Last but not least... osat 9 ja 14...
"Epätoivoinen ahertaja"
A PART OF THE LANDSCAPE, part 14 from Juha Olli on Vimeo.
"Niko, koordinaation kuningas"
A PART OF THE LANDSCAPE, part 9 from Juha Olli on Vimeo.
Kiitoksia kiinnostuneille :D
keskiviikko 21. marraskuuta 2012
tiistai 13. marraskuuta 2012
Kun Marraskuu huitelee jäätävää tuultaan kiipeilijän kasvoille, on aika istua kuuman kaakaon ääreen ja nauttia pala elävää elämää... pala maisemaa... pala pla pla plaa.
Osat 6, 12 ja 8...
"Johannes, tuo kuuma kamppailija":
A PART OF THE LANDSCAPE, part 6 from Juha Olli on Vimeo.
"Oli pitkänhuiskea ja mystinen yö":
A PART OF THE LANDSCAPE, part 12 from Juha Olli on Vimeo.
"Oi Anton, lentävä suomalainen":
A PART OF THE LANDSCAPE, part 8 from Juha Olli on Vimeo.
Osat 6, 12 ja 8...
"Johannes, tuo kuuma kamppailija":
A PART OF THE LANDSCAPE, part 6 from Juha Olli on Vimeo.
"Oli pitkänhuiskea ja mystinen yö":
A PART OF THE LANDSCAPE, part 12 from Juha Olli on Vimeo.
"Oi Anton, lentävä suomalainen":
A PART OF THE LANDSCAPE, part 8 from Juha Olli on Vimeo.
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
tiistai 30. lokakuuta 2012
Ja sitten lisää jännitystä elämään...
Part 3:
"Eikä me olla veljeksiä, vaikka me ollahan kaharen..."
A PART OF THE LANDSCAPE, part 3 from Juha Olli on Vimeo.
ja Part 7:
"Anton ja Puumalan huuma"
A PART OF THE LANDSCAPE, part 7 from Juha Olli on Vimeo.
Part 3:
"Eikä me olla veljeksiä, vaikka me ollahan kaharen..."
A PART OF THE LANDSCAPE, part 3 from Juha Olli on Vimeo.
ja Part 7:
"Anton ja Puumalan huuma"
A PART OF THE LANDSCAPE, part 7 from Juha Olli on Vimeo.
perjantai 26. lokakuuta 2012
Pitäsköhän näille kehittää nimet saippuasarjojen tapaan...
hmmm...
ok...
Part 5: Jukka is being brave and humble.
A PART OF THE LANDSCAPE, part 5 from Juha Olli on Vimeo.
hmmm...
ok...
Part 5: Jukka is being brave and humble.
A PART OF THE LANDSCAPE, part 5 from Juha Olli on Vimeo.
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
Ja loogisesti nyt seuraa osa 2...
Part 2 from Juha Olli on Vimeo.
Svetogorsk ei oo vielä mennyt, mutta on kyl selkeesti lähempänä nyt, ku tossa videon alussa :-)) Ei fyysisin probleema, mitä on tullu vastaan, mutta varmaan eniten tarkkuutta vaativa muuvi se oma kruksi (dyno, mistä hypähdän vuorikauriin keveydellä takas pädille). Menee se kyllä...
tiistai 16. lokakuuta 2012
Lisää maisemia, osat 4 ja 10. Kerää koko sarja!
Jukka ja Pontus tuli käymään. Ensimmäisen illan satoa...
A PART OF THE LANDSCAPE, part 4 from Juha Olli on Vimeo.
Jossu ja Jussi Tarzanin tantereilla ja muualla...
A PART OF THE LANDSCAPE, part 10 from Juha Olli on Vimeo.
A PART OF THE LANDSCAPE, part 4 from Juha Olli on Vimeo.
Jossu ja Jussi Tarzanin tantereilla ja muualla...
A PART OF THE LANDSCAPE, part 10 from Juha Olli on Vimeo.
keskiviikko 10. lokakuuta 2012
Ensimmäinen osa... nää ei ehkä tule järjestyksessä. Mutta sehän on elämää se.
A PART OF THE LANDSCAPE, part 1 from Juha Olli on Vimeo.
A PART OF THE LANDSCAPE, part 1 from Juha Olli on Vimeo.
tiistai 9. lokakuuta 2012
A PART OF THE LANDSCAPE
Kiipeily on kyllä niin hienoa.... Hienointa siinä on, kun voi olla osa maisemaa. Sitähän mä pystyn olemaan vain, jos roikun siinä kivellä. Vieressä seisoskellessa sitten tietenkään en. Näin ainakin, jos jenkkivääntäjä Kevin Jorgesonin suloista filosofiaa on seuraaminen... Tällainen kaunis amerikkalainen syväluotaava pohdinta onkin ollut kantava voima kiipeilyissämme pitkän aikaa jo...
