sunnuntai 23. elokuuta 2009

Käytiin Jounin ja Juhan kanssa Haukkavuorella. Pojat lämppäsivät alkuun reitillä Illan viimeinen, 6b. Jounilla onsight kaatui alun herkkään, hieman sokeaan ja dynaamiseen touhuun, mutta tokalla meni hyvin. Olis pitänyt varmaan luvata oluet motivaatioksi... Koska mukana oli vaan pokkari, vääristää kuva kallion mittasuhteita hyvin runsaasti. Jouni on tossa n. 10 metrissä ja herran takana yläpuolella näkyvä upea feissi loppuu n. 30 metriin ja siellä sujuttelee mahdollisesti Suomen upein 6b, Belladonna.


Itellä oli tarkoitus alkaa hieman kattelemaan taas reittiä Veri vetää itään, greidiltään morfo 8a. Tyylinä köyttä itse ylös vieden, eli johtotason hommiin siis. Tavoitteena oli lähinnä tehdä muuveja nätimmin ja ehkä hieman yrittää muistella liidipäätä. Kyllä se siitä, en ihan solid ollut, juuei. Yläosan kruksimuuvi meni kummallakin kertaa nätisti ja tarkasti.


Juha otti uusintaa viime keikan Flashbackistä (7a) ja selätti mokoman hienouden toisellaan. On se kyllä kaunis reitti tuokin, vaikka alhaalta näyttää hieman one move wonderilta.


Mitään erityisiä paineita ei liidinkään suhteen itellä ole, vaikka kivaahan toi ois saada tehtyä tänä vuonna. Eniten suorituksen onnistuminen on nyt kiinni keskittymisestä oikeisiin asioihin, eli kiipeemiseen, ei putoiluun. Liikaa taukoa liidaamisessa ihan selkeesti. Toiseksi sitten fitness-taso korkeemmalle, mutta se nousee kyllä. Ei tässä oo pidempää settiä kesällä juuri tullut tehtyä, joten ei ihme, ettei kauaa jaksa.

maanantai 17. elokuuta 2009

Tarzan bundolo!, 7c

Rami tuli riemastuttamaan mun maanantai-iltaa ja teki töitten alkamispäivästä paljon kivemman. Korpjärvelle suunta tietenkin vei ja tuloksena Kotkan adonikselle
- Tarzan bundolo! 7c, toistonousu
- Pertti Plytkyri 6b+, onsight
- Smack my pizza 7a, 2nd go ja toistonousu
- Valdemar 6c, onsight
Vaikka se Rami kiltti mies onkin, kehui hän hyvin estoitta kiven laatua ja reittien hienoutta. No... olen samaa mieltä kyllä...

Smack my pizza, 7a
Torstaina Smack my pizza Korpjärvellä. Hieno herkkä släbi! 7a siitä tuli, vaikka oletin sen olevan pirusti vaikeempi. Niin järjetön ero on +25 ja +15 asteella... Eli helteellä voi laitella pari plussaa lisää :-) En kyllä enää koskaan ala työsteleen släbejä helteellä. EN!

Perjantaina treffit Lassen kanssa ja eka Louhoksella iltakeikalla, kun Mustavuorella päin satoi. Ei kummempaa kerrottavaa, vaikka muistelin Matchboxia 7b+ ja kokeilin Midnight dynamoa 7b. Myöhään tultiin paikalle ja säästelin ainakin hieman nahkoja huomiselle, joten ei haluttanut enempiä työstelyjä tehdä. Mutta kiva paikkahan se on.

Lauantaina Mustavuori ja yläköysisessio. Kylmiltään Tri Gaussin käyrään yliksellä ja hämmästytin täysin itseni kiipeemällä hyvinkin rennosti siihen lepokahvaan ennen verttiosaa. Aika hassua. Viime vuonnahan kyseinen pätkä tuntui tosi raskaalta ja sormeikkaalta. Sitten lisäksi katoin sen yläosan muuvit kuntoon, kun se ainakin itelle on hyvin tarkalla sekvenssillä tehtävä. En ottanut liidejä, kun en ole kunnossa, vielä. Seuraavalla kerralla lähden köyden terävään päähän anyway.

Lasse kiipesi yliksellä helposti Komiat pärjää aina 7c trad ja huitaisi sivumennen yläköysi-flashin Gaussiin! Voi harmi! No itepä läks... Ens kerralla Kuninkaalan kreivikin kuulemma ne liidaa. En epäile pätkääkään. Paikalla oli myös yli kymmenen henkeä Helsingistä, joten melkoinen ruuhka sattui kohdalle :-)

Lauantai-iltana sunnattiin vielä Olhavalle ja tuloksena ilta-auringossa Josse 6+ kakkostellen. Lasse otti vielä lisäksi yläköydellä kokeen Los Capitanosiin 7+ sovitellen kamat sisään-ulos matkan varrella, joten hyvin jämäkkä suoritus. Olisi liidannut sunnuntai-aamuna, mutta alkoi sataa!

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Vaikka ulkokiipeily onkin suht kivaa puuhaa, muistakaamme kuitenkin tuo muovin suloinen syleily! Mikä onkaan hienompaa kuin suorittaa sulokkaita muuveja hikisessä ja kämäsessä luolassa. Eri reitit ovat kauniisti rahvaalta piilossa tuolla otteiden viidakossa. Ainoastaan pienet teipinpalat antavat hieman viitteitä kiipeilijälle, minne edetä. Ach, kuinka hienoa! ...hah...

Melkein muttei täysin erilaista siis kuin ulkona kiipeily. Olkoon seuraava pätkä Imatran Koskikselta oiva antamaan motivaatiota kiivetä ulkonakin vielä mahdollisimman runsaasti, sillä ne parhaat kelit tulee vielä! Nyt tuntuu kyllä näissä helteissä noin hikoilun puolesta aika samalta kuin sisällä tosin... Ehkä tämä toisaalta valmistaa syksyn Kreikan reissua varten, jonne ollaan kyllä toivottu hieman viileämpiä kelejä...

Sisäkiipeilyä Imatralla. Koskiksen poikkarit. from Juha Olli on Vimeo.

tiistai 4. elokuuta 2009

Jatkoimme Tommin kanssa hyvää imatralaista alppityylistä touhua ja kävimme eilen Kerimäen Simasinvuorella. Saavuimme siis paikalle about klo 17 :-)

Ensimmäisenä näinkin vaalean urhon (Heikki P.) lämppäämässä Mutta kuka murhasi Harryn? 6b+ -reitillä ja tyttöystävä varmisti. Tai niin ainakin takaapäin oletin. Pöyristykseni oli kohtuullista hieman suurempi, kun ko. tuuheatukkainen tyttö kääntyi ympäri ja osoittautuikin Hinkkasen veljeksistä wanhemmaksi. Nimensä nykyään Reinholdiksi muuttanut Mika oli kasvattanut järjettömän muhkean parran, jolle jopa puoliapinaa (vain karvoitukseltaan) muistuttava appiukkonikin olisi melkein kateellinen. Aulikselle nyt tosin tollanen parta kasvais kai parissa viikossa!

Alkuun lämppäsin minäkin Harryllä harrastaen ns. power chippingiä. Se vasurin iso fleikkikahva on nyt sitten päreinä pitkin maata, joten alun pre-klippaus voi tuottaa pygmeille hankaluuksia. En pyytele anteeksi.

Reinhold Hinkkanen vääntelehti nemesiksensä 8b-9a kanssa pariin otteeseen, Heikki ja Tommi työstivät Potemkinilla 7a ja minä ja Rami Vareksella. Ramikin lienee vaihtamassa nimeään Adamiksi, Daveksi tai vähintään nyljetyksi oravaksi. Sen verran rumasti miehen selkä risteili verisuonia ja taivas kuulsi läpi, kun herra lähetti tyylikkääseen tyyliinsä mokoman tyylikkään reitin. Greidiksi taitaa muodostua 7c+.

