High!

Lyhyt työpäivä, joten kiipeilemäänhän sitä... Vakiotakapihaksi muodostuneen Lökkiön sijaan kävin lämpäksi hieman kuvailemassa Linnavuorella High tideä ja sen jälkeen ajattelin käydä kurkkaamassa, missä kunnossa Korpjärvi ja varsinkin Tasohöylä http://27crags.com/crags/korpjarvi/routes/tasohoyla-project on.

Untitled from Juha Olli on Vimeo.

Lämpäksi Tasohöylän viereinen Valdemar ylös - alas, mistä video yllä. Hieno, mutta lyhyt 6c. Ja tietenkin kameran muistikortti päätti täyttyä juuri tänään...

Sitten putkee punaseksi vaan. Kokeilin hieman eri betaa omassa kruksissani ja kas kas, sehän tuntui aukeevan, vaikkei erityisesti eronnut aiemmista betoista. Ei menny helpolla, mutta +3 asteen kitkat auttoivat melkolailla. Muutama korkee pudotus pädeille antoi hieman enemmän uskoa, että kyllähän sen voisi uskaltaa kiivetä...

Ja meni se viimein, vaikka jännittää piti pikkusen liikaa! Onneksi vaikein osa on ensimmäinen 6 metriä, ja lopussa on sen verran varmaa kahvaa, ettei sieltä oikein taida päästä putoamaan. Ellei sitten jalka lipsahda... No onneksi oli käsi hyvin kiinni, heh. Alas tulin yläankkuriin kiinnitettyä köyttä pitkin, sillä toppi on märkien sammaleiden peitossa. Kyllä tossa jo riitti kiipeemistä ihan kylliksi.

Alla muutama kuva mitä itselaukaisijan ajastin-shottien aikana ehdin kiivetä. Vaikein osa itelle alkaa, kun saan jalat tonne pään korkeudelle suurin piirtein.

Mä en noin korkeita reittejä bouldereina tykkää kiivetä sitten ollenkaan, mutta jotenkin tossa oli sellanen riittävän hyvä fiilis. Alastulo on hyvä ja täysin tasanen, vaikka pari pädiä lisää olisin mieluusti siihen laitellutkin. Valdemarilla oli melko hyvä harjoitella korkeelta putoomisen tunnetta ja vaikka se ei koskaan oikein viehättävältä tuntunutkaan, pyrin takomaan päähäni, ettei jalat oo vasta kuin viidessä metrissä, kun vaikein on tehty. Korkein putoominen tuli jalat 4 metrissä, joten aika varman päälle yläosaa menin.

Greidiä on kai hieman hankalaa päätellä, kun siinä voi olla highball-plussaa mukana, mutta kyllä toi itelle on tosi hankalan tuntunen ja sisältää vähän liian korkeella vähän liian hankalia kasamuuveja jne, mitkä ei oikein sovi tän kokoselle hepulle. Vertailin noita viime aikojen samantyyppisiä reittejä ja tälle oon kyllä antanut sen verran yrityksiä, että jonnekin noihin 7B/7B+ -kantturoihin se menee. Toivottavasti joku toistaa, niin saa hieman vertailukohtaa. Veikkaisin, että sporttigreidinä menee aika samoihin.

Tässäpäs se Jukan Silversurfer- video. Samalla betalla tuun menemään sen itekin ;)


Silversurfer from toorma on Vimeo.

Syyslomaa Seinäjoella ja Vaasassa tietenkin myös. Hienoa sukulointia ja pre-synttäröintiä isälle ja äitille, JIPPII!!!

Kiipeilyblogihan tää käytännössä on, joten asiaan: Mulla oli hieman mielessä Nytorpin Tompan Voimalinja (7B+), jota olin yritellyt loppukesästä ja alkusyksystä. Olihan huikeen hyvä keli! Nippalan Eevan kanssa lämmiteltiin Himmelillä (6C+) ja Eevalla se on sitä loppuvetoo vaille enää. Niinkuin monilla muillakin :-)) Hieno klassikko.

