torstai 23. syyskuuta 2010

Sormi alkaa paranemaan... Sen merkkinä tällä viikolla toistaiseksi neljä treeniä :) Alkuviikosta hieman yläkerrassa kahvahappoilua parin minuutin seteissä samanpituisilla pausseilla. Kummasti ne forkut vaan hapottelee, vaikka otteet on isoja ku mitkä. Hieman erilaista ku mihin on tottunut, joten siinähän se osasyy on. Ja oikeestaan en oo tollasia anaerobisia juttujakaan tehnyt hetkeen aikaan, joten sekin mokoma vaikuttaa. Jospa sitten Kalymnoksella vähän ees paremmin jaksais. Tänään torstaina kävin ekaa kertaa yli kahteen viikkoon boulderoimassa ja ihan mukavasti sujui. Kiva kelikin. Hieman tuntuu sormessa, mutta ei väärällä tavalla. Sain jopa toistettua loppukesän tuotoksen White wedding 7A/+. Suht mukavia otteita sormelle, joten kivaa treeniä oli se.

Kyseinen reitti on kyllä aika metka ja aiheuttaa funtsimisen kaltaista toimintaa. Dynaaminen, mutta varsinkin viimenen muuvi on kaikesta dynaamisuudestaan huolimatta myös huomattavan tekninen liikkeen tarkkuuden suhteen. Ei ollenkaan pelkkä power move. Hyvänä esimerkkinä Tommi, joka sai viimein ton reitin kiivettyä. Oiskohan yritellyt about viitenä kertana? Lähes kaikki yritykset mitä herra noina päivinä on tolle antanut, on olleet suht hyviä ja lähes identtisiä. Silti homma on jäänyt todella pienestä kiinni, eli toppi ei vaan oo tarttunu. Teknisyys olikin yks illan puheenaihe Jounin ja Tommin kanssa ja ihan yhtä hyvä syy sille reitin greidille kuin voimaperäisyyskin.

Tää on aika metkaa esim. släbeillä, joita saattaa työstää ihan pirusti ja kuvittelee sen olevan ties kuinka vaikee. "Ainakin 7B..." Sitten kun se lopulta antautuu, tulee hieman kummallinen olo, koska onnistunut suoritus tuntuu yleensä aika helpolta...viimein. Suorituksen toistaminenkin voi olla melko helppoa... "höh.... 6B...+...." Siksipäs tuntuu, että sitä teknisyyttä greidaamisessa arvostetaan mun mielestä hieman liian vähän. Varsinkin vertaillessa negoja ja släbejä tuntuu, että hyvin monet släbit on sandbägejä eli ihan liian tiukkaan greidattuja verrattuna hänkkeihin. Kyllä suhteellisen kauan ja monipuolisesti kiipeilleen tyypin pitäs lähes samaa greidiä pystyä kiipeen melkein joka kaltevuudella, sanon minä!

Liikkuminen on hermostollinen ominaisuus ja sinänsä jopa vaikeempaa kehittää kuin se extra jerkku sinne sormiin tiettyä reittiä ajatellen. Monimutkaisesti tyyppikysymys tietenkin, mutta kolmiulotteinen liikkuminen ja koordinaatio, tasapaino, ajoitus jne erilaiset kiipeilytekniset jutut vaatii usein huomattavasti efforttia kehittyäkseen tarkoiksi. Siispä sillekin kunniaa annettakohon, oi.

Seuraavaan Kiipeily-lehteen tulee lyhyen artikkelisarjani toinen osa, jossa käsitellään enemmän harjoittelun jaksottamista eri tavoitteita ajatellen. Sitä odotellessa kannattaa lukea muistin virkistämiseksi se eka osa 2/1010-lehdestä, jossa käsiteltiin eri ominaisuuksien harjoittelua.

