Sainpas päähäni lähteä itekseni lyhyelle ja rentouttavalle road tripille Jyväskylään. First time this year! Aamulla, muttei ihan Liukkosen Antin "aamulla" matkaan ja sopivasti Kanavuoren kiville klo 11, vaikka alkuun aattelin mennäkin 28.7:lle. Mä en tiedä mikä ihme tossa Rakulassa 7A on aina, ihan aina, tuottanut mulle ongelmia. Jotenkin oon aika huono tollasissa openhand-hommissa kai sitten, mutta kyllä tossa niin pirusti taas sai ähistä ja aivan liian usein se heitto sinne vasurin saideriin paukkui ulos, enkä saanut sinne painetta. Meni kumminkin tunnissa, vaikkei luovuttaminen kaukana ollutkaan. Aiemminkin on se tullut topattua, mutta se ei ollutkaan nyt se pointti. Kuvittelin tekeväni sen "vähä niinku lämpäksi..." Voi perhana, mitä ideoita mun päässä liikkui!

Sitten päätin voimaini tunnossa ottaa kohteeksi hyvinkin legendaarisen slouppikanttiryökäleen nimeltä Huuhto, 7A. Parin muuvin reitti pitää sisällään äärimmäistä kitkaan luottamista pahimmillaan/parhaimmillaan, miten sen haluaakin ottaa. En ollut koskaan sitä edes tosissani kokeillut ja pari vuotta sitten en saanut edes siitä naurettavan pyöreestä kantista mitään otetta saati sitten että oisin pystynyt jotenkin antamaan painetta oikeelle jalalle. Eipä se nytkään alkuun juuri lupaillut ja se korkea jalannosto tuntui lähinnä typerältä vitsiltä ja aattelinkin, että pojilla on jossain vakipiilossa piilokamera niitä hölmöjä varten, jotka sitä tulee yrittelemään. "Ei tuossa VOI pysyä!" Eikä kyllä pysynytkään...

Paitsi sitten tapahtui pään sisässä jotain ja huomasin äkkiä olevani paljonkin korkeammalla kuin ennen ja edelleen se jalka vaan pysyi. Katselin sitä hieman epäuskoisena ja samalla lämmön aikaansaama helmeily sormissa lähetti minut takasin maan pinnalle. No mutta! Noinhan se vois mennä! Tää tässä kiipeilyssä onkin aika kivaa, kun tajuaa, miten nöyryyttävän vähästä joku muuvi voi olla kiinni. "Pikkusen käännät vaan lantiota ja pidät nilkan tollai koko ajan samalla kun... "

No eihän se heti tietenkään mennyt, mutta pääsin jo lähes joka yrkällä laittelemaan vasuria sinne ylemmälle kantille. Sitten homma vaatikin vaan uskallusta ja halua. Aurinko läheni ihan liika nopeesti sitä kanttia ja paisteli jo todella ilkeesti sieltä yläosan päältä silmiin tehden reunalle heittelystä vieläkin hankalampaa. Mutta sinne se sitten vaan pikku kätöseni tiensä löysi :) Melkein putosin alas onnistumisen säikähdyksestä, mutta sain kuitenkin vasemman jalan korkeelle kitkalle, oikeen huukkiin ja toisenkin käden toppi"kahvaan". Hetken miettiminen ja rullaus päälle. Pidän tota kyllä tossa kelissä ittelleni aika hyvänä suorituksena! Hyvä Juha!

