Iloista ja mahtavaa on ulkokiipeily. Oltiin Tommin, Jarin ja Jarnon kanssa Viljakansaaressa tunnustelemassa hyvää kitkaa. Tässä taittuu hienon hieno släbi Pikku-Ukko pojan työnimen mukaan nimettynä. Aika vaikea se oli, kun ei pystynyt toistamaan samantien. Greidi siellä seiskan nurkilla verrattuna nyt vaan muihin sen tason släbeihin, mitä on tullut könyttyä. Tyytyväinen olin lähinnä siihen, että kiipeily sujui hyvin kauniisti, eikä rähmien. Että mä tykkään tollasesta hipsuttelusta, kun ei koskaan oo ihan varma, millon lähtee...

Tommi tuossa elättää yhden viime kauden projektinsa, jolla ei nimeä taida olla. Ensinousu Hinkkasen Juhalta. Vaikeutta lienee 7a:n verran ja vaikka aika matala, on siinä hyvin kiivettävää. Itelle tulee kyllä kruksi jo tokassa muuvissa, mutta kyllähän sitä pitää tällasen newtonilaisen raskaan takapuolenkin käydä vielä uudelleen kokeilemassa. Ei ollenkaan mun tyyliä, mutta tekee ihan hyvää väännellä kaikenlaista muutakin.