No niin...
Mä päätin piruuttani kuvailla hieman enemmän kiipeilyjä tänä vuonna ihan vaan senkin takia, että oppisin hieman omastakin liikkumisestani enemmän. Lisäksi ajattelin, että ehkä koostan sitten kivan leffan niistä pätkistä. Semmosen lepposan dokumentaarisen zydeemin tyyliin "Kivoja hetkiä kivojen kaverien kanssa kivoilla kivillä kivasti". Noinhan siinä sitten kävikin, paitsi että valittuani kuvausapparaatiksi vanhan pokkarin hyvän litium-akkunsa takia unohdin, että mokoma kuvaa vain vga-tasoista videota. Perkele...
Eipä siinä, sittenhän tulee mitä tulee. Toinen ärsytys sitten oli, kun ei noihin vimeoihin ja tuubeihin saa kerralla kovin paljoa laitettua, ellei osta jotain pro-päkkiä... Enpäs edelleenkään lannistu. Homma menee nyt sitten sillai, että tänne alkaa tulemaan semmosia muutaman minuutin pätkiä, "Viikon maisemassaolemishetkiä" -meiningillä.
Videoissa höpötellään turhia ja paljon, mutta älkää antako häiritä. Osa on vahvasti sisäpiirisävytteistä sälää, mutta sehän se parasta monesti onkin. Music score on myös nolla, eli ei oo räppiä tiedossa ei. Laita Gangnam style soimaan Spotifystä, jos kauhiasti humpan puute haittaa. Plain and simple mennään, mutta mennään silti.
No niin...
Mä päätin piruuttani kuvailla hieman enemmän kiipeilyjä tänä vuonna ihan vaan senkin takia, että oppisin hieman omastakin liikkumisestani enemmän. Lisäksi ajattelin, että ehkä koostan sitten kivan leffan niistä pätkistä. Semmosen lepposan dokumentaarisen zydeemin tyyliin "Kivoja hetkiä kivojen kaverien kanssa kivoilla kivillä kivasti". Noinhan siinä sitten kävikin, paitsi että valittuani kuvausapparaatiksi vanhan pokkarin hyvän litium-akkunsa takia unohdin, että mokoma kuvaa vain vga-tasoista videota. Perkele...
Eipä siinä, sittenhän tulee mitä tulee. Toinen ärsytys sitten oli, kun ei noihin vimeoihin ja tuubeihin saa kerralla kovin paljoa laitettua, ellei osta jotain pro-päkkiä... Enpäs edelleenkään lannistu. Homma menee nyt sitten sillai, että tänne alkaa tulemaan semmosia muutaman minuutin pätkiä, "Viikon maisemassaolemishetkiä" -meiningillä.
Videoissa höpötellään turhia ja paljon, mutta älkää antako häiritä. Osa on vahvasti sisäpiirisävytteistä sälää, mutta sehän se parasta monesti onkin. Music score on myös nolla, eli ei oo räppiä tiedossa ei. Laita Gangnam style soimaan Spotifystä, jos kauhiasti humpan puute haittaa. Plain and simple mennään, mutta mennään silti.
sunnuntai 5. elokuuta 2012
Longer time no see...
En juuri oo bloggaillut hetkeen... Kiivennyt oon lujasti jne, mutta kuvasatoakaan en oo vaan viittiny tänne laitella. Kurkkasin jopa tonne treenineuvopuolelle ja sinnehän oli tullut viime vuonna (heheheee) pari kommenttia, tosin anonyymeiltä. Mä quotaan noi kaikki tähän ja jatkossakin vois keskustelua käydä enemmän tässä pääsivulla.
Eli tällasia:
Eli tällasia:
torstai 8. maaliskuuta 2012
Onko siitä jo niin kauan...?
Luojan kiitos, ON!
Eli...kaunista kiipeilyä älykkäässä seurassa sekä miehisten tunteiden herkkää tulkintaa vuodelta 2006...
Eli...kaunista kiipeilyä älykkäässä seurassa sekä miehisten tunteiden herkkää tulkintaa vuodelta 2006...
tiistai 6. maaliskuuta 2012
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Hiljaista...
Niin hiljaista...
Mutta viimein paukahti!!!
Ennen joulua saatiin vihdoin ja viimein kasaan porukka, joka innostuu keiviosakkuudesta. Ja vielä parempi, kun saatiin sellanen tila, että sinne voi keivin tehdä ja vuokra ei oo järjetön. Täälläpäin kun on ollut yleensä tarjolla ihan kohtuulliseen 5-7€/m2 hintaa tiloja juu, mutta kokoluokkaa 1000 m2...
No tää on entisessä koulussa ja vuokraa vain 150€/kk. Osakkaita on 9 toistaiseksi, joten melkolailla ilmainen juttu. Rakentelukamaa joudutaan osteleen ja makseleen, mutta ei pahasti. Alkuun 60 m2 vaneria, 150m kaksnelkkua, satiaisia (niitä metallisia), ruuveja pari ja kulmalevyjä... No, eipä juuri muuta sit ku tekemään vaan.
Rakentaminen alotettiin kun tilasta saatiin omiin uusiin tiloihinsa ala-asteen oppilaat. Eli oliskohan ollut 2. viikolla, kun rahdattiin iso osa puutavarasta sisään. Suunnitelmana oli tehdä pelkästään suoria muotoja, sillä niiden käyttöaste ja muunneltavuus on paras. Muotoja tulee sitten bokseilla, mitä ehdin lomalla jo innoissani neljä erikokoista tekemäänkin.
Ylläolevassa kuvassa melkein valmiit 18- ja 40 asteen hänkit. Leveydet 2,6m ja 3,5m. Nelikymppistä vastapäätä tulee 3,1m leveä 35-asteinen nega ja niiden väliin vielä katto-osuus. Tikkaiden puoleiseen päätyyn tulee noin 10-asteinen pikkuhänkki leveydeltään 1,6m ylhäältä ja enemmän alhaalta. Kaverin kyynärpään puoleiselle seinälle tulee 3,1m leveä 25-asteinen nega sekä melko varmasti kattoon vielä juttuja... ja se on siinä sitten. Jos oikein sattuu sopivasti intoa, väsään kallistettavan systeemiseinän johonkin vielä.
Sisätreenit kotiseinälläkin on sujuneet suht hyvin ja kyynärpäävammoistakin on päästy hyvin kontrolliin. Mullahan oli iloisesti nelä eri vaivaa kilvoittelemassa keskenään synergistisesti tai erikseen; tenniskyynärpää, kyynärvarren uloskiertäjän vamma, ranteen ojentajien ylikireys, brachialis-tiukkuus...
No...mähän en tuppaa lepäileen kun tollasia vammoja tulee. Enkä myöskään suosittele sitä muillekaan. Aktiivinen kuntouttaminen ja kivun rajoissa ja sitä kiertävä tekeminen kunniaan!
Niin hiljaista...
Mutta viimein paukahti!!!
Ennen joulua saatiin vihdoin ja viimein kasaan porukka, joka innostuu keiviosakkuudesta. Ja vielä parempi, kun saatiin sellanen tila, että sinne voi keivin tehdä ja vuokra ei oo järjetön. Täälläpäin kun on ollut yleensä tarjolla ihan kohtuulliseen 5-7€/m2 hintaa tiloja juu, mutta kokoluokkaa 1000 m2...
No tää on entisessä koulussa ja vuokraa vain 150€/kk. Osakkaita on 9 toistaiseksi, joten melkolailla ilmainen juttu. Rakentelukamaa joudutaan osteleen ja makseleen, mutta ei pahasti. Alkuun 60 m2 vaneria, 150m kaksnelkkua, satiaisia (niitä metallisia), ruuveja pari ja kulmalevyjä... No, eipä juuri muuta sit ku tekemään vaan.
Rakentaminen alotettiin kun tilasta saatiin omiin uusiin tiloihinsa ala-asteen oppilaat. Eli oliskohan ollut 2. viikolla, kun rahdattiin iso osa puutavarasta sisään. Suunnitelmana oli tehdä pelkästään suoria muotoja, sillä niiden käyttöaste ja muunneltavuus on paras. Muotoja tulee sitten bokseilla, mitä ehdin lomalla jo innoissani neljä erikokoista tekemäänkin.
Sisätreenit kotiseinälläkin on sujuneet suht hyvin ja kyynärpäävammoistakin on päästy hyvin kontrolliin. Mullahan oli iloisesti nelä eri vaivaa kilvoittelemassa keskenään synergistisesti tai erikseen; tenniskyynärpää, kyynärvarren uloskiertäjän vamma, ranteen ojentajien ylikireys, brachialis-tiukkuus...
No...mähän en tuppaa lepäileen kun tollasia vammoja tulee. Enkä myöskään suosittele sitä muillekaan. Aktiivinen kuntouttaminen ja kivun rajoissa ja sitä kiertävä tekeminen kunniaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Minua on ihmetyttänyt, kun sinulla on noin paljon tietoa treenaamisesta ja jaat sitä tarvitseville, mutta miksi itse kiipeet kuitenkin aivan harrastelija tasolla? Etkö noudata omia ohjeita? Vai viekö valmentaminen kaiken ajan? Mistä kiikastaa?
http://27crags.com/climbers/klunssila/blog
Moikataan kun tavataan!
Anonyymille vastatakseni: Toki mun toistaiseksi tikatut huiput 7c+ köysi ja 7B+ boulderi on vielä "aivan harrastelijatasoa", miten sekin nyt sitten määritellään...
Mutta jos otetaan huomioon, että olen 43v nuori ja painan lähes 90kg, ei Suomen maasta taida juuri samaan kastiin vastusta löytyä. Eri asia on sitten ne espanjalaiset mummot, jotka kiipee ekalla 8aata koska haluaa, mutta pysytään nyt Suomessa, niin mullekin tulee parempi olo :)
Saavutuksilla ei sinänsä ole mitään merkitystä, jos asiakkaiden kehitys lajissa kuin lajissa on hyvää. Toki tietynlainen taso ja kokemus vaaditaan, että voidaan riittävän hyvin lajin vaatimuksiin vastata. Mulla on yli 20 vuoden voimavalmennustausta monipuolisesti eri lajeista ja asiakaskunta on ollut hyvin tyytyväistä. En mä ees tätä nykyään työkseni tekisi, ellei näin olisi.
Huippu-urheilijaksi tulee sellanen henkilö, joka on äärimmäisen lahjakas lajissaan. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että hän omaisi mitään erityistä lahjakkuutta pedagogiassa tai valmennuksellisissa sovelluksissa tai henkilökemiassa jne. mitkä on aika tärkeitä hyvän valmentajan ominaisuuksia. Loppujen lopuksi hyvin harvasta huippu-urheilijasta tulee hyvä valmentaja. Ne lahjakkuuden muodot on erilaisia. Olis aika kohtuutonta vaatia, että valmentajan tulis pystyä kovempiin suorituksiin kuin valmennettava, eikö?
Miksi oma kiipeily sitten ei ole maailmanluokkaa? Jaa-a... en oo pohtinut tota kyllä sen kummemmin. Oon vaan yrittänyt kehittyä ja nauttia tästä lajista. Mä ehdottomasti en ole lahjakas. Siinä se, hehee. Hyvin selvä juttu. Jo punttiaikoina (15v treeniä sillä saralla) jouduin tekeen hyvin paljon töitä kehityksen eteen. Se toisaalta loi aika hyvän tietotaitopohjan myös ja kehitystä tuli hitaasti, mutta varmasti. Toisaalta tuntuu, että nykyään tietoo ois paljon enemmän ja ois voinut kehittyä rautapuolellakin paljon enemmän vielä. Suht hyvin kuitenkin sekin puoli meni. Enää ei juuri motivoi punttisali, kun sitä pitäis sitten tehdä kunnolla.
No selitellähän voi aina ja se on aina yhtä antoisaa ja yhtä paljon tulee mihinkään muutoksia niiden ansiosta... juuei. Mutta jotain merkitystä ehkä on ollut huonoilla fasiliteeteilläkin (tammikuuhun 2012 saakka treenasin talvet käytännössä omalla vintillä 2,2m korkeassa nanokeivissä :-)). Perhe-elämääkin tykkään viettää, eli pitkät ulkomaanreissut ei ihan mahdu kuvioon. Ikähän on ihan loistava tekosyy ja pyrinkin käyttämään sitä suht usein kehonpainon lisäksi selityksenä heikkoon suoritukseen. Ei oikein tuppaa toimimaan :) Selittely ei nosta sitä persettä yhtään paremmin ei. Koko ajan oon kuitenkin kehittynyt ja toistaiseksi tuntuu, että koko ajan paremmin.
Näen kuitenkin suhteellisen riittäväksi meriitiksi omille valmennusjutuille esim. kiipeilyn saralla sen, että mun valmentamat tai konsultoimat kovan tason kiipeilijät itse pitävät mun neuvoja erittäin hyvinä ja tärkeinä omalle kehitykselleen. Ja että heitä tulee jutuille koko ajan lisää.
Teemupiru :-)) Kyllä muovitreeni on täysin sovellettavissa ulkokiipeilyyn. Riippuu hieman miten se tehdään parhaiten kunkin kohdalla, mutta ei se kroppa oikeesti tiedä, ottaako se muovista, kivestä vai mummosta kiinni. Tietenkin paras tilanne ois se, että pääsis treenaan nimenomasesti sillä alustalla, jolla tavoitteetkin on vrt. 40m kalkkikivireitit ja 10m graniitti. Tai Fontsu ja Rocklands jne.