Ettei homma olis ihan itsensä ylistykseksi mennyt, vietin sitten yhden tunnin muistellessa, "mitä ihmettä mun pitää tässä tehdä???" Seisoessani Fillari, 6B+:n alla. Montakin videoo siitä nähneenä ja kerran ite topattunakin se näyttää naurettavan helpolta ja suoraviivaselta. Nojuu ei. Ei mulle ainakaan, ihan niinkuin Rakula! Aina siitä tulee ladonovee silmille oikein urakalla. Ja sitten taas... kun ei ollenkaan siltä tunnu ja tulee tehtyä jotain ilmeisesti vaan alitajuisesti oikein... onkin se oikee käsi siellä topissa. Kyllä tulee niin hölmö olo... jahas, näinhän se menikin, taas. Mutta siis... miten se meni? :)

Perjantaina Hinkkasen Juhan kanssa Haukkavuorella projektoimassa Veri vetää itään -reittiä, 8a. Mentiin alhaalta doggaillen ja kattellen ja kyllä siihen taas tuntuman sai, vaikken lupauksista huolimatta oo KERTAAKAAN siellä käynyt. Sen verran kuuma oli ilma, ettei ollut aikomustakaan ottaa siihen mitään vakavampaa yrkkää ees yläköydellä, mutta se alun hankaluus oli kyllä hilkun enempi hallinnassa kuin viime syksynä. Kattellaan :)

Sunnuntaina Kerimäellä, mukana Tommi K, Jukka H ja Jouni K. Kokeilin Vares-reittiä (7c/+) kerran. Tuntuihan se pirun raskaalta, mutta kunhan saa hieman mukavamman kelin (eilen oli +26 C), saan sen ekan kruksin paljon paremmin haltuun. Sen verran fyysinen rykäsy se on, etten jaksanu lähteä siinä helteessä uudelleen rämpimään, kun aurinkokin siihen jo löysi. Mentävissä, mutta vaatii kyllä työstöä. Hieno reitti!

Kokeilin myös aikani kuluksi yläköydessä vanhaa tuttua Vertigoa (7b) ja se meni kyllä helposti, vaikka pari kertaa roikuin köydessä. Sen verran heikkoa on köysikunto tällä hetkellä, etten halunnut hulluna hapotella vielä. Näin jälkeenpäin ajateltuna siinä ois kyllä voinut ottaa muutaman toiston ihan vaan treeninä. Jotenkin se keli vaan houkutti enemmän kattelemaan muiden kiipeilyä :)

TV 6C+ from Jukka Törmä on Vimeo.

Jukka ehti joka paikkaan kuvailemaan, kun oltiin Kurikassa Santavuorella vääntämässä eräs kaunis ja lämmin viime torstainen kesäilta. Kyseessä siis reitti nimeltä TV ja tähtiä taatusti se ***, eli vallan komea pökäle ja pituuttakin semmonen mun tykkäämä määrä. Ja tietenkin... musiikki on jälleen taattua Jukka-laatua! Uncle Arthur...

Untitled from Juha Olli on Vimeo.

Video Isonkyrön Matinkivellä olevasti upeasta Harjavaras-poikkarista 7A+ ... tai no siitä alkuosasta siis vaan 6C...

Jussin hieno Järvihirviö-probleema Virroilla. Tiukka reitti vaati pari työstöyrkkää, mutta taipui kuitenkin helposti, vaikka videossa henkeäsalpaava lipsahdus näkyykin. Ei hätää! Greidistä väiteltiin pitkäänkin isukin inistessä istumalähdön hankaluutta.

Virroilla oleva projektifeissi. Jussi etsii tietään kosteikkolabyrintistä. Jotkut kohdat oli täysin kuivia, jotkut hieman kosteita ja osa sitten lätäköllä. Feissin alla on kaikkia näitä ja kuten kuvasta pikkusen näkyy, sinne on rakennettu kohtalaisesti jopa tanssilattiaa muistuttava rakennelma. Kyllä siihen kelpasi putoilla... :-)

Kuvassa työstön alla "Honk Honk!" -niminen hieno reitti. Nimi liittyy parisuhdehistoriaan, ei siitä sen enempää, sisäpiirijuttu :-)) Vaikeutta seisten joku 7A+/7B ja istuen varmaan plussan hankalampi. Sen oikealta puolelta lähtee hyvin vierekkäinen linja, mutta aikalailla se käyttänee ihan eri otteita. Nimeltään se on luonnollisestikin "Tuut Tuut!"

