High!

Lyhyt työpäivä, joten kiipeilemäänhän sitä... Vakiotakapihaksi muodostuneen Lökkiön sijaan kävin lämpäksi hieman kuvailemassa Linnavuorella High tideä ja sen jälkeen ajattelin käydä kurkkaamassa, missä kunnossa Korpjärvi ja varsinkin Tasohöylä http://27crags.com/crags/korpjarvi/routes/tasohoyla-project on.

Untitled from Juha Olli on Vimeo.

Lämpäksi Tasohöylän viereinen Valdemar ylös - alas, mistä video yllä. Hieno, mutta lyhyt 6c. Ja tietenkin kameran muistikortti päätti täyttyä juuri tänään...

Sitten putkee punaseksi vaan. Kokeilin hieman eri betaa omassa kruksissani ja kas kas, sehän tuntui aukeevan, vaikkei erityisesti eronnut aiemmista betoista. Ei menny helpolla, mutta +3 asteen kitkat auttoivat melkolailla. Muutama korkee pudotus pädeille antoi hieman enemmän uskoa, että kyllähän sen voisi uskaltaa kiivetä...

Ja meni se viimein, vaikka jännittää piti pikkusen liikaa! Onneksi vaikein osa on ensimmäinen 6 metriä, ja lopussa on sen verran varmaa kahvaa, ettei sieltä oikein taida päästä putoamaan. Ellei sitten jalka lipsahda... No onneksi oli käsi hyvin kiinni, heh. Alas tulin yläankkuriin kiinnitettyä köyttä pitkin, sillä toppi on märkien sammaleiden peitossa. Kyllä tossa jo riitti kiipeemistä ihan kylliksi.

Alla muutama kuva mitä itselaukaisijan ajastin-shottien aikana ehdin kiivetä. Vaikein osa itelle alkaa, kun saan jalat tonne pään korkeudelle suurin piirtein.

Mä en noin korkeita reittejä bouldereina tykkää kiivetä sitten ollenkaan, mutta jotenkin tossa oli sellanen riittävän hyvä fiilis. Alastulo on hyvä ja täysin tasanen, vaikka pari pädiä lisää olisin mieluusti siihen laitellutkin. Valdemarilla oli melko hyvä harjoitella korkeelta putoomisen tunnetta ja vaikka se ei koskaan oikein viehättävältä tuntunutkaan, pyrin takomaan päähäni, ettei jalat oo vasta kuin viidessä metrissä, kun vaikein on tehty. Korkein putoominen tuli jalat 4 metrissä, joten aika varman päälle yläosaa menin.

Greidiä on kai hieman hankalaa päätellä, kun siinä voi olla highball-plussaa mukana, mutta kyllä toi itelle on tosi hankalan tuntunen ja sisältää vähän liian korkeella vähän liian hankalia kasamuuveja jne, mitkä ei oikein sovi tän kokoselle hepulle. Vertailin noita viime aikojen samantyyppisiä reittejä ja tälle oon kyllä antanut sen verran yrityksiä, että jonnekin noihin 7B/7B+ -kantturoihin se menee. Toivottavasti joku toistaa, niin saa hieman vertailukohtaa. Veikkaisin, että sporttigreidinä menee aika samoihin.

Tässäpäs se Jukan Silversurfer- video. Samalla betalla tuun menemään sen itekin ;)


Silversurfer from toorma on Vimeo.

Syyslomaa Seinäjoella ja Vaasassa tietenkin myös. Hienoa sukulointia ja pre-synttäröintiä isälle ja äitille, JIPPII!!!

Kiipeilyblogihan tää käytännössä on, joten asiaan: Mulla oli hieman mielessä Nytorpin Tompan Voimalinja (7B+), jota olin yritellyt loppukesästä ja alkusyksystä. Olihan huikeen hyvä keli! Nippalan Eevan kanssa lämmiteltiin Himmelillä (6C+) ja Eevalla se on sitä loppuvetoo vaille enää. Niinkuin monilla muillakin :-)) Hieno klassikko.

