Pitkästä aikaa höpöttelyä... kuvituksena asiaan suoraan juurikaan liittymättä Kreikan reissun satoa. Kaikki kuvat (c) Rami Haakana ja siksi ukkoa ei kuvissa juuri näykään. Mukana reissussa olivat siis Juha Hinkkanen, Tommi Kotanen, Rami ja minä.

Näkymä Neraki-sektorilta Nafpliosta. Pienenä pisteenä Juha Hinkkanen Tsunami 7a -reitillä.

Iloisessa kuumeessa ja flunssassa kotona... Jälkimmäistä on jatkunut jo yli 2 viikkoa, mutta nyt vasta nousi kuume. Olisko asiaa auttanut, kun kävin eilen parin tunnin puntilla ja pian perään Hinkkasen Jannen kanssa reippaalla lenkillä. Se seikka, että Janne on ollut Suomen huipputason triathlonisteja, ei nyt onneksi painanut niin paljon kuin Jannen johtajan masu, jota se taitaa alkaa motivoida iteltään pois :)

No kyllä se Jannen jalka silti vanhasta muistista aika rennosti nousi... "Mun on niin vaikee juosta hiljempaa, kun on aikanaan opettanut ittensä juokseen sitä 4 minuutin kilometrivauhtia..." :) No ennen sillä tais triathlon-kisan lopussa mennä se 42.195km, mutta nyt sillä vauhdilla ei onneks lähdetty.
Nerakilta edelleen ja meikäläisen kohteena Espresso 7a.

Ostin muuten uudet lenkkarit, Asics Gel Kayano 16:t. Tulivat maailmankin markkinoille 3.11, joten ens vuoden malli siis. Tällanen hieman raskaampi ihmistekele kyllä tykkäsi niiden tarjoamasta vaimennuksesta. Suomessahan noi maksaa 200 euron paikkeilla, mutta eipä tulis mieleenkään tollasta rahaa lenkkikenkiin laittaa. Englannista sain 90 eurolla postikuluineen. Up the UK :)

Pieni ylimenokausi tässä on siis menoillaan ja pääasiassa on tullut höntsäiltyä puntilla ja lenkillä. Vähän jo oon sisälläkin kiivennyt ja sormilautakin alkaa tuntuun ihan houkuttavalta. Joskohan siitä pölyt puhaltelis pian... :) Sormet tuntuu samalla tavalla kuin ennenkin, eli kiivetessä ei, mutta jälkeenpäin hieman joo. Tulen ottamaan tähän saman asenteen, mitä entinen AuK:n johtajani sanoi:"Se pitää vaan hyväksyä ja se siitä."

Oon haaveillut ja suunnitellut ihan työuran alusta asti, että pidän välivuoden tai vastaavan jossain 40 ikävuoden paikkeilla. Ei sitä koskaan tiedä missä kunnossa sitä sitten joskus on, jos on ees olemassa. Vuorotteluvapaa kuulostaa suht kiinnostavalta ja oon semmostakin pari vuotta ajatuksissa pyöritellyt. Jos semmosia 3kk:n pätkiä otan, ne varmaan ajoittuis kiipeilyllisesti otollisiin aikoihin, eli esim. maalis-toukokuu tai syys-marraskuu. Katellaan nyt. Makeeta ois, jos toi ihana vaimokin sais omansa, niin päästäs ehkä yhdessäkin reissulle. Tuntuu vaan sen työnantaja olemaan melkosen kränkky noissa. Kirvestä perkele...
Frachtin luolakompleksissa Argoliksen niemimaalla Peloponneksoksella. Hurja paikka!

Kävin viikonloppuna Ramilla kylässä matkalla Helsinkiin ja tietenkin se ilta ajautui oluen kanssa sormilautatreeniin :) Esittelin Ramille yhden keinon parantaa perusvoimatasoo nimenomaan sormilaudassa ja oli aika hauskaa kuulla muuten aika hillityn diplomisti-insinöörin kiroilevan happoja ja gripin luistamista sarjan lähestyessä loppuaan. Kyllä sillä edistystä tulee, no worries.

Matka jatkui SKIL:n seminaariin, mikä liittyi hieman kaikkeen, mikä oli myös huono asia, mikä ei silti ole valittamisen aihe, mikä on kiva. Jokaisesta teemasta ois voinut jutella yhden päivän. Kiesiläisen Sampo jutteli vammoista, Juha Jäntti salibandymaajoukkueen menestyksen avaimista, Suihkosen Henkka kisakiipeilyn tulevaisuudesta jne.

Oma osa jatkossa tulee olemaan kilpailuvaliokunnassa valmennuspuolen yhtenä vastaavana sekä Kiipeilyn harjoittelu -kirjan uudelleen kirjoittaminen Joren ja Sampon kanssa. Toivottavasti saadaan ja voidaan kirjotella hyvä opus. Hyvin kiinnostava projekti joka tapauksessa. Tollanen kirja tulis olemaan mieluiten päivitettävää laatua, eikä voi koskaan mennä yleistä vilkuilua syvemmälle. Siihen tarvitaan sitten se ihminen soveltajaksi ja oppijaksi. Mutta sellainen maailman paras kiipeilyharjoittelun yleisteos on tietenkin tavoite :-))
Juha Evelina 7a+:lla Vrahokipoksella. Nousu jäi vielä seuraavalle visiitille, vaikka lupaili jo.

Elämä jatkuu... Sormet on lekurin mukaan paljon paremmassa kunnossa kuin oon aatellu ja yritän tässä kaivella itteeni ylös murheen suosta pikkuhiljaa...

Pienoinen ylimenokausi on nyt menossa ja aiheena punttia piiiiiiitkästä aikaa ja juoksua mausteeksi. En oo Kreikan reissun jälkeen kiivenny ollenkaan. Tultiin takasin 22.10.

Juu siis oltiin Ramin, Juhan ja Tommin kanssa manner-Kreikassa reilun viikon retkellä ja kun ei ollut oikein päässyt treenaileen, ei niin hyvässä kunnossa ollut. Muuten kyllä oli kiva reissu ja nautin sitten Kreikasta muutoinkin kuin kiipeilyn saralla.

Parhaana ns. saavutuksena tuli tehtyä Mavrosouvalassa yksi 7a+ toisella yrityksellä yllättävänkin rennosti. Se osoitti, että kunto oli ihan ok, mutta ehkä ne kunnon rutistukset kuitenkin jäi seuraavaan reissuun. hyvin selkeesti oli nyt sellanen asenne koko touhuun. Mulla ei oo kauheen hyvä itseluottamus kiivetä, ellen tiedä olevani kovassa iskussa ja tää oli juuri sellanen retki.

Eipä mittään... eteenpäin vaan ja laittelen kuviakin reissusta, kunhan ehdin.