Mun pään kohdalla oikealle kaatava hyvin slouppaava ramppilinja on nimeltään The Swamp Thing 7A+. Kuvan vasemmassa reunassa on toistaiseksi vain seisomalähdetty The Return of The Swamp Thing 6C. Istuen mokoma on reilusti yli seiskan sekin. Erinomainen projektipaikka siis mulle, jihuu!

It was the last day of our trip... and Juha was syked...

Kuinkahan monessa ameriikan poikien leffassa mokoma klassinen ja melko hölmö möläytys on paukautettu... Ja AINA menee, mitä on mennäkseen, on se kummaa. No... nyt sitten itelle sattui samanlainen iloinen tapaus, kun sain Vaasassa oooikein hienon ja äärimmäisen klassisen Überhänk-nimisen hienouden tikattua. Kuvassa reitin alku, jota tosin en lähde noin. Toi on vielä siltä ajalta kun ajattelin, etten saa tolla reitillä ees takapuoltani irti maasta...

Kuten aiemmin mainittua, mulla oli siinä tokassa muuvissa kummallinen movement trigger -ongelma. Käytän tota ilmaisua, kun ei liikeliipasin oikein kuulosta hyvältä. Siis kuitenkin se hyvin hyvin tärkee pointti kiipeilyssä, mihin aika harva tuntuu kiinnittävän huomiota, eli retorisesti: "Mistä nivelestä se muuvi lähtee?"

Villelle ehdotin pitämään oikeen jalan feissin puolella sisäflägin sijaan, kun se oikee jalka tuppas huitoo minne sattuu ja däppiä tuli. Ite käytin aina sama keinoa, mutta tuntui niin hankalalta silti ja tulin muuvista ulos kuin se viimeinen pullapari uunista. No, sittenhän mä vasta hokasinkin, että tuppasin ponnistaan oikeella jalalla tosi koukussa olevan vasurin sijaan. Mun raajoille tekee paljon parempaa pitää se oikee jalka sisäflägissä... ja oi katso, tokalla toimi! On tää kiipeily kummaa puuhaa...


Loppu menikin sitten nätisti ilman huolen häivää muuvien ollessa cortexissa. Ajattelin kiivetä Sauerkrautin seisomalähdönkin löydettyäni siihen itelle sopivan sekvenssin, mutta sen verran toi Überhänk verotti varsinkin psyykkistä latinkia, että loppureissun tyydyin vaan tallustelemaan metsässä typerä ja tyytyväinen virne naamalla :) Toki pari klassikkoa tuli Korkkarikivellä kiivettyä ihan vaan iloksi; Himmel ja Pectus in love.

Tiistaina Vaasa. Pitää alkaa ottaan ton pitkätukka-Villen asenteesta enemmän mallia :) Ukko toppas hienosti Überhänkin 7B ja Apinan raivon 7A parin helpomman ohessa. Itekin sain Überhänkkiin erittäin hyvät fiilikset nyt. Se toka pitkä muuvi tuotti mulle aiemmin hieman movement trigger -hankaluuksia, mutta nyt tiedän jo miten se mulla tulee meneen. Aika kasassa siinä olen, mutta näillä mennään. Illalla Seinäjoelle palatessa päivän vääntelymäärään nähden hämmästyttävän hyvin sujunut 20 sarjan sormilautatreeni. Kummaa...

Keskiviikkona aamulla Isokyrö ja Harjavaras-poikkari meni muutaman yrityksen jälkeen. Todella makee reitti ja pituutta noin 30 muuvia. Tykkään kyllä poikkareista! Tulee hienoja muuveja yleensä paljon jne. Tollaset hapollisemmat on aika lähellä sydäntä myös. Ne on kuitenkin enemmän reittejä kuin blokkeja.