Kun Eeva oli tarpeeksi tyytyväinen edistyksensä, siirryttiin päivän projektille. Muutamia herättelyjä ne pikkuset poketit vaati, mutta pikkuhiljaa alko ukko herään. Ne pienet krimpit siellä ylhäällä, minne aika desperate heittoja tuli tehtyä viime kerralla, olivatkin yhtäkkiä kasvaneet ja tulleet lähemmäksi. Kas kas! Yritin mennäkin niihin nyt rauhallisemmin ja oikeella deadpointilla ilman turhia roiskasuja. Neljännellä kunnon yrityksellä naps! Tarkasti vaan timmi toppaus vielä ja it´s in the bag! Mahtavata! Kuva alla, takana yks muuvi.

Perään tuli tehtyä flash Saunatonttuun (6C) ja sitten lempeää painia über-klassikko Big Gay Alin kanssa. Niin upee kitka oli, että sekin probleema tuntui nyt ihan kivalta kiivetä. Loppuun vielä Homo-Makkonen 6C. Kyylä on hienoja noi reittien nimet joskus... :)

Lauantaina mentiin Jukan kanssa Vaxlaxiin. Mulla mielessä Viagran mahti 7B+
http://27crags.com/crags/silversurfer/routes/viagran-mahti
ja Jukalla viereinen Silversurfer 7C
http://27crags.com/crags/silversurfer/routes/silversurfer

Sen verran hyvin tuntui kylmässä lämppäyritelmiä tehdessä surferin muuvit aukeevan, että alotinkin sen työstelyä jättäen siniset pillerit toiseen kertaan. Kaikki muuvit sain tehtyä, mutta koko linkitys jää vielä tulevaisuuteen. Oli hieman hankaluuksia myös päättää, meenkö sinne viimeseen krimppiin oikeella vai vasemmalla kädellä. Päätin, että voin mennä kummalla haluan, kunhan saan piirun verran enempi jerkkua.

Tiukkaa vääntöö koko reitti, mutta tuntuis kerrankin sopivan joku reitti mullekin. Todella hieno fiilis. Edistystä! Ens keväänä mulla on selkeesti tiedossa ykköskohde Vaasassa. Jukka sai projektinsa viimein pakettiin, eli toppas ko. reitin jenkkileffatyyliin. Laittelen tänne videolinkin, kunhan herra saa sen leikattua.

---
Tänään käväsin Lökkiössä taas funtsimassa Kuumaa ryhmää (7B). Komee halireitti, muttei kyllä ollenkaan mun tyylinen. Kasamuuveja pari pahoissa paikoissa. Mutta nyt löyty ainakin se lopullinen beta, millä sen ite meen. Sen verran hänkki ja hankala toi on, että saan olla ihan tyytyväinen, jos sen saan tehtyy. Ehdottomasti kiipeemisen arvoinen pätkä ja tähtiä tulee ripakopallinen!

Toinen tän syksyn projekti Lökkiössä on Svetogorsk (7B+), mikä sekin kyllä voi siirtyä ens vuoteen. Sen verran timakka se on. Muuvit on tehty hyvin, mutta siinäkin tulee jalka just ennen kruksidynoa tosi ylös ja asennon rakentaminen on vaikeeta. Alla Hinkkasen siloposkisempi versio, Juha napauttaa ko. reitin vaivattoman eleettömästi, tyylilleen uskollisena.

Sunnuntaipäivän nautintoja Jyväskylän 28.7:lla.

Sovittiin Jukan kanssa treffit Jyväskylän klassiselle 28.7:lle, missä on niin hienoo kivenlaatua, että huh! Mukaan iloiseen seuraamme liittyi myös Laatikaisen Anssi, Annusen Jarmo ja hänen, oi, mielitiettynsä, Jut... Henna. Ei tainnut neiti ihan kauheita traumoja saada. Anteeksi!

