan puutteen vuoksi. Ehkei ihan ois taittunut, vaikka kitkaa ois siinä kummallisessa huukkiotteessa ollutkin. En kuitenkaan kauheesti noita pidempiä siivuja (seinä on 12m korkea ja reitit mutkittelee kohtuudella) ole tehnyt, vielä. Lienee tällä hetkellä vaikein reitti mulle sillä seinällä. Ulkogreidiä on aika hankala soveltaa, mutta lienee siellä 7c/+:n paikkeilla. Ja siis yläköysittelemällähän noita tupataan tehdä, kun liidailu saattaa olla melko hazardia reittien luonteesta riippuen.

Torstaina meni kotikeivissä yksi hankala slouppiprojekti, VAIKKA edellispäivänä oli alla 3h tiukkaa sormeikasta kiipeemistä. Hienoo tosta teki mm. se, että otin siihen 15 yritystä ja vasta vipalla aukes! Eli ei ihan heti ukko väsynyt. Yleensä 10 yritystä tai tunti alkaa oleen jo riittävästi yhelle reitille. Oon yritellyt tota kyseistä onkelmaa 4 päivänä eli se on ehkä joku 7A+. Pieni aavistus kohoavasta kunnosta kolkuttelee jossain piilossa.

Tänään ehdin hiukan taas kotona vääntelehtiä ja sain aikaan 2 tunnissa kohtuullisen volyymitreenin yhteensä 20 yrityksellä sisältäen mm. 5 kpl 6B+/6C ja 8 kpl 6C+ -reittejä. Suurin osa meni ekalla, mutta kyllähän se rupee määrä tuottaan sitä väsyä aikalailla ja lopussa piti ihan tosissaan keskittyä jo.

KotiseinänKIN greidit on oikeestaan vaan aateltu suhteessa toisiinsa, eikä niitä voi oikein verrata ulkokiipeilyyn tai yleensä yleiseen vaikeustasomäärittelyyn. Kivaa sitä nyt on kuitenkin jotain kirjaa pitää. Kivaa ja hyödyllistä. Greidaaminen yleensäkin on mun mielestä huomattavan tärkeetä ja nimenomaan treenimielessä ja ehdottomasti ja varsinkin myös sisällä. Joka ainoo reitti tulee greidata OMALLA skaalalla, että pystyy mahdollisimman hyvin tarkkaileen OMAA kehitystä. Ihan sama mitä ne on vaikeudeltaan muille.

Tällä hetkellä tuntuu siis siltä, että vaikka sormet selkeesti ilmoittavat olemassaolostaan, eivätkä missään nimessä oo ns. normaalit tai kivuttomat, on ne huomattavasti paremmat kuin vielä mm. viime vuoden lopussa. En olis pystynyt sillon kiipeen kahta päivää putkeen missään nimessä, enkä taatusti yhtä kovalla tasolla putkeen. Tällä hetkellä aikataulullisesti oon edellä viime syksyä ainakin kotiseinillä. Se antais ainakin odottaa suht hyviä lähtökohtia valmistautua myös ulkokauteen.

Mitä tulee viikonloppuun, se menee asiallisissa merkeissä abiristeilyllä valvojan ominaisuudessa. Lähtö huomenna klo 11 ja paluu sunnuntai-iltana. No, tuleepahan sitä lepoakin sitten ikäänkuin pakolla.

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Onpas hieno fiilis!

Kevät lähenee aurinkoineen ja muutenkin menee kivasti. Olen jopa saanut sormet suht kontrolliin ja tein ihmeekseni kolmen päivän kiikkuputken pe-su. Tollasta en oo hetkeen pystynyt ees kuvitteleen saati toteuttaan. Lisäksi se kolmas päivä oli vielä kovinkin vahvan oloinen ja sain tehtyä Mr. Kotasen tekeleen "Oikean puolen musta teippi" yhdellä levolla. Which is nice!

Kokeilin sitä piruuttani pitkästä aikaa, vaikka lupasin etten sitä koskaan ees halua kiivetä, sen verran ärsyttävä kruksi siinä on. Syksyllä en saanut itteeni ees siihen asentoon, että oisin voinu kruksimuuvia lähtee tekeen. Siinä on pienoinen lukko pitkulaisille, mutta nyt meni jopa hieman yllättävän hyvin. Hölmistys iski naamalle, mutta hyvä näin.