Kun Eeva oli tarpeeksi tyytyväinen edistyksensä, siirryttiin päivän projektille. Muutamia herättelyjä ne pikkuset poketit vaati, mutta pikkuhiljaa alko ukko herään. Ne pienet krimpit siellä ylhäällä, minne aika desperate heittoja tuli tehtyä viime kerralla, olivatkin yhtäkkiä kasvaneet ja tulleet lähemmäksi. Kas kas! Yritin mennäkin niihin nyt rauhallisemmin ja oikeella deadpointilla ilman turhia roiskasuja. Neljännellä kunnon yrityksellä naps! Tarkasti vaan timmi toppaus vielä ja it´s in the bag! Mahtavata! Kuva alla, takana yks muuvi.

Perään tuli tehtyä flash Saunatonttuun (6C) ja sitten lempeää painia über-klassikko Big Gay Alin kanssa. Niin upee kitka oli, että sekin probleema tuntui nyt ihan kivalta kiivetä. Loppuun vielä Homo-Makkonen 6C. Kyylä on hienoja noi reittien nimet joskus... :)

Lauantaina mentiin Jukan kanssa Vaxlaxiin. Mulla mielessä Viagran mahti 7B+
http://27crags.com/crags/silversurfer/routes/viagran-mahti
ja Jukalla viereinen Silversurfer 7C
http://27crags.com/crags/silversurfer/routes/silversurfer

Sen verran hyvin tuntui kylmässä lämppäyritelmiä tehdessä surferin muuvit aukeevan, että alotinkin sen työstelyä jättäen siniset pillerit toiseen kertaan. Kaikki muuvit sain tehtyä, mutta koko linkitys jää vielä tulevaisuuteen. Oli hieman hankaluuksia myös päättää, meenkö sinne viimeseen krimppiin oikeella vai vasemmalla kädellä. Päätin, että voin mennä kummalla haluan, kunhan saan piirun verran enempi jerkkua.

Tiukkaa vääntöö koko reitti, mutta tuntuis kerrankin sopivan joku reitti mullekin. Todella hieno fiilis. Edistystä! Ens keväänä mulla on selkeesti tiedossa ykköskohde Vaasassa. Jukka sai projektinsa viimein pakettiin, eli toppas ko. reitin jenkkileffatyyliin. Laittelen tänne videolinkin, kunhan herra saa sen leikattua.

---
Tänään käväsin Lökkiössä taas funtsimassa Kuumaa ryhmää (7B). Komee halireitti, muttei kyllä ollenkaan mun tyylinen. Kasamuuveja pari pahoissa paikoissa. Mutta nyt löyty ainakin se lopullinen beta, millä sen ite meen. Sen verran hänkki ja hankala toi on, että saan olla ihan tyytyväinen, jos sen saan tehtyy. Ehdottomasti kiipeemisen arvoinen pätkä ja tähtiä tulee ripakopallinen!

Toinen tän syksyn projekti Lökkiössä on Svetogorsk (7B+), mikä sekin kyllä voi siirtyä ens vuoteen. Sen verran timakka se on. Muuvit on tehty hyvin, mutta siinäkin tulee jalka just ennen kruksidynoa tosi ylös ja asennon rakentaminen on vaikeeta. Alla Hinkkasen siloposkisempi versio, Juha napauttaa ko. reitin vaivattoman eleettömästi, tyylilleen uskollisena.

Sunnuntaipäivän nautintoja Jyväskylän 28.7:lla.

Sovittiin Jukan kanssa treffit Jyväskylän klassiselle 28.7:lle, missä on niin hienoo kivenlaatua, että huh! Mukaan iloiseen seuraamme liittyi myös Laatikaisen Anssi, Annusen Jarmo ja hänen, oi, mielitiettynsä, Jut... Henna. Ei tainnut neiti ihan kauheita traumoja saada. Anteeksi!

Meikäläinen lähenemässä Harmonia assiksen (7A+) toppia. Katsokaas nyt hyvin tarkasti tota mun vasenta kättä. Vielä tarkemmin.... Juu kyllä siinä on hyvin erinomainen osoitus myönteisestä ajattelusta (tai hudista). Siinä EI ole minkäänlaista otetta, tiedoksi niille, jotka kuvitteli siinä jotain näkevänsä. Ei niin mitään ja pinta tolta kohtaa on lähes vertikaalia. Mutta niin vaan meikä vääntää krimppiä ei-niin-yhtään-mistään! Miksi, on sitten ihan eri kysymys. Reilu 10 sentin päässä olis ihan ollu se toppikin, mutta lyhyeksi jäi. Eli loppujen lopuksi kyse on Laatikaisen millintarkasta ajoituksesta kameran kanssa :)

Kyllähän se multakin lopulta meni, mutta hieman liikaa kummallisia yrityksiä tuli tehtyä. Hankalaa oli kyl saada toi viimenen muuvi joten kuten luonnolliseksi. Niin oli kyllä Jarmollakin, mutta laitetaas Anssin laukaus nätistä toppiin hutasusta kuitenkin:
 

Ylläoleva kuva on Orudikselta, 6C. Onhan huikeen upee reitti, varsinkin normilähdöllä. Sittis 7A+ on hankala ja väkisin väännetty. Tollasta vois kiivetä äärimmäisen mieluusti vaikka 40 metriä! Upeita otteita ja hienoo kiipeilyä. Greidissään menee kyllä mun suosikkilistalle Suomessa. Foto Anssi.

Tässäpäs alla yks vallan erinomainen poikkari Unelma-kiveltä, Vanha liitto 7A. Joku voi ihmetellä mun käsivarsissa olevia villajuttuja, mutta mäpäs hieman säästelen nyt ja teen niistä ihan oman jutun. Ne on sen arvoset! :) Huomatkaapas muuten Hennan ihaileva katse :-)) Foto Jukka.

Laitetaas tähän alle vielä yks kuva Jukasta superklassikko Unelmalla, 7C. Seinäjoen lahja kiipeilevälle maailmalle sai meidän porukan high pointin tekemällä matchin tohon sloupille, mutta siihen se toistaseks jäi. Tai no ei toi oo ees slouppi. Siinä ei oo yhtään mitään ja sitten siitä pitäs vielä kiskoo polvi suuhun ja koipi mankkamerkille, et pääsis liikkumaan ylöspäin. Foto minä.

Vähän dokumentteja viime viikoilta... Kerrankin enempi kuvia kuin tekstiä... :)

 Hieno Diskantti (7B/7C) Viljakansaaressa. Projektointia ekaa kertaa, joten hieman jäi mietintää.

Jossu vääntää puolivälierävoittoa Mono Gordosta (7A+) Ruokolahden Lökkiössä. Ens kerralla menee...

Hinkkasen Juha ja Sounds of silence 7C. Jäi vielä Juhakin ilman sikaria. Olis ollu hyvä varpajaislahja :) Hiljaisuudesta ei ehkä oo tietoo ihan lähiaikoina...

Lossikivellä ja kohteena Tres Hombres 6C+. Tää oli mulle tosi hankala pari vuotta sitten, ku toi oikee koipi pitää tunkee suuhun ja tosi paljon painoa on tolla oikeen käden minikrimpillä. Nyt mahtu.

Viljakansaaren helmiä ainakin omasta mielestä, Pelin henki (7A+). Hyvää tässä nousussa oli reitin hienouden lisäksi myös se, että se taipui kolmantena kovana kiipeilypäivänä ja edellisiltana oli ollut Kotasten mökillä rapujuhlat. Vakuuttaa mua entistä vahvemmin siitä, että lepopäivät on enemmän mielentila kuin fyysinen todellisuus.

Tässäpäs Jukka vääntää Pilatesta persiiltään 7B+ arvoisesti. Laina poitsun omasta blogista:



...Eli kaikki oli kiinni vain siitä, että löysi oikean varmistajan :)

Ulkona priimakeli 11 astetta ja kuivaa. Loistava kiipeilykeli siis... No, mulla on flunssaa...