Meikäläinen lähenemässä Harmonia assiksen (7A+) toppia. Katsokaas nyt hyvin tarkasti tota mun vasenta kättä. Vielä tarkemmin.... Juu kyllä siinä on hyvin erinomainen osoitus myönteisestä ajattelusta (tai hudista). Siinä EI ole minkäänlaista otetta, tiedoksi niille, jotka kuvitteli siinä jotain näkevänsä. Ei niin mitään ja pinta tolta kohtaa on lähes vertikaalia. Mutta niin vaan meikä vääntää krimppiä ei-niin-yhtään-mistään! Miksi, on sitten ihan eri kysymys. Reilu 10 sentin päässä olis ihan ollu se toppikin, mutta lyhyeksi jäi. Eli loppujen lopuksi kyse on Laatikaisen millintarkasta ajoituksesta kameran kanssa :)

Kyllähän se multakin lopulta meni, mutta hieman liikaa kummallisia yrityksiä tuli tehtyä. Hankalaa oli kyl saada toi viimenen muuvi joten kuten luonnolliseksi. Niin oli kyllä Jarmollakin, mutta laitetaas Anssin laukaus nätistä toppiin hutasusta kuitenkin:
 

Ylläoleva kuva on Orudikselta, 6C. Onhan huikeen upee reitti, varsinkin normilähdöllä. Sittis 7A+ on hankala ja väkisin väännetty. Tollasta vois kiivetä äärimmäisen mieluusti vaikka 40 metriä! Upeita otteita ja hienoo kiipeilyä. Greidissään menee kyllä mun suosikkilistalle Suomessa. Foto Anssi.

Tässäpäs alla yks vallan erinomainen poikkari Unelma-kiveltä, Vanha liitto 7A. Joku voi ihmetellä mun käsivarsissa olevia villajuttuja, mutta mäpäs hieman säästelen nyt ja teen niistä ihan oman jutun. Ne on sen arvoset! :) Huomatkaapas muuten Hennan ihaileva katse :-)) Foto Jukka.

Laitetaas tähän alle vielä yks kuva Jukasta superklassikko Unelmalla, 7C. Seinäjoen lahja kiipeilevälle maailmalle sai meidän porukan high pointin tekemällä matchin tohon sloupille, mutta siihen se toistaseks jäi. Tai no ei toi oo ees slouppi. Siinä ei oo yhtään mitään ja sitten siitä pitäs vielä kiskoo polvi suuhun ja koipi mankkamerkille, et pääsis liikkumaan ylöspäin. Foto minä.

Vähän dokumentteja viime viikoilta... Kerrankin enempi kuvia kuin tekstiä... :)

 Hieno Diskantti (7B/7C) Viljakansaaressa. Projektointia ekaa kertaa, joten hieman jäi mietintää.

Jossu vääntää puolivälierävoittoa Mono Gordosta (7A+) Ruokolahden Lökkiössä. Ens kerralla menee...

Hinkkasen Juha ja Sounds of silence 7C. Jäi vielä Juhakin ilman sikaria. Olis ollu hyvä varpajaislahja :) Hiljaisuudesta ei ehkä oo tietoo ihan lähiaikoina...

Lossikivellä ja kohteena Tres Hombres 6C+. Tää oli mulle tosi hankala pari vuotta sitten, ku toi oikee koipi pitää tunkee suuhun ja tosi paljon painoa on tolla oikeen käden minikrimpillä. Nyt mahtu.

Viljakansaaren helmiä ainakin omasta mielestä, Pelin henki (7A+). Hyvää tässä nousussa oli reitin hienouden lisäksi myös se, että se taipui kolmantena kovana kiipeilypäivänä ja edellisiltana oli ollut Kotasten mökillä rapujuhlat. Vakuuttaa mua entistä vahvemmin siitä, että lepopäivät on enemmän mielentila kuin fyysinen todellisuus.