Janin poikkari 7A, Santavuori, Kurikka.

Torstaina Jukan kanssa Kurikassa tarkastamassa kuntoa ja viime vuoden ihmeelliseen itkemiseen nähden sujui oikein hyvin. Pari nemesistä tokalla ja uutena tikkinä tosi hieno nega TV 6C+, ehkä jopa 7A. Video tulossa by Jukka Scorsese.

Jukka osoitti päivän lopuksi hämmentävää innostusta Janin poikkariin (7A:n nurkilla) ja melkein sai sen vedettyä ekalla, kun videokin oli päällä. Siihen kruksikulmaan se kuitenkin stoppas...kuten itelläkin. Ois pitänyt vaivautua ees hieman muistelemaan mitä siinä sitten taas pitikään tehdä. Sen verran siinä jo hapottelee, ettei oo varaa kauheesti mokailla.

Sama Jukka-ukko esitti perin ihmeellisiä otteita illan viimeisellä Mellanfolk 6B -reitillä. Meinas tulla flash, mutta sitten... Mitä ihmettä tapahtui? Bensa loppui täysin tai jotain, mutta muutoin niin sulavasti ja runollisen kauniisti liikahtelevasta, väkivahvasta nuorukaisesta tuli heikkouttaan itkevä ja jäätelöä, shoppailua ja sohvaa kaipaava hylkiö. Ei mennyt eka muuvi millään, mikä suuresti laittoi epäilemään ilmassa olevan jotain kummallista hiekkasäkkipölyä. No, olihan siinä jo 3 h väännetty alle. Mutta... ei selkeestikään pitäis boulder-miehen ruveta leikkimään happohommilla, jos menee tollaseen kuntoon. Pitäsköhän sen reitin nimeksi muuttaa Bättre folk...ehkä joku 7C... ;) No...kyllähän sitä kaikille joskus heikko hetki tulee, mutta että Jukallekin!?

Cheesy Gay

Cheesy Gay 7A from Jukka Törmä on Vimeo.

Eilen vierailtiin Jukan ja Villen kanssa Vaasassa jälleen. Helsingin posse oli kiikkumassa Überhänk-sektorilla, joten menimme jakamaan hyviä juttujamme heille/heidän kanssaan. Erityisesti Kata tuntui olevan mielissään erittäin hauskoista ja alati paranevista jutuistamme ja kauhunsekaisin tunnelmin huomasi niiden levinneen jo omiensakin joukkoon... Pitkä kotimatka autossa lienee antoisa... Anteeksi jo etukäteen :)

Kiivettyäkin tuli. Sain jopa päähäni, että Überhänk on ihan mentävissä itelläkin, kunhan pään saan kuntoon ja pari pädiä. Eka muuvi on ollut mulle mysteeri, mutta nyt se tuntui oikein hyvältä. Jalan vaihto vaan, hassua. Koji oli hyvin lähellä toppausta melkein jukkamaisella pakittelulla kulman takaa, mutta sikarin toki saa, vaikkei bonusta. Pitänee seuraavan keran Kabukissa syödessä käydä moikkaamassa kyseistä hauskaa herrasmiestä. Villekin otti jo erittäin lupaavia yrkkiä mokomaan klassikkoon. Tollanen nuori hurjapää...helppohan se on, kun ei oo tenavia...kai? ;)

Villellä olikin hyvä päivä ja alussa kellistyi Lard bard 7A ja sen vasemmalla puolella oleva vekkuli low ball 6B tms. Itekin sain parin typerän mokan jälkeen Bardin kellistettyä. Hauska reitti. Moneen kertaan on tullut viime aikoina huomattua, ettei reitin tarvitse olla kovinkaan korkea ollakseen hieno. Hyvä näin.