Jep jep... menin kuitenkin Hinkkasen tuoreen isukin kanssa tohon lähikivelle syömään pizzaa... Tuloksena muutama kuva ja melkein sikari Juhalle hankalasta projektista http://27crags.com/crags/huhtanen/routes/project-16760. Vaikeutta siellä 7B+:n huitteilla. 
Treenin päätteeksi herra sai toistonoustua samalta kiveltä mun Don´t Panic! -reitin http://27crags.com/crags/huhtanen/routes/project-16581 , jossa on topatessa hieman jänskää, kun vasen jalka on huukissa n. 5 metrissä. Tuossa kuvassa Juhan jalat on vasta kahdessa metrissä. kamera vähän huijaa. Nähtäväksi jää, kuka kiipee ton reitin lopullisen version kanttia pitkin toppiin...

Laitetaas tähän nyt sitten vielä vanhasta klassikosta Juhankin nousema versio. Videot on kuitenkin aina kivoja. Eli Luckymies 7A:

Moro...

Nojuu, pitkä aika taas kirjotteluista. Viime aikoina on ollu sen verran tiukkaa jumia käsissä, ettei oikein touhu kallioilla meinaa aueta. Hieman liikaa treeniä vaan. Sen verran on ollu kiipeilyt vähissä, että oon hieman liikaa innostunut sormilautailusta. Kai se tästä. Eipä tässä mitään uutista oliskaan jaettavaksi, vaikka meinasin kirjotella treeniartikkelin lukotteluun liittyen. Ehkä se täs pikapuoliin vois ilmestyäkin.

Simasinvuorella Vares on hyvin lähellä menoa ja hyvä niin. Kunhan nyt saan vähä paikkoja auki, ei pitäs olla kummonenkaan rasti. En viitsis sinne mennä muuten vaan treenaileen nyt enää, vaikka se Hybridikin siinä vieressä vitt.... kummittelis... Selkeesti nyt vaan hieman semmonen saamaton meno. Haukkavuorella ei kauheita edistymisiä oo tapahtunut, mutta ens vuonna ehkä. Jouni kuitenkin saanee sen Wild siden (8a) tehtyä hyvin pian. On nimittäin niinku nakutettu tehty ko. reitti meidän nuorelle pössykälle :) Hyvä hyvä!

Itelle siinä alussa tuppaa aiheuttaan lisää harmaita hiuksia hyvin ärsyttävä ja lähinnä kivulias ote, minkä otan yhen sormen sikapeukkukrimpillä. JAIKS! Sitten kun koivetkin jää vähän heikosti, ei liiku persus ei. Hauskaahan tossa reitissä on, että se sisältäis sekä vaikeimman reitin että boulderin mitä oon koskaan kiivennyt :) Onneks se boulderi on alussa! Noo... yritellään lepposasti.

Innostuin viime sunnuntaina 5 tunnin Haukkavuoriväännön jälkeen vähä lenkkeileen ja aika lepposasti juoksu kyl sujui. Kun ei tunnissa oikein tuntunut yhtään miltään, aattelin, että jospas juoksisin tasan 2 tuntia. Näin tein ja matkaa meni 21,3 kilsaa. Yllättävän hyvin kyllä meni, kun sykkeet oli hyvin lepposat alle 140 eli ihan rentoa peekoota painelin. Keskivauhti oli 5.38/km.

