Eli tällasia:
sunnuntai 5. elokuuta 2012
Longer time no see...
En juuri oo bloggaillut hetkeen... Kiivennyt oon lujasti jne, mutta kuvasatoakaan en oo vaan viittiny tänne laitella. Kurkkasin jopa tonne treenineuvopuolelle ja sinnehän oli tullut viime vuonna (heheheee) pari kommenttia, tosin anonyymeiltä. Mä quotaan noi kaikki tähän ja jatkossakin vois keskustelua käydä enemmän tässä pääsivulla.
Eli tällasia:
Eli tällasia:
torstai 8. maaliskuuta 2012
Onko siitä jo niin kauan...?
Luojan kiitos, ON!
Eli...kaunista kiipeilyä älykkäässä seurassa sekä miehisten tunteiden herkkää tulkintaa vuodelta 2006...
Eli...kaunista kiipeilyä älykkäässä seurassa sekä miehisten tunteiden herkkää tulkintaa vuodelta 2006...
tiistai 6. maaliskuuta 2012
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Hiljaista...
Niin hiljaista...
Mutta viimein paukahti!!!
Ennen joulua saatiin vihdoin ja viimein kasaan porukka, joka innostuu keiviosakkuudesta. Ja vielä parempi, kun saatiin sellanen tila, että sinne voi keivin tehdä ja vuokra ei oo järjetön. Täälläpäin kun on ollut yleensä tarjolla ihan kohtuulliseen 5-7€/m2 hintaa tiloja juu, mutta kokoluokkaa 1000 m2...
No tää on entisessä koulussa ja vuokraa vain 150€/kk. Osakkaita on 9 toistaiseksi, joten melkolailla ilmainen juttu. Rakentelukamaa joudutaan osteleen ja makseleen, mutta ei pahasti. Alkuun 60 m2 vaneria, 150m kaksnelkkua, satiaisia (niitä metallisia), ruuveja pari ja kulmalevyjä... No, eipä juuri muuta sit ku tekemään vaan.
Rakentaminen alotettiin kun tilasta saatiin omiin uusiin tiloihinsa ala-asteen oppilaat. Eli oliskohan ollut 2. viikolla, kun rahdattiin iso osa puutavarasta sisään. Suunnitelmana oli tehdä pelkästään suoria muotoja, sillä niiden käyttöaste ja muunneltavuus on paras. Muotoja tulee sitten bokseilla, mitä ehdin lomalla jo innoissani neljä erikokoista tekemäänkin.
Ylläolevassa kuvassa melkein valmiit 18- ja 40 asteen hänkit. Leveydet 2,6m ja 3,5m. Nelikymppistä vastapäätä tulee 3,1m leveä 35-asteinen nega ja niiden väliin vielä katto-osuus. Tikkaiden puoleiseen päätyyn tulee noin 10-asteinen pikkuhänkki leveydeltään 1,6m ylhäältä ja enemmän alhaalta. Kaverin kyynärpään puoleiselle seinälle tulee 3,1m leveä 25-asteinen nega sekä melko varmasti kattoon vielä juttuja... ja se on siinä sitten. Jos oikein sattuu sopivasti intoa, väsään kallistettavan systeemiseinän johonkin vielä.
Sisätreenit kotiseinälläkin on sujuneet suht hyvin ja kyynärpäävammoistakin on päästy hyvin kontrolliin. Mullahan oli iloisesti nelä eri vaivaa kilvoittelemassa keskenään synergistisesti tai erikseen; tenniskyynärpää, kyynärvarren uloskiertäjän vamma, ranteen ojentajien ylikireys, brachialis-tiukkuus...
No...mähän en tuppaa lepäileen kun tollasia vammoja tulee. Enkä myöskään suosittele sitä muillekaan. Aktiivinen kuntouttaminen ja kivun rajoissa ja sitä kiertävä tekeminen kunniaan!
Niin hiljaista...