Noiden jälkeen tuli siirryttyä Korkeajännitys-kivelle. En ollut erityisen motivoitunut yrkkäilemään ko. hienoutta varsinkin sormien ihmeellisen herkistymisen takia, joten jäi pariin kokeiluun. Himmelin perusversio meni kuitenkin, kunhan vähän viitsi keskittyä. Pectus in love olis mennyt taas myös, mutta se toppi olis pitänyt käydä kurkkaamassa ja putsaamassa ennen heittelyä. Sormetkin oli ihan käsittämättömän kipeet jo tässä vaiheessa, kummaa.

Vaikka jo Pectuksen minikrimppejä ottaessa meinas itku tulla, mentiin kuitenkin kiven taakse katselemaan Cheesy Gaytä. Kummasti sai potkua jostain ja ei ihan kamalasti sattunut sormiinkaan. Ville jatkoi hyvää päiväänsä ja toppasi melkosella uroskiipeilyllä tämän välikorkean komeuden. Itekin olin hieman hämmästynyt, miten puurot tuntuivat loppuvan, mutta silti hieman jaksoi. Teippiä vasurin keskariin ja jippy jippy, sain itekin samaisen reitin listalleni.

Jukkakin sai siten edes yhden onnistuneen toppauksen videolle tältä reissulta :) Muuten tuo Tanelinrannan urho tyytyi lähinnä toppailemaan vanhoja ja kertomaan parhaita vitsejään... Eiköhän näitä (videoita, ei vitsejä, EIEIEIEI) tule lisäiltyä, kunhan saan niitä koneelle. Oma kamera tietenkin oli hyvässä tallessa auton takapenkillä koko reissun ajan...

Vaasassa Jukan ja Isossakyrössä kesäilevän Erkkilän Villen kanssa. Lisäksi törmättiin kolmeen pääkaupunkimme uljaaseen edustajaan ja kuulemma lisää niitä oli tulossa. Niin ja ok, tulihan se Pontuskin paikalle, mikä oli kuitenkin loppujen lopuksi ihan mukava asia.

Ensin oleiltiin Lorienilla hieman työstelemässä tuon huikean upean kiven nimikkoreittiä 7A, mutta se perhanan saideri-backstep-ristiin-yli-ali-ympäri-hei -muuvi ei oikein vielä menny vaikka jo hieman sain ideasta kiinni. Hyvinkin semmonen ei mulle sopiva reitti, joten treeniä vaan.

Viereinen Off season 7A meni tokalla vanhasta muistista niin helposti, että ihan nauratti...hahhah. Ihan kiva nykykunnon osoitus kuitenkin kai. Aikanaan sitä tuli työstettyä epätoivon vimmalla ainakin kahtena ellei kolmena Herran päivänä.

Sen verran eilen ripotteli vettä, ettei toppaukset oikein onnailleet lämppiä lukuunottamatta keltään. Koji tosin väänsi sormiaan Lorienin toppiin hyvinkin kiivaasti lorottavaan vastavirtaan ihan kunnon asenteella. Ens kerralla sitten.

Jukallakin oli ko. reitin repeat ihan hilkulla, mutta tuo huikean kestävyyden omaava sankarimme hyytyi juuri kalkkiviivoilla eli aiheutti lähinnä ihmetystä kanssaihmisissä..."miten tuolta voi enää tippua???". No... ei ollut ensimmäinen kerta :) Oli sateessa toki hyvääkin. Eipä ollut sitten niitä hyttysiäkään niin paljoa kuin alussa.

