Joulut ohi ja erinomasen hienoja hetkiä sukulaisten parissa. Kiitos niistä kaikille!
Tänään maanantaina ajellaan Nurmijärvelle sukulaisiin ja valmistautumaan reissulle. Huomenna sitten mahdollisesti pääsee ennen kentälle menoa treffaileen Lassen jengiä! Siellä on aika hilkulla... :-))
Treenejä ei lomalla juuri saanu aikaan. Mulla on aika ilkee revähdys/repeemä vasemman jalan peroneuksessa. Sain sen aikaan Kalymnoksella lokakuussa (!!!), eikä oo meinannu millään parantua. En mä kauheesti oo sille lepoo antanutkaan, mutten nyt kamalasti kiusannutkaan. Juoksemassakin oon voinu käydä ja 10 minuutin jälkeen kipukin on häipynyt. Joulun maissa on ollu sen verran kovia pakkasia, etten oo juossut, mutta kyllä toi aika ilkeeltä siihen hommaan tuntuukin. Kävelykin pitää katella hieman tarkemmin, ettei vääntele. Aika syvältä. Kiipeilyy varten on pitäny teipata se ihan kunnolla, että pystyis vähän nilkkaa vääntävissä pikkuotteissakin tallomaan.
Pari oikein kivaa kiipeilytreeniä Vaasan tornilla sain kuitenkin aikaan. Eka meni fiilistelyksi ja enemmän ympärilleen katteluksi. Jälkimmäisessä mentiin Jukan kanssa hyvällä asenteella ja lämpötila sisällä oli tasan nolla ulko-olojen helliessä meitä muutaman päivän -25 paikkeilla. Nolla on sisäotteille aika kylmää. Kitka on paljon huonompi kuin vastaavissa oloissa ulkona. Otteista tulee hieman vahamaiset ja liukkaat. Lämpö nousi pian hurjaan kahteen asteeseen, kun kaks kuumaa jannua teki urotekoja. Sormet sai puolessa tunnissa suht hyvin lämpösiksi ja suurimman kylmän tunsivat vain isovarpaat. Onneks Jukka kehitti siihen hyvän lääkkeen. Juu ei eskimotyyliin jalkoja kaverin kainaloihin, vaan pienen, mutta sinnikkään lämpöpuhaltimen eteen. Jeejee!
Melkein neljä tuntia tahkottiin ennennäkemättömällä tahdilla. Istuskella ei oikein voinut, kun tuli niin kylmä. Pari muutaman minuutin kahvitaukoa pidettiin, mutta muuten oli kyllä ukkoa seinällä aika kiivaaseen tahtiin. Jukan tavote oli kiivetä 41 kisareitistä mahdollisimman moni ja tais about 5 jäädä uupumaan. Good effort! Itellä ei tavoitteita ollu muita kuin paljon määrää. Kiipesin ekat kaks tuntia ykkösinä niin paljon kuin pystyin suurin piirtein parin minuutin lähdöillä. Aika paljon yritin kiivetä useempaan kertaan niitä itelle sopivan vaikeita kisareittejä. Oiskohan siellä jotain 10 reittiä, mitä en oo kauheesti yritellyt edes. Jää talvilomallekki jotain.
Kun sain vähän voimia heräteltyä, aloin tekemään enempi kestotreeniä joko toistellen bouldereita 2-5 kertaa tai kiipeillen niitä ylös-alas. Aika jees fiilis! Hyvää hapottelua ja aika mukavasti jaksaa. Tollasia treenejä pitää ehdottomasti saada lisää! My kind of climbing. Se miten toi siirtyy saippuoituun saunakiipeilyyn Thaimaaseen on sitten eri asia :) Hieman sieltä on videoita ja kuvia tullut kateltua sekä tuttujen juttuja kuunneltua, mutta aikalailla avoimin mielin oon menossa.
maanantai 27. joulukuuta 2010
tiistai 21. joulukuuta 2010
HAUSKAA JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2011!!!
Eli juurikin tuota toivotetaan täältä blogin takaa!
Palataan asiaan kun Aasiasta palataan.
Palataan asiaan kun Aasiasta palataan.
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Kunto on kumma juttu...