Mutta viimein paukahti!!!
Ennen joulua saatiin vihdoin ja viimein kasaan porukka, joka innostuu keiviosakkuudesta. Ja vielä parempi, kun saatiin sellanen tila, että sinne voi keivin tehdä ja vuokra ei oo järjetön. Täälläpäin kun on ollut yleensä tarjolla ihan kohtuulliseen 5-7€/m2 hintaa tiloja juu, mutta kokoluokkaa 1000 m2...
No tää on entisessä koulussa ja vuokraa vain 150€/kk. Osakkaita on 9 toistaiseksi, joten melkolailla ilmainen juttu. Rakentelukamaa joudutaan osteleen ja makseleen, mutta ei pahasti. Alkuun 60 m2 vaneria, 150m kaksnelkkua, satiaisia (niitä metallisia), ruuveja pari ja kulmalevyjä... No, eipä juuri muuta sit ku tekemään vaan.
Rakentaminen alotettiin kun tilasta saatiin omiin uusiin tiloihinsa ala-asteen oppilaat. Eli oliskohan ollut 2. viikolla, kun rahdattiin iso osa puutavarasta sisään. Suunnitelmana oli tehdä pelkästään suoria muotoja, sillä niiden käyttöaste ja muunneltavuus on paras. Muotoja tulee sitten bokseilla, mitä ehdin lomalla jo innoissani neljä erikokoista tekemäänkin.
Sisätreenit kotiseinälläkin on sujuneet suht hyvin ja kyynärpäävammoistakin on päästy hyvin kontrolliin. Mullahan oli iloisesti nelä eri vaivaa kilvoittelemassa keskenään synergistisesti tai erikseen; tenniskyynärpää, kyynärvarren uloskiertäjän vamma, ranteen ojentajien ylikireys, brachialis-tiukkuus...
No...mähän en tuppaa lepäileen kun tollasia vammoja tulee. Enkä myöskään suosittele sitä muillekaan. Aktiivinen kuntouttaminen ja kivun rajoissa ja sitä kiertävä tekeminen kunniaan!
torstai 27. lokakuuta 2011
High!
Lyhyt työpäivä, joten kiipeilemäänhän sitä... Vakiotakapihaksi muodostuneen Lökkiön sijaan kävin lämpäksi hieman kuvailemassa Linnavuorella High tideä ja sen jälkeen ajattelin käydä kurkkaamassa, missä kunnossa Korpjärvi ja varsinkin Tasohöylä http://27crags.com/crags/korpjarvi/routes/tasohoyla-project on.
Untitled from Juha Olli on Vimeo.
Lämpäksi Tasohöylän viereinen Valdemar ylös - alas, mistä video yllä. Hieno, mutta lyhyt 6c. Ja tietenkin kameran muistikortti päätti täyttyä juuri tänään...
Sitten putkee punaseksi vaan. Kokeilin hieman eri betaa omassa kruksissani ja kas kas, sehän tuntui aukeevan, vaikkei erityisesti eronnut aiemmista betoista. Ei menny helpolla, mutta +3 asteen kitkat auttoivat melkolailla. Muutama korkee pudotus pädeille antoi hieman enemmän uskoa, että kyllähän sen voisi uskaltaa kiivetä...
Ja meni se viimein, vaikka jännittää piti pikkusen liikaa! Onneksi vaikein osa on ensimmäinen 6 metriä, ja lopussa on sen verran varmaa kahvaa, ettei sieltä oikein taida päästä putoamaan. Ellei sitten jalka lipsahda... No onneksi oli käsi hyvin kiinni, heh. Alas tulin yläankkuriin kiinnitettyä köyttä pitkin, sillä toppi on märkien sammaleiden peitossa. Kyllä tossa jo riitti kiipeemistä ihan kylliksi.
Alla muutama kuva mitä itselaukaisijan ajastin-shottien aikana ehdin kiivetä. Vaikein osa itelle alkaa, kun saan jalat tonne pään korkeudelle suurin piirtein.
