perjantai 21. tammikuuta 2011

Thaimaa osa 1

HYMY
Thaimaassa on paljon ystävällisiä ihmisiä ja puhutaanhan siitä hymyn maana. Erilainen hymy eri tarkoitukseen, oli sitten syynä ilo, viha tai suru. Kuitenkin sellanen yleinen ystävällisyyden fiilis kävi hyvin ilmi, eikä siinä ollut muovista leimaa.

Hotellilla henkilökunta otti meidän juniorin lemmikiksi ja pojalle tuli loppureissusta ihan itku, kun pois piti lähtee. Vaikka hymyissä on osin ihan sitä ammatikseenkin hymyilyä, oli sellasta pyyteetöntä iloista suhtautumista ympärillä todella paljon. Varmaan tekee siitä omastakin duunista hieman kivempaa.

Mä yritän ainakin itekin suhtautua asioihin positiivisesti ja hymy on itelläkin herkässä, joten paikallinen tapa sopi mulle vallan mainiosti.

Hotellin tarjoilijan palkka on 6000 baht/kk eli n. 150 euroa. Mykistävän vähän täytyy sanoa. Siitä kun maksaa puolet vielä vuokraa, saa aikalailla katella, miten pärjää, vaikkei paikallinen hintataso korkea olekaan.

KAUPUNKI
Ao Nang oli meidän pieni majapaikkakaupunki vajaan tunnin päässä Krabista ja käytännössä melko puhdas turistirysä. Rantakadulla mielivaltaisessa järjestyksessä vuorottelivat ravintolat, matkatoimistot, pukuvaatehtimot ja muut rättikaupat. Kaikki oli suunnattu turisteille. Eihän siinä kadulla köpöttely aikansa kuluksi mitenkään vastenmielistä ollut, mutta ei se mitään kulttuurista kokemusta korkeimmillaan ollut. Oon samaa mieltä kuin joku laittamattomasti sanonut: "Ao Nangissa on hyvää se, että sieltä pääsee hyvin pois." Tukikohdaksi siis ihan jees.

Perhelomailuun paikka sopi siis kuitenkin ihan hyvin, kun hotellilla oli hyvä allas ja muutenkin palvelut saatavilla. Varmaan itekseen tai äijäporukalla matkaillessa olisin asustellut Tonsain tai Railayn puolella jossain pikku bungalowissa. Riippumatto vaan pihakoivujen väliin ja a vot. Siinä sitä olis kivaa köllötellä ja funtsia, mitä ei tekis seuraavaksi.

RUOKA
Tää oli kyllä vallan mainio syy mennä ko. maahan uudelleenkin. Vaikka jossain vaiheessa tuli hieman kyllästymisfiilis paikalliseen ruokakulttuuriin, oli se pääasiassa erinomaista, vaihtelevaa ja edullista. Mahan täyttävä annos esim. nuudeleita liha-rehu-lisukkeineen maksoi esim. Tonsailla 60 bahtia. Kaupungissa sitten 80-120 baht. Pizzat ja muut länsimaiden perusruuat kustantaa 250-300. Hyv iä pizzojakin löytyi siis.

Hotellin iso aamupalatarjonta oli kyllä hyvä juttu. Ei tarvinnut lähtee etsimään sen kummemmin sapuskaa, vaan sai napansa täyteen ennen reissuille lähtöä. Tuoreita ananassiivuja tulikin vedettyä aika kiivaasti. Pitänee yrittää jatkaa tapaa Suomessa.

Ei kommentteja: