sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Syysgreidit

On aika... ja myös liikaa aikaa. Joten:

Sakun blogissa oli hauska kirjotus greidien pilaamasta Kalymnoksen reissusta :-) No ei ne nyt varmaan reissua pilanneet, mutta Saku osaa kirjottaa hauskasti. Pakinoitsija-ainesta. Juttelin Eetun kanssa lokakuussa ihan feispuukissa reissun suunnittelusta, kun olivat poikkeusolosuhteissa menossa sinne. Suomeksi: auton vuokraus ja vastasyntynyt mukana. Onnea vaan kovasti sinne! Äsken oli eka isänpäiväkin! Eli eiköhän se ollu vallan hauska reissu kuitenkin. Sen vähän mitä Sakuakin oon tavannut, vois huumorin perusteella olla vallan hyvää matkaseuraa mokoma karvanaama-rinta-selkä. Jatketaan nyt sitten noista greideistä kuitenkin täällä omassa kolossa hieman myös. Mikkeliläisten mukaanhan ne määrittelee kiipeilyn hienouden, joten riskillä rajaan vaan, sano kikkarapää ;-)

Kaikki kyllä tietää allekirjoittanut mukaan lukien, että greideistä on totaalisen turhaa rakentaa objektiivista keskustelua ja paneeleita, kun ne pirut on niin, sää-, pituus-, paino-, ihotyyppi-, karma-, hiustenpituus-, heinäsirkka- jne-riippuvaisia. Eipä myöskään greidien perusteella kukaan ole jakamassa siellä topissa mehua saati piparia... Juu ei tuu sen ansiosta semmostakaan ei. Ainoa paikka, missä laitetaan ukkoja ja akkoja järjestykseen on KISAT ja niissäkään ei greideistä puhuta. Tää on ainoo fakta, mutta silti vaan greideistä jauhetaan ja jauhetaan. Yltyy ihan uskonnolliseen hurmokseen joidenkin reittien greidien vastustaminen tahi puolustelu. Syyllistyn/ansioidun myös itse kyseisellä saralla joskus, mikä on yhtä joskus aika kummaa.

Vapahtaja-Jensin rankingit nyt sitten on mitä on. Vaikee suhtautua niihin millään tasolla vakavasti. Toivottavasti se on ollu Jensin alkuperänenkin ajatus. Toivottavasti! Ehkä ne pisteet sit on "fun, even if points kill all the fun of killing" :-)

Ainakin sieltä näkee mitä kivaa kaverit on siellä täällä saanu kiivettyä, ellei muuten tuu juteltua. Saa jotenkin edes elettyä fiiliksissä mukana, mikä ainakin tällaselle semi-empaatikolle merkkaa yllättävänkin paljon. Jos jollakin on ollu kova projekti kauan työn alla ja se sitten viimein taittuu, mun mielestä ainakin on tosi hienoo saada tietää siitä! Se noissa scorecardeissa on varmaan omasta mielestä kivointa ja varmaan ainoo varsinainen informatiivinen ansio. Ei niistä ainakaan mihinkään oikeeseen arvottamiseen ole. Eihän siellä ole ollenkaan kaikki rekisteröitynä edes. Suomen kärkikaartin kiipeilijöistäkin sieltä puuttuu lähes kaikki.

Mites ne greidit nyt sitten omalla kohdalla on menneet suhteessa eri paikkoihin? Mä oon ite kiivennyt ulkomailla Espanjassa 2002, 2004, 2007, Sardiniassa 2007, Ranskassa 2006, Manner-Kreikassa 2007, 2009 ja Kalymnoksella 2002, 2003, 2008, 2010. Omalla kohdalla oon kyllä huomannu greidien olevan sikin sokin softia ja hardia joka paikassa. Ei oo esim. 7a onsight tai redpoint irronnu missään yhtään sen helpommin.

Jos joku paikka pitää ehdottomasti greidipoliisin vaatimuksesta valita, varmaan useimmin softeja on tullut vastaan Kalymnoksella. Sielläkin oikeestaan ekoilla kerroilla 2002 ja 2003 tuskin olin 6b+/c onsight-kunnossa ja nyt syksyllä sattu kohdille kyllä pari tosi softia seiskaa. Tosin keli kyllä vaikuttaa tuolla pirun paljon. Pieni saari jne ja etelä- ja pohjoistuulen vaikutukset yhdessä kosteuden kanssa on huomattavat. Jopa enemmän kuin lämpötila. On siellä kyllä tullut vastaan semmosiakin reittejä, mitkä olis Suomessakin plussan tiukempia. Kyllä se greidaus siellä edelleen siis aika epäjohdonmukaista on.

Tähditys uudessa topossa on kyllä selkeen polittiista pyrkien ohjaamaan porukkaa muuallekin kuin siihen Armeoksen yläpuoliselle Spartacus-Poets -massiiville. Ihan jees, sillä muuallakin on paljon paljon mahtavia paikkoja. Noille lähisektoreille tosin on liiankin helppoa mennä ja vaarana tulee kyllä olemaan niiden pilalle kiillottuminen. Onneks kivilaatu on aika hyvää. Kreikkaan nyt yleensä kyllä tykkään mennä kiipeilyn lisäksi myös ylivertaisen ruuan ja kauniin kielen takia. Pysyy edes jotenkin yllä sekin.

Katotaas vähän onsight-, redpoint- ja boulder-tasoja vertailevaa progressiokarttaa:
2010
os 7b Kalymnos (uudessa topossa 7a+)
rp 7c+ Suomi
b 7B Suomi

2009
2nd go 7a+ Mavrosouvala, Kreikka
rp 7c Suomi
b 7B Suomi

2008
os 6c+ Kalymnos
rp 7b Suomi
b 7A+ Suomi

2007
os 6c+ Cala Gonone, Sardinia
rp -
b 7A+ Suomi

2006
os 6c Sella, f 6c+ Suomi, 2nd go 7a Seynes, Ranska
rp 7a+ Suomi
b 7A Suomi

2005
os 6c Suomi
rp 6c+ Suomi
b 6C+ Suomi

2004
os 6c Sella, Espanja
rp -
b -

2003
os 6c Kalymnos

2002
os 6b+ Kalymnos

Eli jos tota nyt tarkastelee jotenkin sen evp. greidipoliisin näkökulmasta, en kyllä pysty sanomaan, missä olis jotenkin erityisen softia ja missä ei. Joka paikassa varmaan ton mukaan :-) Kyllähän siitä nyt hyvä mieli tulee, jos pystyy numeraalista tasoaan nostamaan, mutta se todellinen, kunkin topon tms. numeroista riippumaton kehitys on kyllä pidettävä realistisena omassa päässä. Ja miten se nyt sitten vaihtelee esim. hänkeillä ja släbeillä, graniitilla ja kalkkikivellä jne jne. Joskus mulla on tapana laittaa vihkoon merkintä greidinumeron viereen miltä se juurikin tuntui.

Itellä ainakin jatkossa tavotteena on pyrkiä saamaan lisää 7a+/7b onsighteja vyön alle ja jotenkin vakiinnuttamaan tasoa. Onsight on mulle vaan aina ollut pieni kompastuskivi, kun sitä tulee aika vähän treenattua. Oikeestaan vain reissuilla. Toivon siis terveyttä tuleviksi vuosiksi! Matkasuunnitelmat...? No...ne levittäytyy eteen aika laajalla skaalalla. Kiinnostusta ois kaikenlaista Rodellarista Provenceen ja Sardinian kautta Kalymnokselle. Katotaan minne mennään!

Ei kommentteja: