Ihana upea oma projekti Imatran lähellä alkaa ratketa. Kaikki muuvit on nyt tehty hyvin ja viimeksi pääsin yläköydellä lämppänä alhaalta kruksiin asti, missä ote (taas!!!) hajosi ihan pikkuisen. Löysin linjan pari kolme vuotta sitten ja se kiinnitti huomioni jo kaukaa. Upea hänkkäävä kantti näytti alkuun mahdottomalta kiivetä, mutta kun sitä aikansa katseli tarpeeksi tiukalla katseella, alkoi sinne muodostua jo otteitakin.

Putsaamiseen meni kauan aikaa ja reitin luonteen takia se oli melkoisen vaivalloista. Pulttaamisenkin tein yksin hyvin mystisellä grigri-puu-toinen puu-vinssi -virityksellä. Reitin kruksi on yläosassa ja sieltä perhana meni semihyvä pikkukahva rikki viime vuonna. Koska otteen rikkoutuminen vaikutti niin älyttömästi reitin vaikeuteen, eikä se ratkaiseva yksi muuvi auennut monista yrityksistä huolimatta edes melkein, päätin liimata ainakin osan irronneesta otteesta takaisin. Nöyryyttävää, mutta ei tota nyt millään chippaamiseksi voi sanoa. Siitä tuli jopa selvästi huonompi kuin alkuperäinen, mutta enempää en sitä liimaile. Pitäköön tunkkinsa! Kyllä sen muuvin nyt kuitenkin pystyy tekemään.

Reitille tulee nimeksi "Tarzan bundolo!", ja se kuvaakin tuota upeaa ilmestystä hyvin. Alussa helpolta näyttävä, mutta silti kumman konstikas neljän metrin vertti ja vääntäytyminen pieneen kahvilaan. Toinen osa on upea, dynaaminen pätkä ja hieman pelottava vääntö kohtuulliseen ja ilmavaan lepoon. Loppuosan hienoja muuveja sisältävä tarkka ja voimaisa kanttitemppuilu kruunaakin koko reitin.

Greidi liikkunee siellä yläseiskan paikkeilla. Vaikea sanoa, kun tuota kuitenkin olen työstänyt enemmän kuin muita vaikeita edes saadakseni muuvit tehtyä. Sen kokemuksen perusteella, mitä muiden yli 7c reittien työstämisistä olen saanut, vaikuttaisi tähän sopivalta joku 7c/+. No eiköhän se selviä sitten, kun joku sen toistelee. Juujuu...ihan kiva 6b...+ HAH :)

Paljoa en muuten yli 7c:n reitteihin ole jostain syystä edes koskenut. On kai ollut sellanen fiilis, että menettää jotain, jos reissaa tuntitolkulla jonnekin vaan treenaamaan muuveja ja doggailemaan saamatta mitään tehtyä valmiiksi. Nyt kuitenkin on paljon hyvän tuntuisia projekteja tarjolla ja varsinainen projektointi tuntuu itseasiassa hyvin motivoivalta.

Kun tässä ensi vuotta ja miksei tätä toivottavasti kuivaa ja pitkää syksyä fiilistellessä tulee ajateltua noita pidempää työstöä vaativia reittejä alle parin tunnin ajomatkan päässä, olis listalla mm. seuraavia:
Tasohöylä 7b+ ? oma projekti
Matchbox 7b+, Louhos
King Creole 7b+, Simasinvuori
Tarzan bundolo! 7c/+ ? oma projekti
Tri Gaussin käyrä 7c, Mustavuori
Autio-Suihkonen 7c+, Mustavuori
Kultakuume 7c+/8a, Haukkavuori
Veri vetää itään 7c+/8a, Haukkavuori
Wild side 8a, Haukkavuori
Kultakanta 8a, Haukkavuori

..ehkä tuossa on jotain listan kaltaistakin jo, mutta oikeasti tässä nyt tuntuu siltä, että pitää alkaa projektoimaan tosissaan ja enemmän. En juuri ennen tätä vuotta ole sitä edes varsinaisesti tehnyt. Yleensä kaikki reitit ovat taittuneet 2-3 yrityksellä. Tuohon listaan pitääkin sitten yrittää sisällyttää 7a:n onsight Suomessa, vaikka tuntuu, että onsaittailu sopii paremmin ulkomaanreissujen luonteeeseen... jaajaa... unelmia sitä pitää olla vanhuksillakin ;) Lukeekohan näitä juttuja edes kukaan hehehee...

Aamuflunssaa ja ripaus lämpöä... Mutta matka vei klo 13 Haukkavuorella Ramin kanssa, kun reppanalle oli tehty ohareita (ei oikeasti) Mustavuorelle ja se ehdotti Simpeleen reissua tarkoituksena laitella ankkuri uuteen projektiin. Mun piti ottaa iisisti, kun sormessa oli reikää vielä, eikä pikkusia krimppejä esimerkiksi voisi tiukasti otella, jos hellemminkään.

No, kävi sitten kuitenkin niin, että Ramin jälkeen kokeilin Aution Tatun uutta "Veri vetää itään" (8a) -reittiä. Tuloksena tosi hienolta reitiltä oli parilla yläköysittelyllä kaikki muuvit tehdyiksi. Joissain kohdissa pitää vielä funtsia paras sekvenssi mm. jaloille, mutta aikalailla paras tapa tuli nyt löydettyä. Ikävin oli oikeastaan kruksin saideri, mikä oli erittäin terävä mun tavalla otettuna ja ei sormi tykänny ollenkaan.

Ensi vuonna viimeistään pitää pureutua hommaan alaköydellä. Rami ei jostain syystä liidailua edes yrittänyt, mikä osoittautui virheeksi. Sen verran rennosti reitti taittui kolmannella yläköysittelyllä. Lisäksi siis Tatun reitin vasemmalle puolelle ankkuri projektia varten.

Eilen ensimmäistä kertaa Mustavuoren kalliolla. Hieno paikka todella ja viimeinkin pääsi paikanpäälle. Suomen hurjin hänkki ja projekteja vieri vieressä. Kiivettyjä linjojakin jo useita. Itellä oli ajatuksena alotella joku projekti ja tavoitteena saada kaikki muuvit tehtyä. Koko viikko alla kiipeilyä, joten sormien nahkat tuntuivat olevan se suurin este. Tai pää.

Tommi ja Jouni lämppäilivät Wot Gorilla?:lla (6c). Tommi meni ekalla ja Jounikin sai sen tehtyä kolmennalla. Good effort. Tommilta jäi viereinen 7a/+ hilkkua vaille, joten eiköhän tuo jättikokoinen uljas kikkarapää saavu paikalle vielä uudelleen. Omaksi projektiksi valitsin Antin ensinouseman Tri Gaussin käyrän (7c) ja päätin lämmitellä sillä. Fiksu mies.


No ensimmäinen ylänaruttelu meni roikkuessa ja katellessa muuveja, joista jäi tekemättä 3-4. Toinen yritys olikin sitten jo paljon parempi ja sain ratkottua myös oman kruksini eli päällekkäisistä listoista pikku-underiin. Myös muut muuvit aukesivat yllättävän mukavasti, mutta ei vielä ollut mitään jakoja edes ajatella liidiä. No annetaan herkun hieman kypsyä ja katotaan mitä seuraava vierailu tuo tullessaan. (Kuvassa näkyvä yläköysi Autio-Suihkosella).

Rami ja Antti saivat kiivettyä Autio-Suihkosen (7c+/8a) ja siitä pojille komiat alpot. Paavo perhana meni rikkomaan olkapäänsä ko. reitin kruksissa, joten pikaista paranemista sinne suuntaan.

