Jaha... back by public demand... Kuva Vaasan tornilta, photo by Jukka.

Grani-boulderissa tuli käytyä ja osallistuin toppapöksyihin, kun siihen kuului kaikki tarjolla olevat reitit eli miesten 10, naisten 10 ja toppiksien omat n. 30 reittiä. Ihan mukavasti meni ja muistaakseni kiipesin 24 reittiä. Yhtään miesten reittiä ei tainnut taittua, enkä kyllä oikein tainnut yrittääkään. Eipä siis ihme. Naisten reiteistä meni muistaakseni 3 tai 4.

Nallella... nalleista se Isoma(h)a... meni oikein hyvin ja treenien tulokset näkyy jo. Järkyttävä 49 yritystä reitteihin osottaa toistokestävyyden nousseen uusiin sfääreihin. Ikävää oli Anssi the Beautifulin nilkkavammaus, mutta kyl se siitä Fontsuun prananee :)

En oikein saa semmosta projektointifiilistä irti tollasissa happeningeissä. Pelottaa yritysten tuhlailu, ellei se reitti sit lopulta meniskään jne ja aiempien kisojen perusteella pelkäsin, ettei sormien nahat kestä loppuun asti. Nyt niihin tosin jäi varaa aikalailla ja 4 h kisan lopussa kiipeilinkin hieman helpompia reittejä useempaan kertaan ihan vaan treeniksi. Tuntuma oli sellanen, että olisin voinut kiivetä 3 h lisää. Se oliskin ollu aika hyvä setti :)

...lisätään tähän pari kolme viikkoa aikaa väliin...

Vaikka tässä on nyt muka boulderoinut kovasti, kovin vahvaksi ei oikein itteensä tunne, kun kattelee miten muut kiipee mitä vaan. Sama fiilis tuli taas hieman Helsingissä käväistessä ja Granissa uudelleen vieraillessa. Roosan kanssa perjantaina ja Sarin, pikku-Empun ja Lassen kanssa lauantaina tuli kiivettyä samalla kisatasolla tai korkeintaan hilkun paremmin ainakin joissain reiteissä.

Lasse on kyl vahvassa kunnossa niinkuin aina kiipee se tai ei :) Samoin Roosa, joka on uusin lisäys mun nylkyliiterissä, mikä lienee paras nimitys mun valmennustallille, heh. Ohjelmat ja tavoitteet suloisen Suomemme ykkösnaisen kiipeilyn suhteen pysykööt salaisina. Kyllä ne sitten sieltä julkistellaan, kun toteutuvat. Sama juttu muiden liiterini asukkaiden kanssa oli ne sitten kiipeilijöitä tai muita urheilijoita. Kehitykset on olleet hyviä ja kiinnostaa nähdä, miten treenien hedelmiä aletaan kerätä. Siitä ehkä sitten myöhemmin lisää...

Tyytyväisempi haluisin noihin omiin treeneihin olla Granissa, mutta aina se on jotenkin hankalaa uudessa paikassa samantien hyvin kiivetä. Tosin takana oli aika rankkoja 4-5 tunnin innostussatseja Vaasan tornilla mm. Nallen ja Jukan kanssa aiemmin viikolla ja olo oli hieman tukkoinen. Tykkäisin kiivetä vaikka ees 4 treeniä peräkkäin samassa paikassa, niin alkais ikäänkuin pääsemään kiinni paikan sieluun hehehee... Huomaan keskittyväni huonosti ja haahuilevani reitiltä toiselle, ellei heti ala aueta. Onhan siinä hieman semmosta runsauden pulaa aikaa vastaan ja haluis saada jotain aikaankin.

Omat treenit on edenneet hyvin ja kehitystä syksyyn on tullut. Omalla keivillä pystyy kiipeemään kakkosina entisiä projekteja ja vaikeempia reittejä aukee pikkuhiljaa koko ajan. Itelle näin painavana ne on hankalia, kun sitä negaa on niin pirusti, mutta itellehän tässä kiipeekin. En mä koskaan tuu olemaan mikään boulder-tykki enkä varsinkaan kovalla negalla, mutta yritellään nyt kuitenkin parantaa sitäkin puolta kiipeilyssä. Mitään ei saa ellei yritä!

Oon suotuisan työlukujärjestyksen ansiosta pystynyt kiipeemään monena päivänä kahteenkin kertaan ja hyvin tuntuu palautuvan. Joskus jopa hieman hämmästyttää, miten esim. voimakestävyystreenin jälkeisenä päivänä saattaa projektitreeni kulkea kivasti, vaikka odotus olisi päinvastainen. No hyvä näin päin. Toivottavasti ulkokausi alkaa pian ja piinaavan kuivana, että pääsis projektien kimppuun.