Tänään suht ok vääntelehtimistä Ruokolahden metsissä Teemun ja Jounin kanssa. Tuloksena kaikenlaista. Laitetaan nyt sitten vaihteeksi videoo tulemaan... Ekassa Karski kantti jotain seiskan nurkilla. Nimensä mukasia otteita todella. Tokassa Jouni möhnii luolassa 6Bplussaa nimeltään Rööriroope, missä oli aika paljon putsaamista ja hyvin sopii toi nimi kyllä tollekin reitille. Ei juurikaan sisäsiistiä, mutta yritystä löyty. Meni se sen seuraavalla yrkällä, meni meni! :)

Vieraita maailmalta. Rahikaisen Kata Kiinasta ja Purasen Jossu Kotkasta. Siinä sitä on kaks tyyppiä, joita oikeesti innostaa tää kiipeilytouhu. Eka mentiin aamulla Haukkavuorella hieman ex tempore -lähdöllä ja alkuun kummatkin tikkasi korkean ja ilmavan Belladonnan, 6b. Johannekselle kyseessä oli vipasta muuvista pakit antanut mini-nemesis parin vuoden takaa. Nyt meni helpolla. Hieno reitti.

Mun projektoidessa kolmannen kerran Wild sideä 8a (eteenpäin meni pikkusen taas, jippy!) nää kaks vääntelehti kiivaasti viereisessä Peruslagerissa (7b+). Pikkusen jäi hampaankoloon kummallakin, Johanneksella vielä enemmän... Oppiipahan olemaan mankkaamatta pahimmissa otteissa, ruoja. Illan pimetessä...juu oltiin siellä ihan koko päivä...Kata kiipesi vielä onnistuneen ja sanotaanko...harkitsevan rauhallisen onsightin Ramin Flashbackiin, 6c+/7a. Hyvä hyvä! Ohessa pari kuvaa.

Kata kaukana korkeella Belladonnalla. Reitti toppaa muistaakseni reilussa 40 metrissä ja vaikkei varsinainen "hieno kiipeily" oo kovin pitkään kestävää (paitsi Katalla), on reitti ihan ehdoton must jokaiselle kalliolla käyvälle. Sen verran upea ja ilmava se sijainniltaan on.

Sama kiinanpommi Peruslagerilla. Aika tiukkaa vääntöä, vaikka kiipeilypäiviä oli takana jo melkosesti. Katan sormet muistutti enemmän routavauriosta kylätietä kuin ihmislihaa, mutta sisulla vaan! Lomailisit nyt ees vähän :)

Tää piti laittaa vaan ihan sen takia, että noi puut antaa niin hienosti suuntaa putoomiselle. Ihan komeita pannuja tuosta otettiinkin... Kuvaajan koipi on vaan plussaa. En viittiny alkaa leikkeleen.

Johannes, tuo uljaahko nuorehko pössykkä Peruslagerilla. Asenne oli rock, mutta sitten jostain astui kuvaan käsittämätön ja kammoisa Francois Legrandin haamu ja ze french blow pilasi kaiken... Mainio oppitunti toki, mutta.... Tuli hieman mieleen Merlene Ottey, joka ei oikein uskaltanut voittaa ja tyytyi siihen ikuisen kakkosen rooliinsa. Melkein kuin maaliviivalle olis jääny odotteleen muita :) No joo, ei kiusata enempää. Ilkeä vanhus! Ens kerralla toi kyllä menee. Hyvin oli jo kaikki hanskassa ja muuvit oli tosi nättejä. Semmosta dynaamista ennakkoluulottomuutta vaan kehiin.

Kiipeilyä jatkettiin seuraavana päivänä lähikaltseilla Ruokolahdella. Meikäläinen toimi belay slavena sormet ihan tohjona ja vieraat tikkailivat kutosluokan klassikkoja Linnavuorella ja Korpjärvellä aamun runsaista sateista huolimatta. Näiden kahden asenteesta mäkin yritän ottaa mallia. Kuvassa Johannes toistaa Keltasen Jounin avaaman hienon negahalkeaman Rakojen mestari, 7a. Onsight- yritys päätyi rumiin sanoihin ja jalan polkemiseen, mutta ei se onneks ehkä olis ihan loppuun ekalla mennyt. Tokalla sitten vakuuttava ja rento suoritus. Jammihanskat on kyllä huijaamista, lay backinä jne toi olis 7c. Barrikadeille! :-))