Mä en noin korkeita reittejä bouldereina tykkää kiivetä sitten ollenkaan, mutta jotenkin tossa oli sellanen riittävän hyvä fiilis. Alastulo on hyvä ja täysin tasanen, vaikka pari pädiä lisää olisin mieluusti siihen laitellutkin. Valdemarilla oli melko hyvä harjoitella korkeelta putoomisen tunnetta ja vaikka se ei koskaan oikein viehättävältä tuntunutkaan, pyrin takomaan päähäni, ettei jalat oo vasta kuin viidessä metrissä, kun vaikein on tehty. Korkein putoominen tuli jalat 4 metrissä, joten aika varman päälle yläosaa menin.
Greidiä on kai hieman hankalaa päätellä, kun siinä voi olla highball-plussaa mukana, mutta kyllä toi itelle on tosi hankalan tuntunen ja sisältää vähän liian korkeella vähän liian hankalia kasamuuveja jne, mitkä ei oikein sovi tän kokoselle hepulle. Vertailin noita viime aikojen samantyyppisiä reittejä ja tälle oon kyllä antanut sen verran yrityksiä, että jonnekin noihin 7B/7B+ -kantturoihin se menee. Toivottavasti joku toistaa, niin saa hieman vertailukohtaa. Veikkaisin, että sporttigreidinä menee aika samoihin.
Untitled from Juha Olli on Vimeo.
Lämpäksi Tasohöylän viereinen Valdemar ylös - alas, mistä video yllä. Hieno, mutta lyhyt 6c. Ja tietenkin kameran muistikortti päätti täyttyä juuri tänään...
Sitten putkee punaseksi vaan. Kokeilin hieman eri betaa omassa kruksissani ja kas kas, sehän tuntui aukeevan, vaikkei erityisesti eronnut aiemmista betoista. Ei menny helpolla, mutta +3 asteen kitkat auttoivat melkolailla. Muutama korkee pudotus pädeille antoi hieman enemmän uskoa, että kyllähän sen voisi uskaltaa kiivetä...
Ja meni se viimein, vaikka jännittää piti pikkusen liikaa! Onneksi vaikein osa on ensimmäinen 6 metriä, ja lopussa on sen verran varmaa kahvaa, ettei sieltä oikein taida päästä putoamaan. Ellei sitten jalka lipsahda... No onneksi oli käsi hyvin kiinni, heh. Alas tulin yläankkuriin kiinnitettyä köyttä pitkin, sillä toppi on märkien sammaleiden peitossa. Kyllä tossa jo riitti kiipeemistä ihan kylliksi.
Alla muutama kuva mitä itselaukaisijan ajastin-shottien aikana ehdin kiivetä. Vaikein osa itelle alkaa, kun saan jalat tonne pään korkeudelle suurin piirtein.
Greidiä on kai hieman hankalaa päätellä, kun siinä voi olla highball-plussaa mukana, mutta kyllä toi itelle on tosi hankalan tuntunen ja sisältää vähän liian korkeella vähän liian hankalia kasamuuveja jne, mitkä ei oikein sovi tän kokoselle hepulle. Vertailin noita viime aikojen samantyyppisiä reittejä ja tälle oon kyllä antanut sen verran yrityksiä, että jonnekin noihin 7B/7B+ -kantturoihin se menee. Toivottavasti joku toistaa, niin saa hieman vertailukohtaa. Veikkaisin, että sporttigreidinä menee aika samoihin.
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Tässäpäs se Jukan Silversurfer- video. Samalla betalla tuun menemään sen itekin ;)
Silversurfer from toorma on Vimeo.
Silversurfer from toorma on Vimeo.
maanantai 24. lokakuuta 2011
Syyslomaa Seinäjoella ja Vaasassa tietenkin myös. Hienoa sukulointia ja pre-synttäröintiä isälle ja äitille, JIPPII!!!