Kyllä se kummasti tekee mielen iloseksi, kun treenit kulkee. Laitetaans tähän ihan hymiöki kaupan päälle:
:) Noin vaan!!!
Nojuu, ei nyt mitään enkkameininkiä lähellekään vielä, mutta ensimmäisen kerran (!!!) tänä talvena tuntui, että kaikkee ei ehkä sittenkään oo vielä menetetty. Pari tuntia ähelsin kotiseinällä sillä fiiliksellä, ettei alkanu itkettään, ei tehny mieli shoppaileen, syömään jäätelöö, enkä halunnu kääriytyy vilttiin sohvalle nyyhkyttään. Kohtuullinen muutos siis pariin aiempaan kuukauteen verrattuna. Vieläkään ei toistokestävyys saati voimat oo hyvällä tasolla, mutta kohtuullisella edes. En lopeta kiipeilyä. En anna periksi.
Mulla on ollu pitkän aikaa jo mottona: "Haluan kiivetä 50-vuotiaana paremmin kuin nyt". Se ei siis oo verrannollinen kuhunkin nykyhetkeen, vaan enempi kunkin kauden parhaisiin saavutuksiin noin urheilullisesti ajateltuna. Tällä hetkellä se siis tarkottas, että vuonna 2019 saldon pitäs olla vähintään
50vee
7cee (joojoo plussa päälle perhana!)
ja
7Bee
ja ei kyllä taatusti yhtään reittiä semiVee, kuten Mikkelin poijaat haaveilee... :)
Juoksukin on ollu aika hauskaa tässä talvella ja sitä on tullu tehtyä ns. välipäivinä ja joskus kiipeilypäivän iltana tyyliin 2-3 krt/vko. Ei mitään vakavaa siis. Pyryssä ja pikkuhangessa se on sen verran haastavaa joskus, että pitää nilkkojaan varoo, mutta eipä ainakaan tarvi niin kauas juosta, vaikka aikaa meneekin. Onneks noita katuja auraillaan vielä suht asiallisesti ja on lähes aina päässy juoksenteleen ihan hyvällä alustalla. Semmosia 40-70 minuutin PK-lenkkejä 130-145 sykkeellä oon tehny oikeestaan ja pelkästään. En kauheesti aatellu pidentää noita, mutta jos yrittäs juosta hieman useemmin sitten vastineeks.
Jotenkin tuntuu, että jos haluis juosta kovempaa, ois kiva tehdä jonkinlaisia enkkoja kilometriajoissa. Näillä keleillä sellanen ei vaan onnistu ei. No ehkä se on vaan hyvä asia. Tulee ainakin tehtyy kunnolla pohjaa tässäkin lajissa ja kerrankin. Mulla kun tuppas kesällä olla selkeesti liikaa kovia lenkkejä mukana. No ok... pelkästään kovia lenkkejä, mutta niitä tosin en melkoisen runsaan kiipeilyn takia sitten tehnytkään kuin 1-2 kpl viikossa. Kehitystä tuli silti.
Tykkään juosta mieluummin semmosia 30-40 minuutin lenkkejä anaerobisella kynnyksellä (sillon 155-160) ja vähä yli ku pidempiä ja kevyempiä. Tai sitten pidempiäkin lenkkejä hieman liian kovaa (~150), että niistä ois varsinaista peruskuntohyötyy. No... ei tää mikään harrastus vieläkään oo, joten ei se niin haittaakaan.
Kyllä se kummasti tekee mielen iloseksi, kun treenit kulkee. Laitetaans tähän ihan hymiöki kaupan päälle:
:) Noin vaan!!!
Nojuu, ei nyt mitään enkkameininkiä lähellekään vielä, mutta ensimmäisen kerran (!!!) tänä talvena tuntui, että kaikkee ei ehkä sittenkään oo vielä menetetty. Pari tuntia ähelsin kotiseinällä sillä fiiliksellä, ettei alkanu itkettään, ei tehny mieli shoppaileen, syömään jäätelöö, enkä halunnu kääriytyy vilttiin sohvalle nyyhkyttään. Kohtuullinen muutos siis pariin aiempaan kuukauteen verrattuna. Vieläkään ei toistokestävyys saati voimat oo hyvällä tasolla, mutta kohtuullisella edes. En lopeta kiipeilyä. En anna periksi.