Loppuun pari niistä harvoista kuvista, mitä tuli kesän pohojammaan reissulta. Kyseessä Törmän Jukan hieno reitti Jealous fish 7A Vaasan Kivihaassa ja minähän siinä pullistelen, poskiani lähinnä. Negahalkeama tämäkin, mutta tuota ei kyllä jammailemalla mennä! :)

Huihai!
Uudelleen Kerimäen Simasinvuorella Hinkkasen karvasemman, muttei sen epämiellyttävämmän Mika-veljeksen ja aina-aurinkoisen Savon pyövelin Liukkos-Antin kanssa. Auringon porotus yläotteisiin jätti Mikalle käsiin vaan hyvää ja vakuuttavaa treeniä, mutta Antti sai melkoilailla Vareksen muuvit tehtyä. Yläosa on kyl hieman kryptinen, mutta niihän kivassa reitissä pitääkin olla.

Ite en Varekseen hypellyt, vaan alottelin uuden projektin sen vasemmalta puolelta (ks. edellisen postauksen Vares-linja). Kyseessä reitti nimeltä Hybridi ja vaikeutta sama 7c+. Huikean komea kaksikko noi kyllä on ja menee kyllä mun skaalalla sinne arvostuksen yläpäähän, kiipesin tai en. Aivan tajuton suoritus kyllä oli aikanaan, kun Haakanan Rami heitti kyseisen reitin flashinä. Huomattava apu toisten seurannasta tolla reitillä kyllä on, mutta piru vie, silti!

Jos haluat onsightin Hybridiin, älä lue tätä... Aivan mahtava reitti alkaa lyhyellä släbillä, minkä ekasta muuvista muuten ihan käsittämättömästi räpsähdin... kaks kertaa! ... uppista keikkaa ja oikein vuorikiipeilijää tässä sitten ollaan. No juu... Sitten tiukahko pieni poikkari oikeelle ja hankala vääntö underi-matchiin. Sitten alkaakin se riemu ja parku. Takasin vasemmalle toeheel-jammin kanssa ja pikapuoliin all out dyno isolle hyllylle. Huh!

Mika sanoi, että saa jonnekin ylös kummatkin jalat, mutta mä mahdutin itteni vaan vasurin osalta jollekin ponnistusta avittavalle jalitsulle. Kerran se dyno meni, mutta vaikka se on tosi powerful, on se viel enempi liikeratariippuvainen. Voin jopa miettiä käyttäsinkö niitä naurettavia väliotteita dynon hillintään. Enempää en sitten edennytkään vaan tyydyin treenaamaan tota alkua. Kyllä se loppu sieltä sitten tulee aikanaa. Kuitenkin mainio alotuspäivä tolle uudelle ihastukselle.

Kerimäki viime tiistaina. Mukana allekirjoittaneen lisäksi Haakanan Rami, Pölläsen Jari ja Keltasen Jouni. Keli oli melko kostean nihkeä, mutta vallan hyvin saatiin hommaa käyntiin. Hyttysiäkin oli kiitettävästi, mutta onneks ne vielä tottelee myrkkyjä!

Lämppinä Jari ja Jouni meni Linnut 6a ja Ramin kanssa mentiin se kans kunhan saatiin olla ensin Myrskyn ratsastajat 5+/6a. Hyviä ja komeita lämppäreittejä kummatkin. Hienoja elokuvateemallisia nimiä tällä kaltsilla piisaa :)

Jari vääntelehti sitten Potemkinin 7a tokalla tosin maristuaan siellä ekalla yrkällä, ettei tästä mitään tuu ja ei tätä voi saada tehtyy. 7a muka??? Myöhemmin Jari muuvitteli Hybridin 7c+, Vareksen vasemmalla puolella ja saattaa se ens kerralla jopa taipua. Kovalla itseluottamuksella herra ainakin hommaan suhtautui. Itelle se on myös listalla. Kovin komeelta näytti. Reittikin siis.