Kiipeilyblogihan tää käytännössä on, joten asiaan: Mulla oli hieman mielessä Nytorpin Tompan Voimalinja (7B+), jota olin yritellyt loppukesästä ja alkusyksystä. Olihan huikeen hyvä keli! Nippalan Eevan kanssa lämmiteltiin Himmelillä (6C+) ja Eevalla se on sitä loppuvetoo vaille enää. Niinkuin monilla muillakin :-)) Hieno klassikko.
Kun Eeva oli tarpeeksi tyytyväinen edistyksensä, siirryttiin päivän projektille. Muutamia herättelyjä ne pikkuset poketit vaati, mutta pikkuhiljaa alko ukko herään. Ne pienet krimpit siellä ylhäällä, minne aika desperate heittoja tuli tehtyä viime kerralla, olivatkin yhtäkkiä kasvaneet ja tulleet lähemmäksi. Kas kas! Yritin mennäkin niihin nyt rauhallisemmin ja oikeella deadpointilla ilman turhia roiskasuja. Neljännellä kunnon yrityksellä naps! Tarkasti vaan timmi toppaus vielä ja it´s in the bag! Mahtavata! Kuva alla, takana yks muuvi.
Perään tuli tehtyä flash Saunatonttuun (6C) ja sitten lempeää painia über-klassikko Big Gay Alin kanssa. Niin upee kitka oli, että sekin probleema tuntui nyt ihan kivalta kiivetä. Loppuun vielä Homo-Makkonen 6C. Kyylä on hienoja noi reittien nimet joskus... :)
Lauantaina mentiin Jukan kanssa Vaxlaxiin. Mulla mielessä Viagran mahti 7B+
http://27crags.com/crags/silversurfer/routes/viagran-mahti
ja Jukalla viereinen Silversurfer 7C
http://27crags.com/crags/silversurfer/routes/silversurfer
Sen verran hyvin tuntui kylmässä lämppäyritelmiä tehdessä surferin muuvit aukeevan, että alotinkin sen työstelyä jättäen siniset pillerit toiseen kertaan. Kaikki muuvit sain tehtyä, mutta koko linkitys jää vielä tulevaisuuteen. Oli hieman hankaluuksia myös päättää, meenkö sinne viimeseen krimppiin oikeella vai vasemmalla kädellä. Päätin, että voin mennä kummalla haluan, kunhan saan piirun verran enempi jerkkua.
Tiukkaa vääntöö koko reitti, mutta tuntuis kerrankin sopivan joku reitti mullekin. Todella hieno fiilis. Edistystä! Ens keväänä mulla on selkeesti tiedossa ykköskohde Vaasassa. Jukka sai projektinsa viimein pakettiin, eli toppas ko. reitin jenkkileffatyyliin. Laittelen tänne videolinkin, kunhan herra saa sen leikattua.
---
Tänään käväsin Lökkiössä taas funtsimassa Kuumaa ryhmää (7B). Komee halireitti, muttei kyllä ollenkaan mun tyylinen. Kasamuuveja pari pahoissa paikoissa. Mutta nyt löyty ainakin se lopullinen beta, millä sen ite meen. Sen verran hänkki ja hankala toi on, että saan olla ihan tyytyväinen, jos sen saan tehtyy. Ehdottomasti kiipeemisen arvoinen pätkä ja tähtiä tulee ripakopallinen!
Toinen tän syksyn projekti Lökkiössä on Svetogorsk (7B+), mikä sekin kyllä voi siirtyä ens vuoteen. Sen verran timakka se on. Muuvit on tehty hyvin, mutta siinäkin tulee jalka just ennen kruksidynoa tosi ylös ja asennon rakentaminen on vaikeeta. Alla Hinkkasen siloposkisempi versio, Juha napauttaa ko. reitin vaivattoman eleettömästi, tyylilleen uskollisena.
Kiipeilyblogihan tää käytännössä on, joten asiaan: Mulla oli hieman mielessä Nytorpin Tompan Voimalinja (7B+), jota olin yritellyt loppukesästä ja alkusyksystä. Olihan huikeen hyvä keli! Nippalan Eevan kanssa lämmiteltiin Himmelillä (6C+) ja Eevalla se on sitä loppuvetoo vaille enää. Niinkuin monilla muillakin :-)) Hieno klassikko.
Kun Eeva oli tarpeeksi tyytyväinen edistyksensä, siirryttiin päivän projektille. Muutamia herättelyjä ne pikkuset poketit vaati, mutta pikkuhiljaa alko ukko herään. Ne pienet krimpit siellä ylhäällä, minne aika desperate heittoja tuli tehtyä viime kerralla, olivatkin yhtäkkiä kasvaneet ja tulleet lähemmäksi. Kas kas! Yritin mennäkin niihin nyt rauhallisemmin ja oikeella deadpointilla ilman turhia roiskasuja. Neljännellä kunnon yrityksellä naps! Tarkasti vaan timmi toppaus vielä ja it´s in the bag! Mahtavata! Kuva alla, takana yks muuvi.
Lauantaina mentiin Jukan kanssa Vaxlaxiin. Mulla mielessä Viagran mahti 7B+
http://27crags.com/crags/silversurfer/routes/viagran-mahti
ja Jukalla viereinen Silversurfer 7C
http://27crags.com/crags/silversurfer/routes/silversurfer
Sen verran hyvin tuntui kylmässä lämppäyritelmiä tehdessä surferin muuvit aukeevan, että alotinkin sen työstelyä jättäen siniset pillerit toiseen kertaan. Kaikki muuvit sain tehtyä, mutta koko linkitys jää vielä tulevaisuuteen. Oli hieman hankaluuksia myös päättää, meenkö sinne viimeseen krimppiin oikeella vai vasemmalla kädellä. Päätin, että voin mennä kummalla haluan, kunhan saan piirun verran enempi jerkkua.
Tiukkaa vääntöö koko reitti, mutta tuntuis kerrankin sopivan joku reitti mullekin. Todella hieno fiilis. Edistystä! Ens keväänä mulla on selkeesti tiedossa ykköskohde Vaasassa. Jukka sai projektinsa viimein pakettiin, eli toppas ko. reitin jenkkileffatyyliin. Laittelen tänne videolinkin, kunhan herra saa sen leikattua.
---
Tänään käväsin Lökkiössä taas funtsimassa Kuumaa ryhmää (7B). Komee halireitti, muttei kyllä ollenkaan mun tyylinen. Kasamuuveja pari pahoissa paikoissa. Mutta nyt löyty ainakin se lopullinen beta, millä sen ite meen. Sen verran hänkki ja hankala toi on, että saan olla ihan tyytyväinen, jos sen saan tehtyy. Ehdottomasti kiipeemisen arvoinen pätkä ja tähtiä tulee ripakopallinen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Minua on ihmetyttänyt, kun sinulla on noin paljon tietoa treenaamisesta ja jaat sitä tarvitseville, mutta miksi itse kiipeet kuitenkin aivan harrastelija tasolla? Etkö noudata omia ohjeita? Vai viekö valmentaminen kaiken ajan? Mistä kiikastaa?
http://27crags.com/climbers/klunssila/blog
Moikataan kun tavataan!
Anonyymille vastatakseni: Toki mun toistaiseksi tikatut huiput 7c+ köysi ja 7B+ boulderi on vielä "aivan harrastelijatasoa", miten sekin nyt sitten määritellään...
Mutta jos otetaan huomioon, että olen 43v nuori ja painan lähes 90kg, ei Suomen maasta taida juuri samaan kastiin vastusta löytyä. Eri asia on sitten ne espanjalaiset mummot, jotka kiipee ekalla 8aata koska haluaa, mutta pysytään nyt Suomessa, niin mullekin tulee parempi olo :)
Saavutuksilla ei sinänsä ole mitään merkitystä, jos asiakkaiden kehitys lajissa kuin lajissa on hyvää. Toki tietynlainen taso ja kokemus vaaditaan, että voidaan riittävän hyvin lajin vaatimuksiin vastata. Mulla on yli 20 vuoden voimavalmennustausta monipuolisesti eri lajeista ja asiakaskunta on ollut hyvin tyytyväistä. En mä ees tätä nykyään työkseni tekisi, ellei näin olisi.
Huippu-urheilijaksi tulee sellanen henkilö, joka on äärimmäisen lahjakas lajissaan. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että hän omaisi mitään erityistä lahjakkuutta pedagogiassa tai valmennuksellisissa sovelluksissa tai henkilökemiassa jne. mitkä on aika tärkeitä hyvän valmentajan ominaisuuksia. Loppujen lopuksi hyvin harvasta huippu-urheilijasta tulee hyvä valmentaja. Ne lahjakkuuden muodot on erilaisia. Olis aika kohtuutonta vaatia, että valmentajan tulis pystyä kovempiin suorituksiin kuin valmennettava, eikö?
Miksi oma kiipeily sitten ei ole maailmanluokkaa? Jaa-a... en oo pohtinut tota kyllä sen kummemmin. Oon vaan yrittänyt kehittyä ja nauttia tästä lajista. Mä ehdottomasti en ole lahjakas. Siinä se, hehee. Hyvin selvä juttu. Jo punttiaikoina (15v treeniä sillä saralla) jouduin tekeen hyvin paljon töitä kehityksen eteen. Se toisaalta loi aika hyvän tietotaitopohjan myös ja kehitystä tuli hitaasti, mutta varmasti. Toisaalta tuntuu, että nykyään tietoo ois paljon enemmän ja ois voinut kehittyä rautapuolellakin paljon enemmän vielä. Suht hyvin kuitenkin sekin puoli meni. Enää ei juuri motivoi punttisali, kun sitä pitäis sitten tehdä kunnolla.
No selitellähän voi aina ja se on aina yhtä antoisaa ja yhtä paljon tulee mihinkään muutoksia niiden ansiosta... juuei. Mutta jotain merkitystä ehkä on ollut huonoilla fasiliteeteilläkin (tammikuuhun 2012 saakka treenasin talvet käytännössä omalla vintillä 2,2m korkeassa nanokeivissä :-)). Perhe-elämääkin tykkään viettää, eli pitkät ulkomaanreissut ei ihan mahdu kuvioon. Ikähän on ihan loistava tekosyy ja pyrinkin käyttämään sitä suht usein kehonpainon lisäksi selityksenä heikkoon suoritukseen. Ei oikein tuppaa toimimaan :) Selittely ei nosta sitä persettä yhtään paremmin ei. Koko ajan oon kuitenkin kehittynyt ja toistaiseksi tuntuu, että koko ajan paremmin.
Näen kuitenkin suhteellisen riittäväksi meriitiksi omille valmennusjutuille esim. kiipeilyn saralla sen, että mun valmentamat tai konsultoimat kovan tason kiipeilijät itse pitävät mun neuvoja erittäin hyvinä ja tärkeinä omalle kehitykselleen. Ja että heitä tulee jutuille koko ajan lisää.
Teemupiru :-)) Kyllä muovitreeni on täysin sovellettavissa ulkokiipeilyyn. Riippuu hieman miten se tehdään parhaiten kunkin kohdalla, mutta ei se kroppa oikeesti tiedä, ottaako se muovista, kivestä vai mummosta kiinni. Tietenkin paras tilanne ois se, että pääsis treenaan nimenomasesti sillä alustalla, jolla tavoitteetkin on vrt. 40m kalkkikivireitit ja 10m graniitti. Tai Fontsu ja Rocklands jne.