Veenus 7B. Ihana monopocket on aina ihana. Ja jopa selkeen tarpeellinen. Pontuskin hihkuu innosta vieressä :-)

Viime yönä Vaasassa Jukan kanssa kohteena itellä Korkeajännitys 7A+ ja Jukalla Sirkus 7C. Kummallakin tuloksena close but we don´t smoke. Sain viimein löydettyä Korkkariin hyvän asennon sinne listaan vetämistä varten, kiitos Jukalle hienosäädöstä. Uskosin, että se menee kyllä. Ei koskaan aiemmin oo tuntunut yhtä "helpolta ja mukavalta" toi. On kyllä hyvin tarkka ja kummallinen se yks muuvi. Kiva niin. Yks klassisimmista Vaasa-probleemista, joten pitäähän se kiivetä myös. Hyvä keli oli ja pitää kyllä harrastaa enemmän mokomaa yökiikuttelua. Nyt kun vielä valoa riittää.

No niin, eilen oli todella hyvä päivä! Lähdin aamulla (en Liukkosen aamulla) Vaasaan aikeena saada jotain kiivettyä ennen helteitä. 16 astetta ja ensimmäisenä Veenus-kivi Hautuumaan pohjoispuolella. Hieman piti vielä puristaa, mutta aiemmin aloitettu hieno projekti saatiin nyt kunnialla päätökseen. Jeejee! 7Bee! Lisäksi kiven takaa Jukan ja Pontuksen avaama Todellisen alkumuuvin lapsilukon sisältämä lyhyt 6C+ -pläjäys, mitä viimeksi yritin varmaan 30 kertaa. Very movement dependant! Tässäpä Jukka suorittaa oman versionsa Veenuksesta:


Veenus 7B from Jukka Törmä on Vimeo.


Sitten ajelin Sundomiin Lorién- kivelle, joka on kyllä melkosen komee mötikkä! Ajattelin tikata viime vuodelta hampaankoloon jääneen nimikkoreitin (7A), mutta siinä on sellanen hyvin herkkä back step ja ristiinveto, mistä tulee komeesti naamalleen, ellei saa kiinni... joten en sitten uskaltanut sitä kunnolla alkaa vääntään. Vipa kunnon muuvi pinchistä kahvaan meni kuitenkin paljon iisimmin kuin viime vuonna ei mennyt :) Lohdutukseksi ja miljooo.ooonien hyttysten iloksi kertasin vierestä klassikon nimeltään Off season (7A) ja kiven toiselta puolelta kauniisti nimetyn Homon voltin kanttiversion (6C+). Suoraa versiota en uskaltanut sitäkään lähtee toppaamaan, kun ovat perin pikkuisia ne otteet ja ois kiva, jos takapuolta ois joku suojemassa männyiltä. Pitää se toppi tarkastaa ens kerralla ja putsata paremmin. Loppuverraksi vielä kaunis Perversio (6C) ja vielä hienompi Khillautus (6B+). Tässäpä Ville ja Koji mm. Off seasonilla ja Überhänkillä ihan vaan kuriositeetiksi. Kummatkin on tainneet myöhemmin mokomat topata kyllä...


projektointia Vaasassa from Jukka Törmä on Vimeo.



Vielä riitti virtaa, vaikka sormet sanoi so so so jo aika kiivaasti. Joten mietin jos vaikka sais Korkeajännityksen viimein topattua Jukan tekstarinkin kannustamana...mutta sen verran kivulias se vasurin krimppi on, ettei tulis onnistumaan. Siispä äidyin nostalgiseksi ja istahdin Eurohamsterin (7A) juurelle muistelemaan vuotta 2006, kun istuin ja itkin samaisen blokin juurella moneen kertaan sen ensimmäisen muuvin ryvettämänä. Takapuolen alla oleva kivi kyllä tunkee hyvin muuten pädin läpi, kun lysähtää alas. Nyt se kuitenkin meni pienen muuvimuistelun jälkeen aika leppoisasti. Viereinen Pekan pähkinä (7A, hieno nimi) ei sitten enää jaksanut aueta. Sormien iho oli ehjää juu, mutta sisältä pahoin jo hajalla.