Mulla on ollu pitkän aikaa jo mottona: "Haluan kiivetä 50-vuotiaana paremmin kuin nyt". Se ei siis oo verrannollinen kuhunkin nykyhetkeen, vaan enempi kunkin kauden parhaisiin saavutuksiin noin urheilullisesti ajateltuna. Tällä hetkellä se siis tarkottas, että vuonna 2019 saldon pitäs olla vähintään
50vee
7cee (joojoo plussa päälle perhana!)
ja
7Bee
ja ei kyllä taatusti yhtään reittiä semiVee, kuten Mikkelin poijaat haaveilee... :)
Juoksukin on ollu aika hauskaa tässä talvella ja sitä on tullu tehtyä ns. välipäivinä ja joskus kiipeilypäivän iltana tyyliin 2-3 krt/vko. Ei mitään vakavaa siis. Pyryssä ja pikkuhangessa se on sen verran haastavaa joskus, että pitää nilkkojaan varoo, mutta eipä ainakaan tarvi niin kauas juosta, vaikka aikaa meneekin. Onneks noita katuja auraillaan vielä suht asiallisesti ja on lähes aina päässy juoksenteleen ihan hyvällä alustalla. Semmosia 40-70 minuutin PK-lenkkejä 130-145 sykkeellä oon tehny oikeestaan ja pelkästään. En kauheesti aatellu pidentää noita, mutta jos yrittäs juosta hieman useemmin sitten vastineeks.
Jotenkin tuntuu, että jos haluis juosta kovempaa, ois kiva tehdä jonkinlaisia enkkoja kilometriajoissa. Näillä keleillä sellanen ei vaan onnistu ei. No ehkä se on vaan hyvä asia. Tulee ainakin tehtyy kunnolla pohjaa tässäkin lajissa ja kerrankin. Mulla kun tuppas kesällä olla selkeesti liikaa kovia lenkkejä mukana. No ok... pelkästään kovia lenkkejä, mutta niitä tosin en melkoisen runsaan kiipeilyn takia sitten tehnytkään kuin 1-2 kpl viikossa. Kehitystä tuli silti.
Tykkään juosta mieluummin semmosia 30-40 minuutin lenkkejä anaerobisella kynnyksellä (sillon 155-160) ja vähä yli ku pidempiä ja kevyempiä. Tai sitten pidempiäkin lenkkejä hieman liian kovaa (~150), että niistä ois varsinaista peruskuntohyötyy. No... ei tää mikään harrastus vieläkään oo, joten ei se niin haittaakaan.
torstai 9. joulukuuta 2010
Kunto on kumma juttu.
Meidän pikkunegasella 12m köysiseinällä oon pystyny Kreikan reissun jälkeen meneen aika helpolla ja lukottelemalla reittejä, jotka vaati vielä keväällä aika dynaamistakin efforttia onnistumatta silti. Tää siitä huolimatta, että mulla oli sormivamma, mikä esti krimppailun ja noi tuppaa kaikki olemaan aika krimppaavaa sorttia. Hyvä kuitenkin, että edistyy.
No mikä sitten on kummaa?
No se on, että kotona 50-asteen negasellani en oo ollenkaan pystynyt edistyyn haluamallani tavalla. Enkä oo mielestäni ees aivan kauheesti liikaa treenaillut. Sanottaisko, että harmittaa isolla V-kirjaimella, kohtuullisesti.
!!!!!
Ärsyttäväksi tän tekee pääasiassa omassa päässä se, että mä annan ymmärtää tietäväni tällasista asioista aika paljon ja monien muiden ongelmia treenien suhteen tulee ratkottua paljonkin jopa. Ja kun nyt en tiedä yltä päältä mistä on kyse, on se perkuleen turhauttavaa. Kas kas, viime syksynä tapahtui samanlainen tiedon musta aukko sormien kohdalla. Se sitten aikaa myöten selvisi, mutta tässä on kyllä aikamoisesti vielä painia jäljellä, että saa syyt selville ja mikä tärkeintä, sais MUOVIN NÖYRÄKSI! Luovuttaa tässä ei nyt kyl auta, vaikka sekin taas mielessä on käyny useemmin ku kerran. Ärsyttää vaan ihan perkeleesti, että aina joutuu alottaan melki alusta, eikä joskus voi syksylläkin nauttia kauden hedelmistä ja EDETÄ ihan kunnolla.