Pyritään nyt pitään ukko terveenä ja alle paljon hyviä treenejä. Jospa ne projektitkin sitten sais tehtyä. Iloisesti odottelen myös pohojammaan reissua talvilomalla 9-viikolla. Pääsee taas Jukan hellään huomaan hehee.

maanantai 8. helmikuuta 2010

Anssi huitoo kiivaasti Cavella. Taas yksi osoitus siitä, miksei kannata juuri sisäkeiveillä kuvailla, ellei ole orjasalamia. Se on siis eri kuin chorizo-tyyppinen salami (HEH). Tän jutun kuvituksena nyt kuitenkin muutamaa kuvaa käytän "lumi"sateesta huolimatta. Sinänsä kiinnostavasti onnistui noi terävyysalueiden heittelyt ihan pokkaripelillä.

Eli käväsin Helsingissä taas. Perjantaina tosin Kotkassa Grand Hotel Haakanassa sviittimajoituksessa vuoristonäkymin. Melkoisen luksusta! Lisäksi Rami tarjosi yhden tölkin olutta. Kyseessä tosin oli se uusi Karhu(ntappoase) eli litran pönikkä. Aika karmee tekele ja kumisee kuin maitotonkka! Sisältö on kuitenkin pääasia ja oli pysynyt entisellään.

Mun piti mennä lauantaina Tapanilaan SKIL:n järjestämään access-seminaariin jutteleen brainstorm-mielessä noista access-ongelmista jne miten niitä sais auottua ja pidettyä näinä kasvavine kiipeilijämäärineen aisoissa. Aihe on polttava ja hyvin tärkee, joten harmitti kyllä, etten päässyt paikalle.

Menin siis kuitenkin Graniin boulderkisaan katselemaan miten Roosa pärjää ja kiikkumaan itekin. Karrin ja parin muun kanssa päätettiin yksissä tuumin mennä toppahousu-sarjaan, sillä miesten kisareitit kuulemma alkoivat 7A:sta. Mua ei kiinnosta projektointi niin kauheesti tollasissa tapahtumissa, joten sarjavalinta oli aika selviö. Toppahousuille oli tarjolla 41 reittiä miesten ja naisten kisailijoiden tyytyessä 15 hieman hankalampaan probleemaan.

Tää ei ole Granista, vaan maajoukkueleiriltä Koivukylästä. Käynee kuvituksena. Kyseessä maajoukkueen isoille pojille suunniteltu reitti, jonka Roosa väänsi viikkoa myöhemmin. Leirillä ainoastaan Andy toppasi mokoman... HUH!

Kiipeily sujui suht kivasti ja sormet ei valitelleet lainkaan. Tällä hetkellä kyllä tuntuvat, ei hyviltä, mutta paremmilta kuin syksyllä! Tosin en tainnut yhtäkään reittiä kovin pitkään jaksaa vääntää. Ehkä 5-6 kertaa enimmillään taisin jotain yrkkäillä. Pari reittiä tosin lähti niin loppukahvasta huolimattomuuttani, että nolona piti ne sitten toistaa vielä. Jotenkin tollanen määrä reittejä kuitenkin laittaa meikäläisen hieman hätäileen ja huitoon paikasta toiseen. Huonoo keskittymistä siis vaan.

Paljon näkyi tuttuja ja oli kivaa senkin takia olla paikalla. Huomaan kyllä ton sosiaalisen puolen olevan aika tärkee noissa geimeissä. Huomattavan nautinnollista meininkiä. Kisakin meni ihan hyvin asenteen rentoudesta huolimatta tai siitä johtuen. Tässä tulokset copyna Sloupista courtesy of M. Uponen:

Miesten sarja:
1. Kuutti Huhtikorpi 381,774
2. Anthony Gullsten 306,774
3. Markku Makkonen 165,107
4. Anssi Venho 156,774
5. Ilari Kelloniemi 96,774
6. Joonas Selänniemi 87,683
7. Henri Haime 82,488
8. Valtteri Pulkkinen 81,774
9. Markus Fågelholm 69,988
10.Rasse Ruokonen 44,988
11.Mikko Mäkelä 37,296
12.Iiro Vidberg 36,655
13.Ville Mustonen 35,897
14.Antero Lindholm 16,026

Naisten Sarja:
1.Roosa Huhtikorpi 435
2.Anna Laitinen 368,333
3.Matilda Nordman 260
4.Marjut Vierimaa 51,667
5.Katariina Haime 35

Sunnuntaikiipeilijät:
1. Tuukka Kaipainen 290,768
2. Jaakko Sarin 283,898
3. Jani Mäkinen 260,565
4. Juha Olli 227,232
5. Ville Erkkilä 207,540
6. Mika Niskanen 184,808
7. Henri Grönholm 142,990
8. Tiera Miettinen 119,656
Mikael Uponen 119,656
9. Mika Sinkkonen 118,141
10.Karri Westman 102,990
11.Harri Kujanpää 100,565
12.Kalle Hämäläinen 95,138
13.Tero Nikkola 93,899
14.Fredrik Welander 93,422
15.Lotta Romu 74,079
16.Toni Jokivirta 69,545
17.Timo Tuhkanen 68,186
18.Eppu Ainoa 65,606
19.Tommi Ainoa 43,220
Arja Westman 43,220
20.Kimmo Vänni 34,813
21.Jiri Kuusonen 32,075
22.Anna Strömlin 27,984

...

Lauantai-iltana suuntasin kisojen jälkeen ensin Jarmon uudelle cavelle Konalaan ihmetteleen mitä kaikkee hirvi voi aikaan saada, kun liikaa innostuu. Hyvin on ihanan näkönen paikka!! Meille kans Jarmo hei! HOPIHOPI!

Tohtori Nalle wääntää Pasilassa. Huom! Kainalot! Eli mies ihan tosissaan yrittää, vaikka aika karmee näky toi kyl on... Hikoilla nyt urheillessa!!!

Ajelin Konalasta katteleen Nalle the Doctorin ja Anssin treenejä Pasilan Cavelle ja sieltä sitten Anssille yötä ootteleen. Ensin tietenkin em. herrojen kanssa Pikku Ranskaan pikkusormi pystyssä syömään jotain suloista kuollutta eläintä. Nami! Sen jälkeen sitten viskiä ja jotain ...tuota... punaista litkua bulgariasta. Ihan kielenkantojen irrotteluksi, kun muuten ollaan kaikki niin ujoja ja hiljasia :)Isojavahva-Hanna Jarmon Cavella.

Anssille tuli vielä Vaasan possea Sami, Suvi ja Anders paikalle sulostuttaan iltaa ja muutenkin yö oli hyvin mieleenpainunut. Sain iloisia allergiaoireita Anssin kissoista ja kurkku veti ihan tukkoon nenineen kaikkineen ja sen minkä aikaa sain nukuttua, olin auvoisan tiedoton tukehtumiskuoleman läheisyydestä. Muuten sitä nyt sitten tulikin mietittyä. Aamulla vihdoin hain piipun autosta ja sain hengitettyä taas.

Sunnuntaina oli sitten taas Kirjakerhon kokous eli uuden Kiipeilyharjoittelu-opuksen väsäämispähkäily. Homma edistyi silläkin saralla ja omat osuudet selkeni sopivasti sisältäen juurikin fyysisen harjoittelun kausijakoineen jne jne. Paljon enemmän tullaan tossa kirjassa keskittyyn myös liikkumisen harjoitteluun ja psyykkiseen treeniin, mitkä on omastakin mielestä tuhottoman tärkeitä aiheita.

Hyvä into on kirjoitella, kunhan sais aikaan semmosta luettavaa tekstiä. Omat kirjottelut kun on olleet hieman muistiinpanoluonteisia viime vuosina. Kaikki on päässä suht selkeenä, mutta pitää niitä nyt sitten paperillekin vääntää ja luetuttaa henkilöillä. Ehkä myös aika paljon semmosilla, joilla ei oo kiipeilyn kanssa mitään tekemistä ees.