Jouni projektoi Vertigoa 7b, minkä ite kiipesin kans muutama vuosi sitten. Todella hyvä reitti! Me likes! Alun jälkeen herkkää ja sekvenssistä tempoilua katon alle ja siitä (itelle) 15 muuvin tiukkaa vääntöä, kunnes viimenenkin pultti on klipattu. Loppu 5m on sitten vain suloista fiilistelyä. Kuva alla. Reitti lähtee 4m alempaa.

Rami työsteli Takaikkunaan 7b+, muuvit ja meni sen sitten tokalla, vaikka reitti oli melko likainen. Sille valuttaa vettä aikalailla talvella jne ja sen takia se kerää kaikenlaista höttöä. Vakuuttava suoritus. Jälleen kerran.

Itellä oli työn alla Vares 7c+, missä on melko alussa itelle tosi tiukka eka kruksi. Semmonen hankalan voimaisa kasamuuvi. Nyt se meni heti ekalla ja ihan pelästyin että mitäs... mitäs nyt tapahtui? Liidikunnossa se siis on ja jos kelit on kohdallaan, voipi taipua jo ens kerralla. Tää oli kolmas kerta kun tuolla reitillä puuhailin. Viimenen pultti on asennettu hieman ärsyttävästi. Se on tosi hankala, ei pelottava, klipata ja jää huonoon paikkaan, jos tipahtaa ennen toppia. Siinä lätkähtää eka köyden päälle ja sitten kyljelleen tohon oikeelle sivulle. Sen olis voinu ihan hyvin laittaa 50cm vasemmalle. Kuva alla. Hieno hieno reitti!

Midsummer climbing festival in Vaasa

Please visit my friend Jukka´s blog at http://toorma.blogspot.com/ for few pictures and a... different climbing film footage. Quality always exceeds quantity.

:-))

Selvästi hyvä päivä...tai jopa ihan pari viimestä viikkoa Seinäjoella sukuloimassa. Sitä kautta tietenkin myös boulderointia Vaasassa, Kurikassa ja Virroilla. Aika mukavasti sujuilee tai sitten vaan tuntuu siltä. En oo mm. koskaan aatellut tosissani työstellä niinkin vaikeita bouldereita kuin 7C+, mutta hassua hassua, nytpäs tuli niinkin tehtyä ja useempaan kertaan ja ihan kahdella eri reitillä. Lisäksi innostuin yhdestä komiasta 7Ceestä ja 7B+:sta. Ei ne nyt ihan menoillaan ole vielä, mutta kyllä niihin tässä palataan vielä uudelleen :)

Kurikassa kyllä kannattaa jokaisen varsinkin kutosia kiipeevän jantterin ja leidin mennä käväsemään. Sen verran mukavia ja hienoja pätkiä ja pitkiä sieltä löytyy. Tässäpä kuvassa wanheneva bloggaaja osoittaa heikentynyttä notkeuttaan reitillä Talonpoikien kapina 7A+. Ei taittunut vielä, mutta hieman jo löytyi betaa itelle. Aika tuju on toi kyseinen jalannosto ja siitä seuraava hankala ponkaisu/nousu toppiin.

Ensinnäkin toi jalka tulee todella lähelle kättä ja oon pirun kasassa siinä. Toi oikeen käden saideri on paljon paskempi kuin miltä se näyttää. Toiseksi, hassuhassu, toi jalitsu on vielä parempi kuin miltä se näyttää, eli reilu kahva. En yleensä valittele liian hyvistä jalitsuista, mutta tossa ongelma tuppaa olemaan se pieni pelko takapuolessa, että josko toi käsi lipee, voipi toi jalka jäädä hiukan liian pitkäksi aikaa kiinni ja tuloksena ilmenee komia droppi selälleen mäntyyn ja kivikkoon.

Lupasin kuitenkin Jukalle palata asiaan tuonkin reitin suhteen. Lisäksi ihan vieressä oottelis "yks viimesistä suurista linjoista" nousijaansa. Hieno ja korkee se on ja juu juu, vaikee myös... Tällä hetkellä sulostutan siis taasen Imatran aakeita laakeita, joten katsellaan, miten täällä päässä sujuu.