Pilates 7B, Sundom

Kävimme vielä Pontuksen kanssa kurkkaamassa tuon pinkkibokserisen rantaruåttalaasen löytämän uuden alueen (juu kummatkin on ihan normaalia kamaa Vaasassa, sekä pinkit bokserit että uudet kivet...) ihan Sundomin naapurista. Herra ite kepitti uuden hienon, kummallisen ja herkän toppauksen omaavan reitin ihan vaan malliksi ja Jukka-poika selätti mokoman Pilatuksen 7B kohtuullisen yrkkäilyn päätteeksi poistaen näin epäilyt olemattomasta kestävyydestään. Tosin herra puuskutteli puolisen tuntia reitin toppauksen jälkeenkin siihen malliin, että joskus vois lenkilläkin käydä. No...ite sain tehtyä pari ekaa muuvia... :)

Virroilla en juuri ole saanut kiivettyä, mutta onhan siellä upea feissi ihan appivanhempien mökin lähellä ja nyt sattui olemaan mokoma kuivana. Landing on hyvä luonnon suoman suopädin ansiosta, mutta ei tuo not-so-deep-swampy-swamp-climbing niin kiinnosta, ellei sitten olis koko kenkävarasto mukana.

Suo ja kosteikko alla ei kuitenkaan lannistanut sankariamme, vaan ympäristössä olevia kaatuneita puita ja isoja kiviä tuli raahattua reitin alle melkonen pino. Melkein siihen uuden lattian siis tein. Reittien putsailuineen ihan hyvä kolmen tunnin lämppä... :)

Kivi sai parissa päivässä kolme uutta reittiä, joista vaikenta oli tullut työstettyä ennenkin: The Swamp Thing 7A+. Tämän ilmeiset seuraajat tietenkin The son of... 6B ja The return of... 6C. Odottamaan jää vielä 2-3 reittiä vaikeudeltaan ehkä 7A-7B. Lisäksi sitten vielä istumalähdöt noihin ja ne tulee kyllä olemaan aika tiukkoja. Nimien keksiminen onkin sitten oma projektinsa. No...onhan niitä Rocky-elokuviakin tehty useita...

Kokonaisuutena oikein hieno paikka. Käsien lähtöotteet löytyy joka reitille ja variaatiolle, vaan ei juurikaan jaloille. Sitten siitä selvittyä ei oikein käsille löydy kummoista ja kaikki otteet tuntuu olevan lätkitty ihan vääriin suuntiin. Noin 4 metrissä alkaa lopulta löytyä isompaa tai pienempää sloupperia. Toppaus hieman jännähköä, kun siellä päällä sitten taas ei juuri mitään ole... Kuviakin tulee joskus.

Aika lämmintä pukkaa, mutta käytiin iskelmäprinssin (Teemu) kanssa Hyypiänvuorella tai Linnavuori 2:lla, miten sen nyt sitten haluaa sanoa. Lähtö melkein aamutuimaan, eli 9 maissa ukot kalliolla. Eihän tää mitään ole Liukkosen poijan sairaisiin yöleikkeihin, mutta riitti meille pitämään auringon laatalla nurkan takana.

Teemu sai muutaman työstönousun jälkeen topattua Pertti Plytkyrin (6b+) ja ite vörkin sen oikealla puolella kulkevaa linjaa. Hieno ja herkkä släbi ja vaikeampi selkeästi kuin Pertti. Asettunee sinne seiskan yli varmaan. Reitti on perhanan herkkä ja eka pultti, toki perustellusti, 6 metrissä. Sen verran pikkusia ovat ne otteiksi merkatut mankkajäljet, ettei liidiä viitsinyt ottaa. Kolme työstönousua riitti tuhoamaan nahat ja liidi jää paremmalle kelille.

More flashbacks:
Maanantaina 29.6. forkut perhanan kipeinä sunnuntain herättelytreenistä vintillä suuntasin Aholaan aiemmin mainitun prinssin ja Jukan kanssa. Yllättävän irtonaista menoa suhteessa olotilaan. Van Haleniin tein matalamman lähdön ja Jukan silvottua julkeasti kauniin lähtöotteen jouduin kiipeämään sen sitten vielä uudelleen 6C. Teemu toppasi Pitkä sääret ja kapee lantio -lipan 6B+.