!!!!!
Mä oon lähdössä Thaimaaseen (Thaimaalle, Thaimaahan, Thaimahalleen???) kolmen viikon päästä, mutta oon silti aatellut, etten aio ko. reissulle juuri kestohommia treenata. Mä oon kai asennoitunut reissuun olosuhteet huomioon ottaen (KUUMAA!!!!! KOSTEETA!!!!!!!!!!!!!!) sen verran rennosti ja aurinkoloma-asenteella, etten usko saavani mitään erikoista aikaan kiipeilyrintamalla. Kyllähän siellä on kauheesti mahtavaa kiivettävää, mutta kun muistelen 2008 Kalymnoksen reissua ja niitä totaaliturhautumisen fiiliksiä... Hyvin menneiden treenien jälkeen joutu karmeessa helteessä lillumaan ja tuntu, että kaikki treeni oli valunut hukkaan. No, ei ehkä ihan noin, mutta sinne päin.
En kuitenkaan sano, että ihan kiipeemättä jää reissulla. Sen verran mennään, mitä pystytään. Jospas sitä siellä sitten kuntoon pääsis... Hah! Viimesellä viikolla parina päivänä....
Meidän pikkunegasella 12m köysiseinällä oon pystyny Kreikan reissun jälkeen meneen aika helpolla ja lukottelemalla reittejä, jotka vaati vielä keväällä aika dynaamistakin efforttia onnistumatta silti. Tää siitä huolimatta, että mulla oli sormivamma, mikä esti krimppailun ja noi tuppaa kaikki olemaan aika krimppaavaa sorttia. Hyvä kuitenkin, että edistyy.
No mikä sitten on kummaa?
No se on, että kotona 50-asteen negasellani en oo ollenkaan pystynyt edistyyn haluamallani tavalla. Enkä oo mielestäni ees aivan kauheesti liikaa treenaillut. Sanottaisko, että harmittaa isolla V-kirjaimella, kohtuullisesti.
!!!!!
Ärsyttäväksi tän tekee pääasiassa omassa päässä se, että mä annan ymmärtää tietäväni tällasista asioista aika paljon ja monien muiden ongelmia treenien suhteen tulee ratkottua paljonkin jopa. Ja kun nyt en tiedä yltä päältä mistä on kyse, on se perkuleen turhauttavaa. Kas kas, viime syksynä tapahtui samanlainen tiedon musta aukko sormien kohdalla. Se sitten aikaa myöten selvisi, mutta tässä on kyllä aikamoisesti vielä painia jäljellä, että saa syyt selville ja mikä tärkeintä, sais MUOVIN NÖYRÄKSI! Luovuttaa tässä ei nyt kyl auta, vaikka sekin taas mielessä on käyny useemmin ku kerran. Ärsyttää vaan ihan perkeleesti, että aina joutuu alottaan melki alusta, eikä joskus voi syksylläkin nauttia kauden hedelmistä ja EDETÄ ihan kunnolla.
!!!!!
Mä oon lähdössä Thaimaaseen (Thaimaalle, Thaimaahan, Thaimahalleen???) kolmen viikon päästä, mutta oon silti aatellut, etten aio ko. reissulle juuri kestohommia treenata. Mä oon kai asennoitunut reissuun olosuhteet huomioon ottaen (KUUMAA!!!!! KOSTEETA!!!!!!!!!!!!!!) sen verran rennosti ja aurinkoloma-asenteella, etten usko saavani mitään erikoista aikaan kiipeilyrintamalla. Kyllähän siellä on kauheesti mahtavaa kiivettävää, mutta kun muistelen 2008 Kalymnoksen reissua ja niitä totaaliturhautumisen fiiliksiä... Hyvin menneiden treenien jälkeen joutu karmeessa helteessä lillumaan ja tuntu, että kaikki treeni oli valunut hukkaan. No, ei ehkä ihan noin, mutta sinne päin.
En kuitenkaan sano, että ihan kiipeemättä jää reissulla. Sen verran mennään, mitä pystytään. Jospas sitä siellä sitten kuntoon pääsis... Hah! Viimesellä viikolla parina päivänä....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)