Kesä

Long time no sea. Paitsi että viime aikoina on kyllä merta tullut nähneeksi aikalailla. Eka Helsingistä Tukholmaan...ja takasin. Sitten Turkuun. Sitten Seinäjoelle-Vaasaan. Hauskaa ja mukavaa ylensyömistä ja iloista menoo! Ei ees tullu paha olo laivalla.

Ihan riittävästi pääsi myös kiipeileen tässä retkeillessä peppien ja muumien seassa. Turussa tunsin jopa kummallista innostusta 35 asteen helteessä Luolavuorella, vaikka Virtasen Eeron "Elämä loppuu 15 asteen yläpuolella" -kerhoon kuulunkin. Sormien iho kesti ihan ihmeellisesti kaks päivää putkeen à 4h tollasta rentoa, mutta määrällisesti runsasta vääntöä. Mahtavinta oli, ettei yhtä ainutta hyttystä näkynyt missään! Aivan mahtavinta! Vaasassa niitä sitten oli senkin edestä, eli olivat Turun neidot lähteneet sinne retkelle.

Toissapäivänä oli aika villit sessiot Mikroautoradalla. Mukana menossa Sami Haapasalmi, Jukka Törmä ja Pontus Gädda. En ollu pitkiin aikoihin käyny kyseisellä alueella, mutta vaikka siellä on vaan kolme kiveä, on reittejä kuitenkin aika paljon ja varsin laadukkaita. Vaikeuttakin halukkaille löytyy välillä 4 - 8A.

Hienona lämppänä meni eteerisen runollisesti nimetty Nimetön kulmareitti, johon Jukka teki ehdottoman ansaitun assiksen, ellei sitä jo joskus joku ole tehnyt. Tosi hieno reitti ja vaikeutta 6B+. Sami oli paikalla ekaa kertaa ja yleensä tottunut kiipeileen sukset jalassa, joten nyt oli paljon helpompaa. Yltiökarvaiselta vanhalta new school -mieheltä taittuikin illan mittaan kasa uusia hienoja tikkejä. Mites se meni.... Respect! :)

Pojat yritteli alkuun Tawastin Maken Pilven reunalla -reittiä http://27crags.com/crags/mikroautorata/routes/pilven-reunalla Hankala ja tasapainoisan tiukka loppumuuvi. Itekin pääsin 10-15cm:n päähän topista, joten jospas tästä tulis sellanen sopiva boulder-projekti tälle kesälle. Toinen hyväkäs on viereisen kiven Iisakin kirkko http://27crags.com/crags/mikroautorata/routes/iisakin-kirkko mikä lienee Heko Pöyryn tekosia aikanaan. Hieman eli paljon meillä meni aikaa miettiessä, miten se reitti oikeestaan menee ja millasella betalla. Lähinnä mietittiin meneekö se enempi lähdöstä vasemmalle vai oikealle. Tulipas ihan laitettua Slouppiin asiasta tiedustelua, sillä tuokin reitti tuntuis olevan jollain asteella mahdollisuuksien rajoissa. Eli jos jollain tätäkin lukevalla sattuu olemaan hieman apuja meille ko. reitin betan suhteen, olisimme kohtuudella kiitollisia :)

Lisäksi sitten tietenkin innostuttiin teemallisesti a) hyttysettömyydestä (kiitos Jukan masiinan!), b) Pontuksen pyörätrikkailusta, c) paidattomuudesta ja d) trikoiden paluusta. Suurin harmi tuossa retro-henkisessä kuvaajan miellyttämisessä kuitenkin näin jälkikäteen on se, ettei mukana ollut kunnon Beckenbauereita, eli "liian pieniä sinisiä Adidas-shortseja". Lisäksi tietenkin olis pitänyt laittaa urheilusukat kenkiin ja selkään se Hautalan kahden sormen mankkapussi. Ach, laatua! Anteeksi ja kiitos.