Aloitan täällä varmaan pienen sarjan erilaisia treenijuttuja jonkinlaisella soveltamisperusteella. Eli tarkoitus olis, että lukija pystyis sisäistään treenin idean ja mikä siinä on merkityksellistä tavoitteiden kannalta. Ensin otetaan harjoiteltava ominaisuus ja sitten siihen liittyvä harjoitus kiipeillen tai esim. sormilaudalla. No mutta katellaan sitä jatkossa...
 Niin... kuvituksena jutussa ajankohtaisemman materiaalin puutteessa wanhempia kuvia arkistoista. Viimeisenä allekirjoittanut Kastorilla Kalymnoksella. Ihan vaan fiilismielessä...

torstai 16. syyskuuta 2010

Pientä galluppia...

Kuten monet tietävät, olen kirjoittamassa osuuttani (fyysinen harjoittelu) SKIL:n uuteen kiipeilyn harjoittelu -kirjaan ja kyselenkin nyt tässä, onko porukka kiinnostunut kuinka syväluotaavasta osiosta koskien psyykkistä harjoittelua? Se olis oma osionsa ja tulis sisältämään mielikuvaharjoittelun ja muun ns. mental trainingin apukeinoja, mutta en usko, että kovin syvällisesti alueeseen aikoisin pureutua ainakaan nyt tulevassa kirjassa. Lähinnä kartoittelen yleistä kiinnostusta. Päänsisuspuolen treenailu kuitenkin on kiipeilijälle melko tärkee osa-alue oli kyse sitten kilpailemisesta, onsight- tai redpoint-kiipeilystä.
Perhana ois pitäny tajuta laittaa toi laskuri jo alussa, eikä elokuussa...muttei osannu-tajunnu-muistanu-viittiny. No ei se mittää. Ainaki tääl jotku käy kurkkimassa heheee...

maanantai 13. syyskuuta 2010

Sormessa pipi... innostuin hieman mukavasta kehityksestä ja oikea käden keskisormen pulleyssä pikkunen repeämän kaltainen tuote, oletan. Paranemassa kuitenkin ja antaa jopa jo openhandinä roikkua. Kunto tuntuu olevan kestävyystreenien puutteesta huolimatta kumman hyvä ja noususuuntainen. Tein viime perjantaina ns. kakkospäivänä ulkobouldereilla pienen intervallin ja kiikuttelin kolme tuttua 7A:ta putkeen mankkauspausseilla. Pieni palautus ja sama uusiks. Kummaa oli se. Ehkä... EHKÄ... jotain kivaa on tapahtunut. Joten jospa toi pipi menis ohi ja sais jatkaa Kalymnokselle valmistautumista ihan kunnolla.
Fiilistely siis alkakoon! Teemukin sai tänään hyvää kestosettiä runnoen Linnavuorella Sorasen (6b) kolme kertaa ylös. Melkein tiukin setti oli kuitenkin 4m meistä sivuun tiputettu Törmän Jukan pään (!!!) kokonen kivi! Juujuujuu! Jotku juniorit kapuili kallion päällä ja kas kummaa, mokoma mötikkä oli "lipsahtanut jotenkin alas" ... ... Kun ne viimein saatiin tosta perkeleellisestä tihutyöstä kiinni (pöllittiin niiden pyörä pantiksi) oli aika kohtuullisen tulikivenkatkuiselle puhuttelulle. Lupasin kuitenkin olla märstimättä niitä tohjoksi samantien. Sivistynyt kun olen... Pieni juttutuokio herrojen vanhempien kanssa tulee kyllä kuitenkin eteen.

No joo, ollaanpas kaikki varovaisia siis...

Kuvat on vuodelta 2008, jolloin tehtiin Ramin kanssa viimeksi reissu tuolle Välimeren helmelle, Kalymnokselle. Mun yks selkee suosikkipaikka, kun kiipeilystä puhutaan!
- Upeita reittejä vaikka kuinka paljon.
- Järjettömän easy access, parhaimmillaan 5 minuutin kävely mopolta.
- Uskomattoman edullista ja kuitenkin sopivan laatuisaa asumista. Tällä kertaa Panormitis ihan Grande Grottan alla. Hintaa tulee 10€/vrk/hlö.
- Jumalainen kreikkalainen ruoka!

Toivottavasti tällä kertaa Mr. Hakolahden kanssa ei oo kelit niin karmeet kuin viimeksi. Pahimmillaan +38C ja ei tuulta (!!!!!), mikä on aika harvinaista Kalylla. Vallan hyvin muistan yritystä pitää kokovartalojammi kahden ison tufan välissä DNA:lla, mutta kun koko ukko oli kuin oliiviöljyssä uitettu, lipsui irti! Uskomaton tunne. Niinku voissa kiipeis :)
Ja ettei tuu kovin pahoja vammoja... Ramilla on varmaan pysyvät traumat ton johdosta. Noo, mulla ei. Anytime uusiks reissulle, muttei ihan tollasilla kosketuksilla. Joskus muuten tulee ihmisten luonteenpiirteitä "luokiteltua" sen suhteen, oiskos heistä hyvää seuraa kiipeilyreissulle. Rami sijoittuu tollasen kategorioinnin kärkeen aikalailla. Onhan se hyvä niinkin vanhaa ukkoa ees jotenkin kehua. Vaikka onkin diplomi-insinööri... :)
Mieluummin siis vaikka oman astraalihahmon kanssa reiteistä keskutelua, ellei muuta.
"I just wanna be part of the landscape"
or at least
" be one with the stone, DUDE"
or maybe
"I just wanna find the true essence of climbing"
OR
"I like to feel my body"
:-))
...yeah right...jenkit saa kaiken tavallisenkin nousemaan ihmeellisiin sfääreihin...zzzz....

Palataan vaan ei palella!

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Sormen ollessa hieman pipi liiallisesta innokkuudesta käytiin perheseikkailulla Linnavuorella ja Jussi harjotteli nousukahvalla nousuilua (kas vain: homma onnistui heti, toisin kuin hieman pienemmän motorisen oppimisen kyvyn omaavilla vanhemmilla ihmisillä yleensä). Toiseksi leikittiin laskeutumishommia ja sekin sujui oikein mallikkaasti ATC:llä ja ihan ite. Pari kuvaa liitteenä.

torstai 2. syyskuuta 2010

Allekirjoittanut aloittelemassa rivakkaa toppausta reitillä White wedding.Huomatkaa Teemun ääri-tarkkaavainen spottaus...

Viime aikoina on lämpötilat suosineet sen verran, että on tullut kiikuteltua ulkona melko mukavasti. Vanhoistakin paikoista on löytynyt uusia mahdollisuuksia, joille silmät ovat jostain syystä olleet aiemmin sokeat. Linnavuoren road side -bouldereille tulikin tekaistua kasa seiskan ylittäviä kivoja liikuntasuoritteita. Kivi on punaista, mutta otteet miellyttäviä ja ei-rapautuvia. Which is nice.

Hinkkasen Juhan vanha parin muuvin "Juhan huispaus" sai pituutta lisää ja herran lähdettyä hetkeksi Mauritiukselle (!!!) onnistuneiden naimahommien kunniaksi, syntyi eilen toimestani rento häälahja White wedding 7A/+. Toivottavasti Suvikin osaa arvostaa tota :) Viereen enemmän kiipeilyhenkisesti nimetty Catch my fall, josta tosin saatiin Juhan kanssa viime viikolla topattua vain seisomalähdön määrältään vaatimaton, mutta sitäkin jämäkämpi yksi (!!) muuvi. Istumalähtö tuo greidiksi 7A+:n ja kokonaismuuveja tulee käytännössä vain neljä. Sitten tuohon saa vielä pari hankalaa 7B/+:n poikkaria.
Jounilta jäi vielä samaisen kiven Juhan huispaus sikaria vaille. Eiköhän tuo mene pikapuoliin.

Juoksupuolella ei suju niin hyvin. Parina viime viikkona on mystisesti ilmestynyt astmaoireita takaisin. Pysyivät poissa useita kuukausia. Mulla on ollut kortisonisuihkehoito about puoli vuotta nyt ja tarkoituksena ois piakkoin katella, onko siitä ollut apua ja voiskos piiput jättää pois. Juoksulenkkejä ennen oon napannut vielä varsinaista avaavaa piippua, ettei ihan tukehdu. Mihinkään erityisiin tuloksiin en juoksussa pyri, mutta kehittymään siinäkin ois tietenkin halua. PK-vauhti on edennyt ½ vuodessa 6´/km -> 5.10/km ja Vuoksen lenkki 7,4km meni aikaan 35.50 ilman kamalia tuskia ollen kuitenkin jo siellä VK-vauhdissa.