Hetken aikaa...lue 2kk, on mun kiipeilyä rajoittanut mystinen kämmenvamma kummassakin kädessä, mikä estää lähes täysin ranteen koukistamista vaativat otteet, joissa paine tulee pikkusormelle ja nimettömälle. Vaiva ilmeni pari viikkoa Kalymnoksen reissun jälkeen ja lienee rasitusperänen, koska siellä tuli oikeestaan ekaa kertaa kiivettyä isompia negoja, joissa otteet kuitenkin on melko muhkeita ja vaativat usein ranteen kääntelyä isoissa tufisssa jne. Reissulla ei mitään vaivaa, mutta Suomeen tullessa kummallisuus alkoi.

Kaikenlainen ranne suorana roikkuminen onnistuu sitten täysin ja ilman mitään kipuja. Karpaalitunnelivaiva se ei ole eikä sormien jänteissäkään vikaa ole. Pikkuhiljaa se on parantunut ja osittain johtuen levon puutteesta liiankin pikkuhiljaa. Ei sitä millään malta olla kiipeemättä. Nyt vasta pari viikkoa oon jättänyt kaiken kipua tuottavan otteilun pois ja antanut mokomille vaivoille lujaa nyrkkiä. Onneksi monet projektit vaatii lujaa krimppailua (AAH!) eikä niitä perhanan typeriä kitkapylpyröitä!
Koska alkusyksy on ollut sateinen ja ulkokiipeily on ollut rajoitettua ja tarkkaan ajoitettua sateiden väistelyä, on ollut aikaa sekoilla oman pään sisällä ja päättää rakentaa ajankuluksi toinen cave kotiin. Luonnollista hukka(?)tilan täyttöä omasta mielestä ainakin...
Autotallin yhteen huoneeseen päätin väsätä ison systeemiseinän, jossa nyt tietenkin on ihan muitakin reittejä. Seinää voi kallistaa -25 asteen negaksi asti, mikä piisaa hyvin, koska yläkerrassa on se -50 asteinen pätkä, bulge ja katto. Hyvää tossa projektissa oli mm. se , että sain järjestettyä ton huoneen edes kohtuullisen siistiksi kaikesta sivuun heitetystä sälästä.
Tallikeiviin kuuluu myös kasa sormilautoja. Yksi erinomainen on itse väsätty puinen värkki, jonka hieno erikoisuus on pöllinpuolikkaasta tehty iso slouppi. Lisää otteita tohon voi laitella tietenkin, mutta tää on sellanen peruslauta, jossa kaikki otteet on eri tasosia slouppeja.
Tämä lauta on eka keikkuva malli, mikä tuli rakennettua eräs sateinen sunnuntai käyttäen olemassaolevia materiaaleja. Hieman hassu, mutta oikein toimiva. Kallistuskulmia pystysuorasta -20 asteeseen, missä ei kyllä enää pysy millään. Toi kuvan -8 astetta on oikein hyvä noille otteille. Sis. mm. 1,5 cm puukrimppejä ja Tripointin slouppilistoja sekä kulmissa mikroilla tehdyt pinchit = hyvät! Alaosan isot puusloupit on pirun hyvät...siis huonot.
Tässä on hieman korkeempi lauta, jossa voi campus-hommiakin tehdä. Kallistusta ei voi säätää, mutta se on asennettu -20 asteen vakiokulmaan, jossa saa parhaat paineet sormenpäille tossa HRT:n laudassa. Muuten se ois liian helppo ja paine tulis vääriin paikkoihin, eikä kehitys sormijerkkuihin ois niin hyvä. Alaosassa pari 1,5cm:n Tripoint-listaa ja ylhäällä irroteltavia isoja pinchejä.
Jussi oman probleemansa kimpussa. Monsteriauto-reitti nimeltään ja greidi siellä tiukan ja hallitsemattoman välillä. Talliin tulee lisäksi vielä campus-laudat 3,5cm ja 2cm listoilla sekä yksi sormilauta, mikä näytti hyvältä kuvissa ja ei ollut kallis. Juu ja ihan itekseen vaan aattelin noita käytellä :)