Pari muutakin paikallista reittiä kaivannee hieman tarkistusta. Tai miltä tuntuisi n. 7B boulderi ja perään pumppaava n. 15m:n 6c/+/tms? Mun mielestä ainakin waaaayy hankalampi kuin nykyinen greidi 7a+/7b (King Creole), vaikka pirun hankala tollanen on kyl greidata. Taisi se Mikkelin härkäkin viime vuonna kiroilla antavansa Mikalle turpaan kunhan pääsee alas, kun ei se kruksi oikein auennut :-) Mä tuun mukaan hivuttaan.

Itellä Vares on vielä pitkälle projektointiasteella, mutta se hankalin paikka eli eka bulge sai toisenkin a.k.a gaston-betan ja uskosin, että sitä tuun käyttään jatkossakin. Sen verran pitkä kuitenkin oon, että tuntuu aika hankalalta saada sitä oikeeta jalkaa ylös ja kylkee kallioon. Ehkä siis joku modified beta vielä varsinkin jalkojen osalta. Ihan lopussa pitää myöskin hieman katella, miten sen meen, mutta se ei niin hankala tule olemaan. Hieman outo kyllä ja ehkä pikkusen scary.

maanantai 3. elokuuta 2009

Hyvä ajoitus on olennainen osa kiipeilysuoritusten onnistumista. Ei vaan piruvie pysy ne sormet kiinni, jos on märkää. Paitsi S. Haapakoskella..."Mä oon oikeestaan aika hyvä kiipeen märillä otteilla..." No jätetään mutantit ihan itekseen. Eli koko maanantain satoi hyvin kiivaasti alkaen kello 16.

Kävin sitten kuitenkin aiemmin päivällä mokoma sateen aavistus niskassa lähikivillä (200m) ja siellä sain viimein tehtyä aika pitkään hautuneen projektin, mikä yhdistää kolme boulderia homman mennessä tälleen:
- Senkin Härkä! 6B, minkä jälkeen saa hyvän levon isossa kahvassa, sitten
- Vasikka oikealta vasemmalle 6C, minkä puristettuaan ei saa käytännössä lepoa lainkaan kahvoista huolimatta... eli samantien perään
- Luckymies 7A.

Pari lämppää Luckymiehessä ja Vasikan kruksin muisteloissa ja sitten vaan putkea punaiseksi! Eka yritys karahti... Vasikan kruksiin. Voimaisa piiitkä ja kummallinen gastonista lähtevä könkimä toi ukon ulos. Toinen yritys karahti Luckymiehen kruksiin, eli mulle se heitto sinne vasemmalle saideriin. Kolmas yritys sitten olikin jo hyvä. Painoi kyllä pirusti, eikä olis pysynyt, jos ois tullut virheitä. Onneks kaikki muuvit meni tarkasti ja kun pääsen Luckymiehen kruksin ohi, tiedän, etten vaan voi enää tippua. Tällä oletuksella ainakin menen :) Jippy!

No... tilannehan on nyt kuitenkin sillai, että kyseiseen kiveen VOIS saada ihan koko kierroksen aikaan ja tää edellämainittu pätkä ois se loppupuolikas. Noin vain arviona heitellen se kierros vois koostua seuraavista pätkistä ja niiden välisistä pausseista, jos niitä edes on:
6A, lopussa hyvä lepo
7A, lopussa heikko lepo
7A, lopussa ei lepoa
7A+, lopussa heikko lepo
6B, lopussa erinomanen lepo
6C, lopussa heikko lepo
7A ylös

Eli kyseessä ois kohtuullisen tiukka rypistys ja muuveja tulis varmaan sinne sadan pintaan, en oo sen tarkemmin tota vielä tosissani suunnitellut, en todellakaan. Greidiähän tollaselle monsterille on aika vaikee ees aatella, mutta uskosin, että alkaa kasilla :-)) Nojoo... Voishan tota alkaa yritellä jossain vaiheessa...