Juoksu on mulle lähinnä sellanen lepopäivien aktiviteetti ja niitä tulee viikossa vain yks, kaks tai ihan maksimissaan kolme kappaletta, joten ei tässä nyt mitään nylkkyä tai maileria rakenneta. Ois kuitenkin kivaa päästä johonkin 4min/km -vauhtiin VK-tasolla eli esim. toi Vuoksen lenkki alle 30 minuuttiin ois aika kuul. Katellaan nyt ja jutellaan lekurin kanssa, miksei myrkyt toimi.
Teemu esittää vahvaa. Siinä se vaan vääntää kivee nurin, aikunen miäs! On se hurrrrja!

TREENISTÄ
13.10. lähdetään Teemun kanssa Kalymnokselle pariksi viikoksi herrain askeettileirille, eli kiipeilemään tietenkin. Tässä ois nyt suht mukavasti aikaa treenailla kyseisiä koitoksia varten ja tarkotuksena oiskin hieman karsia boulder-tehoista ja yrittää saada kroppaa hieman taloudellisemmaksi. Puolen minuutin pyllerryksillä ei Kalymnoksen happohelveteissä pitkälle pötkitä. Mahdollisimman paljon tuun treenaamaan ulkona, mutta hieman sisäilyäkin pitää harrastaa, että saan tiettyjä treenejä tehtyä.

Sisällä saa lyhyemmässä ajassa parempilaatuista treeniä aikaan, mutta ulkokiipeilyssä taas kehittyy päänsisäisen nautinnon lisäksi paremmin reitinlukutaidot ja jalkatekniikat. Sisällä kun ideana on väistellä reittiin kuulumattomia otteita ja ulkona taas etsiä kaikkia mahdollisia. Nurinkurinen ideologia siis ja senpäs takia ulkokiipeilyä varten kannattaa treenata tietenkin eniten...ulkona :) No news there.


Boulder-voima ei tietenkään oo vaihtoehto reittien vaatimalle anaerobiselle kestävyydelle, vaan ideaalia ois, jos ne pysyis mahdollisimman korkeella, mutta sitä submax-tasoa pystyis nostamaan. Esimerkkinä kiipeilijät A ja B ja hypoteettinen testi, jossa voimaa mitataan maksimiboulderilla ja anaerobista kestävyyttä viiden boulderin peräkkäisellä kiipeilyllä:
Kiipeilijä A: Maksimitaso 7C, anaerobinen taso 5 x 7A+
Kiipeilijä B: Maksimitaso 7B+, anaerobinen taso 5 x 7B
Kuvitusta vaan...

Eli vaikka B:n maksimitaso on hieman alhaisempi kuin A:n, on hän harjoittelunsa tuloksena pystynyt kehittämään kropan taloudellisuutta A:ta huomattavasti paremmaksi. Tää on tietenkin köysikiipeilijälle edullista ja tavoiteltavaa mitä suurimmassa määrin. Jos taas ei köydellä kiipeä, ei sillä anaerobisella kestävyydelläkään tee käytännössä mitään, eikä siihen kannata harjoittelutunteja uhrata. Pidemmätkin boulderit on fyysisesti kuitenkin ensisijaisesti kiinni maksimivoimasta. Se tarkoittaa käytännössä kaikkea kiipeilyä alle minuutin.

Pari linkkiä paikallisille kiipeilypaikoille:
http://27crags.com/crags/linnavuori
http://27crags.com/crags/korpjarvi
http://27crags.com/crags/korpjarjen-boulderit
http://27crags.com/crags/kurkvuori
http://27crags.com/crags/aholan-kivi
http://27crags.com/crags/huhtanen