Tiukka päivä eilen Haukkavuorella. Eräs Suomen kiipeilyn lupaavimmista junioreista, Kotkan ja diplomi-insinöörien lahja ihmiskunnalle, järkälemäinen lihasvuori ja rääväsuu; Haakanan Rami lähetti huomattavalla jämäkkyydellä erään kallion tiukimmista reiteistä. Jani Lunnaksen Kivifetissi 8a+ sai siis (ilmeisimmin) kolmannen nousunsa.

Herra oli aiemmin koetellut kyseistä reittiä muutama vuosi sitten Janin suoritusvuotena ja todennut homman olevan mahdotonta. Seuraava tutustuminen tuli tänä keväänä ja muuvit tuntuivat menevän suht mukavasti. Otteet olivat varmaan kasvaneet tässä ajassa. Niin siinä varmaan on käynyt. No eihän siinä mitään, eilen herra klippaili ensin jatkot seinälle, sitten puhdas suoritus yläköydellä ja sitten vieläkin vakuuttavampi liidi. Hieno suoritus, vaikkei Rami oikein aluksi innostunut liidiajatuksesta ollutkaan.

Tiivistäen siis: Hienoa!

Tää on huomattavan motivoivaa, sillä vaikka Rami on äärettömän mukava nuorimies, antaa tällaiset suoritukset uskoa kenelle tahansa, että ikä ei ole este kiivetä kovaa. Vaikka Rami on diplomi-insinööri, on hänessä siis idoliainesta vaikka muille jakaa! Valitettavasti noususta ei ole kuva-ainesta, mikä tietenkin tulee aiheuttamaan kovaa polemiikkia 8a.nu:n forumissa. Ramista taitaa tulla Suomen Bernabe. Vaikka varmistin ko. nousun, olen saattanut joskus olla baarissa ja nimettömänä.

Hyvää kevätkiipeilyä

42 vuotta tuli mittariin, mutta tuntuu että ikä ei juuri paina. Kiipeily sujuu mukavasti ja voidaan puhua jopa kehittymisestä. Boulderointia paikallisesti ja mm. Ruokolahden hienolla Lökkiön alueella on tullut temmottua viime aikoina. Sen verran kivat on noi säät olleet, ettei oo vintillä tullut käytyä pitkään aikaan.

Pari uutta projektiakin on tullut aloiteltua Haukkavuorella, Wild side ja Kultakuume nimiltään. Kummatkin on vaikeudeltaan 8a:n paikkeilla ja saahan niitä työstää, eivät oo ihan heti nyt menossa. Eipä tässä kiire niin ookkaan. Eka sopinee mulle hieman paremmin, vaikka alussa onkin vähemmän lempeä lapsilukko. Muuvit siihenkin on kuitenkin tehty ja kolmannelta pultilta menee jo lähes koko alkuseinän loppuun suht sujuvasti. Vaatii multa kuitenkin hieman spesifiä treeniä, että menee nätisti se alku. Sillai sen pitää mennä hei!

Se alku on kyllä SE juttu tässä reitissä. Hyvin jatkuvaa ja pumppaavaa negaa n. 10 metriä. Sen jälkeen pääsee lepäilemään. Sen jälkeen tulee timakka lyhyempi jatkopätkä, mistä Ikosen Paavokin oli ottanut "komeet" lennot takana olevaan koivuun, eli ei se ihan läpihuutojuttu olekaan.... ja sitten ylhäällä helpohko parihalkeama. Katotaan nyt jos sitä määrätietosesti viitsis työstää. Voi taittua tänäkin vuonna. Alla Mäkelän Mikko työstelee reittiä.

Kultakuume on kummallisempi tuttavuus, ainakin ensikokemukselta. Hyvin erikoinen alku, mihin en oo oikein vielä saanut itelle hyvää ja solidia betaa aikaseksi. Kiikkerä, pieniä halkeamia, minne mun paksut nakit ei oikein mahdu, jalitsuja on, muttei siellä, missä tarvitaan jne... No, se vaatii vähä parempaa keskittymistä nyt sitten vaan. Siinäkin ensimmäinen 10 metriä on se vaikein pätkä, mutta ihan tarpeeksi vaikea kyllä. Greidiltään se liikkuu välillä 7c+ ja "vaikeampi kuin Kultakanta 8a+"... joten ota nyt näistä selevää... Kunhan kiipeen ja annan sit personal graden Jens-kuningasta miellyttäen. Alla Penttisen Pasi redpoint-touhuissa viime vuonna.

Rami sai Kultakuumeen kiivettyä sunnuntaina (JEE!), mutta viime vuonna naapurireitti Kultakannan (8a+) hienosti topannut J. Lunnas sai vielä nakkiin kruksista. Stydii kamaa siis. Saa nähdä mitä se kruksi mulle sanoo, jos sinne asti pääsen. Vai onko se kohta just MULLE kruksi, ei sitäkään tiedä. Kun sattuu olemaan aika eri kokoinen ku kaikki muut kiipeilijät kenen kanssa kiikuttelee, on aika usein tullut vastaan seikka, ettei muiden betoja juuri kauheesti kannata seurailla. Harmi, mutta ehkä tässä oppii sit jotain. Ehkä. Alla Jani Lunnas viereisen Kultakannan redpointissa, viime vuonna sekin.