Huomattavan tyytyväinen pitää kyllä olla! Hyvää kehitystä viime vuoteen. Varmaan paras yksittäinen boulder- päivä ikinä, jos pelkkiä greidejä ajattelee. Kyllä ne niin yksilöllisiä vaan on, ettei sellanen absoluuttinen tarkkuus ole mahdollista. Eikä kyllä tarpeenkaan. Kiipeilynhän "pitää olla kivaa"... Sormissa tuntuu, muttei kamalasti väärällä tavalla. Tietynlaista vikaa ja kipua on jo oppinut sietämään ja havainnoimaan ajoissa, että saa ennalta ehkäistyä.

Jattketaanpas tästä...

Perjantai-aamuna Kerimäelle Jounin, Teemun ja Tommin kanssa. Jou ja Tom sai Potemkinin (7a) kasaan ja Tee taisteli Mutta kuka murhasi Harryn (6b+) kanssa. Lienee pihakivityöt hieman painaneet, kun ei sikaria. Ite roikuin Vareksessa (7c+) ja verrattuna viime vuoteen, jolloin en saanu alaosan kruksia tehtyä ollenkaan, meni kyllä vallan hyvin. Pari kertaa meni ok ja sain semmoseen kuosiin kyseisen todella hienon reitin, että pitänee laitella liidiyrityksiä peliin.

Kotasen Ennin 6v-synttäreiden vahvistamina ajeltiin 4½ h Virroille mökille ja siitä alkaakin parin viikon länsiloma. Törmän Jukka tuli käymään lauantaina tyyppaamaan mun mökkiboulderia, ja onnistuttiin saamaan parin tunnin kuiva ja tuulinen keli hyville lähetyksille. Kyseisessä feississä on oikeestaan 4 hyvin selkeetä linjaa, jotka Jukka saikin topattua: 6A+, 6C, 6C+ ja 7A+. Kolmeen viimeksimainittuun saa sittikset jotka lisää ainakin plussan greidiä. Lisäksi tuonne saa pari hienoa variaatiota, jotka nekin on siellä seiskan päällä. Ihan hyvä lähipaikka siis!

Okei, olen siis hengissä edelleen, mutta viime kirjottelusta on kyllä aikaa. Pitänee parantaa tapoja. Olen lomalla, joten ei multa saa/voi nyt vaatia sen erityisempiä.

Kiipeily sujuu ihan mukavasti. Haukkavuoren Veri vetää itään (7c+/8a)-projektissa pääsin jo parin muuvin päähän safe groundista, joten eiköhän se mene ens kerralla. Tais jäädä lähinnä jännityksen takia menemättä. Siinäpä onkin greidipoliiseille miettimistä, sillä mokoma reitti on oikee slash-grade -tekele. Sorry about that Jens.

Hieman alustavaa spekulaatiota:
- Ensinousija Tatu Aution (pitkä) mielestä reitti on "paljon" vaikeampi kuin Mustavuoren Autio/Suihkonen, jolle on annettu vaikeutta myöskin 7c+:n ja 8a:n paikkeille.
- Rami Haakanan (pätkä) mielestä Autio/Suihkonen on selkeä 8a, mutta V.V.I. ei ainakaan Ramin samoihin aikoihin kiipeämälle Nummisuutarille (8a) vaikeudessa ihan pärjäisi. Nummisuutaria tosin monet uukuttelevat 8a+:ksi. En ole tyypannut loppua, mutta alkuhan on sama kuin Shake my treessä.
- Mika Hinkkasen (pätkä) mielestä V.V.I. tuntui helpommalta kuin Wild Side ja Martinin Kultakuume (7c+), mikä lienee ehkä sittenkin 8a ja Kultakanta vastaavasti 8a+. En tiedä, en oo noita sillai aatellut.
- Omasta (pitkä) mielestäni V.V.I. on saanut multa sen verran runsaasti efforttia, että toistaiseksi pitäydyn ensinousijan arviossa, kun on enempi mun kokonen ja omaa kohtalaisesti kyllä kokemusta hienoista greideistä hänkin. Sen verran olen myös 7c- ja 7c+-tasoisia tekeleitä kokeillut, että voin todeta V.V.I.:n olevan itelleni niistä vaikein so and by far.

Greidillä sinänsä ei ole niin valtavaa merkitystä, vaikka 8a nyt jonkinlainen rajapaalu oliskin. 10 vuotta sitten kyseessä ois voinut olla aika kova juttu, mutta eihän se 8a nykyään enää niin säväytä. No, mun sarjassa kyllä :-)) Jenkeillähän toi 8a olis jo 5.13b eli siellä puolella rapakkoa rajapaalu on 5.13a, eli meidän 7c+. Samoin kuin bouldereilla Fontsun 8A on jo jenkkien V11.

Oli se tarkka ja absoluuttinen vaikeusaste mikä tahansa, on kuitenkin hienoa, että ite oon pystynyt edistymään tässä lajissa kohtalaisesti jo. Omassa sarjassani "kaakkois-suomalaiset, yli 40-vuotiaat, yli 85-kiloiset kuvataideopettajat" olen myös melko korkealla rankingissa. Samoin oma kiipeilymottoni "pyrin kiipeämään 50-vuotiaana paremmin kuin nyt" on hyvä tavoite.

Nummi. Hyvin selkeesti innostavimpia kallioita, joilla olen käynyt. Mulle tää heti!

Kävin Helsingissä Lassea katsomassa (vilaukselta näin myös Eemelin ja Sarin :-)). Tarkoituksena oli aloitella paria projektia, joten yläköydessä kiikutteluksihan se reissu meni. Ekana päivänä Falkkareilla kokeiluun Didgeridoo 7b ja Renesanssi 7b+ (Siinä on 4 ässää Martin!). Kummatkin tuntui pirun kruksikkailta johtuen osaksi heikkoudesta ja osaksi 4 tunnin autoilusta ja kalliolle suoraan paahtaneesta auringosta. Ihan hyvää treeniä kuitenkin.

Toisena päivänä sain hyvin tulille Nummessa kuvassa näkyvän Shake my treen (7c+), jota voisi ensi kerralla alkaa ehkä jopa liidelemään. Muuvit tuli tehtyä kolmella yrityksellä melkolailla hyvin. Paljon enemmän mun tyylinen reitti kuin Falkkarien parivaljakko. En oo Nummessa aiemmin käynyt, mutta tuntuu, että jos jonkun kallion Suomesta haluaisin (Haukkavuoren lisäksi) takapihalle, se voisi kyllä Nummi olla. Eli siellä kävijöiden ei kannata ihmetellä kallion tilalle ilmestynyttä tyhjää paikkaa sen kummemmin. Suunnatkaa vaan tänne itään ja kas, löytyy taas. Nummen jälkeen kurkattiin Myllis hyvin hyvin pikaisesti ja yllätin itseni pääsemällä kolmannella yrityksellä muuvin päähän jonkun 7A:n topista, vaikka sormet oli ihan riekaleina. Hieno paikka! Sekin lähtee tännepäin siirtoon.

Lasse sillä 7A:lla.

Kolmantena päivänä mentiin Luhtiin ja löysinpähän taas yhden mulle epätyypillisen reitin. Ristiriipunta 7b oli kyllä mulle ihan parin kolmen muuvin juttu, mutta ei enää kruksi auennut väsyneenä. Hienoa kiveä ja komeen näkösiä reittejä. Porvoossa syödyn lounaan jälkeen Lasse suunnisti soututreeneihin ja mä menin vielä Luhtiin takasin moikkaamaan Ramia ja Purasen Johannesta. Olipas kivaa nähä taas! Ja katso, yhtäkkiä oli Luhdin kallio täynnä taivaisiin yrittävää sotaväkeä... Aamulla ei ketään ja illemmalla oli ainakin 6 köysikuntaa...

Piakkoin tulee lähtö Vaasaanpäin eli Seinäjoelle. Odotan reissua monestakin syystä suurella innolla. Sukulaisten näkemisen lisäksi on kova hinku päästä tykittämään Vaasan kiville! Palataan, muttei palella.