Tiistaina 30.6. käytiin Tommin kanssa Viljakansaaressa iloisessa sub 30 asteen helteessä. Pari kaunista helpompaa 6B+:aa tuli kiivettyä ja ekassa jopa mun jalat lenteli ilmojen teillä. Toisessa sitten koko reitin 2,5 metriä antoivat kummankin muuvinsa ansiosta yllättävän hauskaa dynaamista touhua.

Long time no sea.

Kävin viikon verran Kreikassa, mutten saanut YHTÄÄN reittiä kiivettyä. Eipä saanut Jukkakaan... vaikka näin fotogeenisenä iloitteleekin.


Toki tähän saattoi vaikuttaa, ettei ollut mukana kiipeilykamaa kuin muutama alan julkaisu. Perheloma Törmien kanssa siis. Oikein hauska reissu, kiitos vaan! Eipä oikeastaan ollut sen kummempia hinkuja kiivetä, vaikka Kalymnoksen naapurissa Kosilla lojuttiinkin. Sen verran lämmin oli ja muistot viime vuoden tuskista Ramin kanssa (juu Rami ei ollut se suurin tuska, vaan se lämpö) laittoi mielen ihan suosiolla ajattelemaan uimista ja muuta vastaavaa puuhaa. Hillittömän kivaa!

Aegean meren suurin vesipuisto Lido Waterpark helli meitä pariinkin otteeseen ja muutoinkin tuli vietettyä ihan rehellistä aurinkolomaa. En edes muista koska viimeksi, kun ei toi lojuminen oo oikein koskaan kuulunut harrastuksiin. Ainoo treeniksi laskettava oli kai tunti tennistä ja sitten ehkä 7 minsan täysvauhtinen juoksu, että ehdin nippanappa Mastiharin bussiin.

Tarkoitus oli tavata Hinkkasen Juha, joka oli paremman puoliskonsa kanssa kiertelemässä Kreikkaa ja olivat Kalymnokselta tulossa tarkoituksenaan lentää kotiin Kosilta. Juu Juhakaan ei kuulemma kiivennyt lainkaan... mikä laittaa kyllä hieman epäilemään tätä porukan motivaatiota koko hommaan!!! . Sopivasti polut risteytyi, että ehti pari tuntia höpöttelemään ja nappaamaan palan paikallista sekä kiinteänä (taramosaláta ja kolokithokeftédes) että nestemäisenä (Mythos ja frappé) ravinteena. Kiitos vielä Juhalle tarjoilusta!

Sen verran sain kuitenkin sormia kuluteltua ihan alkumatkasta, että pysähdyin Liljendalissa Mervin ja Jussin mennessä syömään. Koko matkan Kouvolan jälkeen oli sadellut ja pahalta pahalta näytti. Kuitenkin alakivi näytti Mistyn puolelta melko kuivalta, joten tunnin ehdin siinä venkoilla ennenkuin alkoi satamaan uudelleen. Monia ameriikan poikien kiipeilyleffoja lainatakseni: "I had only few minutes to send as the rain was coming and I had to leave for plane anyway... but I was syked!!!" ...Just joo... No, kuitenkin tuloksena Misty ja Gaylord sekä uusinta Petsopastaan, which is nice... Kuva vanhasta arkistosta ihan vaan sen takia, kun on niiiin hassulla mutkalla iso mies. Jolly can be Happy and Gay at the same time :-))

...

Hyviä uutisia myös navettani kauneimmalta jäseneltä, Roosalta Sveitsistä, missä tyttö oli laittanut muikunruodoille (Andy, Jarkko, Kuutti) kunnolla kampoihin tikkaamalla la 27.6. mennessä neljä 7C:n boulderia! Upee suoritus, kun ei ollut juuri sen tasosia alkanut yritelläkään kuin vasta Sveitsin osion lopuilla. Seuraavaksi menevät naruttelemaan Ceuseen.