Midsummer climbing festival in Vaasa

Please visit my friend Jukka´s blog at http://toorma.blogspot.com/ for few pictures and a... different climbing film footage. Quality always exceeds quantity.

:-))

Selvästi hyvä päivä...tai jopa ihan pari viimestä viikkoa Seinäjoella sukuloimassa. Sitä kautta tietenkin myös boulderointia Vaasassa, Kurikassa ja Virroilla. Aika mukavasti sujuilee tai sitten vaan tuntuu siltä. En oo mm. koskaan aatellut tosissani työstellä niinkin vaikeita bouldereita kuin 7C+, mutta hassua hassua, nytpäs tuli niinkin tehtyä ja useempaan kertaan ja ihan kahdella eri reitillä. Lisäksi innostuin yhdestä komiasta 7Ceestä ja 7B+:sta. Ei ne nyt ihan menoillaan ole vielä, mutta kyllä niihin tässä palataan vielä uudelleen :)

Kurikassa kyllä kannattaa jokaisen varsinkin kutosia kiipeevän jantterin ja leidin mennä käväsemään. Sen verran mukavia ja hienoja pätkiä ja pitkiä sieltä löytyy. Tässäpä kuvassa wanheneva bloggaaja osoittaa heikentynyttä notkeuttaan reitillä Talonpoikien kapina 7A+. Ei taittunut vielä, mutta hieman jo löytyi betaa itelle. Aika tuju on toi kyseinen jalannosto ja siitä seuraava hankala ponkaisu/nousu toppiin.

Ensinnäkin toi jalka tulee todella lähelle kättä ja oon pirun kasassa siinä. Toi oikeen käden saideri on paljon paskempi kuin miltä se näyttää. Toiseksi, hassuhassu, toi jalitsu on vielä parempi kuin miltä se näyttää, eli reilu kahva. En yleensä valittele liian hyvistä jalitsuista, mutta tossa ongelma tuppaa olemaan se pieni pelko takapuolessa, että josko toi käsi lipee, voipi toi jalka jäädä hiukan liian pitkäksi aikaa kiinni ja tuloksena ilmenee komia droppi selälleen mäntyyn ja kivikkoon.

Lupasin kuitenkin Jukalle palata asiaan tuonkin reitin suhteen. Lisäksi ihan vieressä oottelis "yks viimesistä suurista linjoista" nousijaansa. Hieno ja korkee se on ja juu juu, vaikee myös... Tällä hetkellä sulostutan siis taasen Imatran aakeita laakeita, joten katsellaan, miten täällä päässä sujuu.

Kesä

Long time no sea. Paitsi että viime aikoina on kyllä merta tullut nähneeksi aikalailla. Eka Helsingistä Tukholmaan...ja takasin. Sitten Turkuun. Sitten Seinäjoelle-Vaasaan. Hauskaa ja mukavaa ylensyömistä ja iloista menoo! Ei ees tullu paha olo laivalla.

Ihan riittävästi pääsi myös kiipeileen tässä retkeillessä peppien ja muumien seassa. Turussa tunsin jopa kummallista innostusta 35 asteen helteessä Luolavuorella, vaikka Virtasen Eeron "Elämä loppuu 15 asteen yläpuolella" -kerhoon kuulunkin. Sormien iho kesti ihan ihmeellisesti kaks päivää putkeen à 4h tollasta rentoa, mutta määrällisesti runsasta vääntöä. Mahtavinta oli, ettei yhtä ainutta hyttystä näkynyt missään! Aivan mahtavinta! Vaasassa niitä sitten oli senkin edestä, eli olivat Turun neidot lähteneet sinne retkelle.

Toissapäivänä oli aika villit sessiot Mikroautoradalla. Mukana menossa Sami Haapasalmi, Jukka Törmä ja Pontus Gädda. En ollu pitkiin aikoihin käyny kyseisellä alueella, mutta vaikka siellä on vaan kolme kiveä, on reittejä kuitenkin aika paljon ja varsin laadukkaita. Vaikeuttakin halukkaille löytyy välillä 4 - 8A.

Hienona lämppänä meni eteerisen runollisesti nimetty Nimetön kulmareitti, johon Jukka teki ehdottoman ansaitun assiksen, ellei sitä jo joskus joku ole tehnyt. Tosi hieno reitti ja vaikeutta 6B+. Sami oli paikalla ekaa kertaa ja yleensä tottunut kiipeileen sukset jalassa, joten nyt oli paljon helpompaa. Yltiökarvaiselta vanhalta new school -mieheltä taittuikin illan mittaan kasa uusia hienoja tikkejä. Mites se meni.... Respect! :)

Pojat yritteli alkuun Tawastin Maken Pilven reunalla -reittiä http://27crags.com/crags/mikroautorata/routes/pilven-reunalla Hankala ja tasapainoisan tiukka loppumuuvi. Itekin pääsin 10-15cm:n päähän topista, joten jospas tästä tulis sellanen sopiva boulder-projekti tälle kesälle. Toinen hyväkäs on viereisen kiven Iisakin kirkko http://27crags.com/crags/mikroautorata/routes/iisakin-kirkko mikä lienee Heko Pöyryn tekosia aikanaan. Hieman eli paljon meillä meni aikaa miettiessä, miten se reitti oikeestaan menee ja millasella betalla. Lähinnä mietittiin meneekö se enempi lähdöstä vasemmalle vai oikealle. Tulipas ihan laitettua Slouppiin asiasta tiedustelua, sillä tuokin reitti tuntuis olevan jollain asteella mahdollisuuksien rajoissa. Eli jos jollain tätäkin lukevalla sattuu olemaan hieman apuja meille ko. reitin betan suhteen, olisimme kohtuudella kiitollisia :)

Lisäksi sitten tietenkin innostuttiin teemallisesti a) hyttysettömyydestä (kiitos Jukan masiinan!), b) Pontuksen pyörätrikkailusta, c) paidattomuudesta ja d) trikoiden paluusta. Suurin harmi tuossa retro-henkisessä kuvaajan miellyttämisessä kuitenkin näin jälkikäteen on se, ettei mukana ollut kunnon Beckenbauereita, eli "liian pieniä sinisiä Adidas-shortseja". Lisäksi tietenkin olis pitänyt laittaa urheilusukat kenkiin ja selkään se Hautalan kahden sormen mankkapussi. Ach, laatua! Anteeksi ja kiitos.