On aika... ja myös liikaa aikaa. Joten:
Sakun blogissa oli hauska kirjotus greidien pilaamasta Kalymnoksen reissusta :-) No ei ne nyt varmaan reissua pilanneet, mutta Saku osaa kirjottaa hauskasti. Pakinoitsija-ainesta. Juttelin Eetun kanssa lokakuussa ihan feispuukissa reissun suunnittelusta, kun olivat poikkeusolosuhteissa menossa sinne. Suomeksi: auton vuokraus ja vastasyntynyt mukana. Onnea vaan kovasti sinne! Äsken oli eka isänpäiväkin! Eli eiköhän se ollu vallan hauska reissu kuitenkin. Sen vähän mitä Sakuakin oon tavannut, vois huumorin perusteella olla vallan hyvää matkaseuraa mokoma karvanaama-rinta-selkä. Jatketaan nyt sitten noista greideistä kuitenkin täällä omassa kolossa hieman myös. Mikkeliläisten mukaanhan ne määrittelee kiipeilyn hienouden, joten riskillä rajaan vaan, sano kikkarapää ;-)
Kaikki kyllä tietää allekirjoittanut mukaan lukien, että greideistä on totaalisen turhaa rakentaa objektiivista keskustelua ja paneeleita, kun ne pirut on niin, sää-, pituus-, paino-, ihotyyppi-, karma-, hiustenpituus-, heinäsirkka- jne-riippuvaisia. Eipä myöskään greidien perusteella kukaan ole jakamassa siellä topissa mehua saati piparia... Juu ei tuu sen ansiosta semmostakaan ei. Ainoa paikka, missä laitetaan ukkoja ja akkoja järjestykseen on KISAT ja niissäkään ei greideistä puhuta. Tää on ainoo fakta, mutta silti vaan greideistä jauhetaan ja jauhetaan. Yltyy ihan uskonnolliseen hurmokseen joidenkin reittien greidien vastustaminen tahi puolustelu. Syyllistyn/ansioidun myös itse kyseisellä saralla joskus, mikä on yhtä joskus aika kummaa.
Vapahtaja-Jensin rankingit nyt sitten on mitä on. Vaikee suhtautua niihin millään tasolla vakavasti. Toivottavasti se on ollu Jensin alkuperänenkin ajatus. Toivottavasti! Ehkä ne pisteet sit on "fun, even if points kill all the fun of killing" :-)
Ainakin sieltä näkee mitä kivaa kaverit on siellä täällä saanu kiivettyä, ellei muuten tuu juteltua. Saa jotenkin edes elettyä fiiliksissä mukana, mikä ainakin tällaselle semi-empaatikolle merkkaa yllättävänkin paljon. Jos jollakin on ollu kova projekti kauan työn alla ja se sitten viimein taittuu, mun mielestä ainakin on tosi hienoo saada tietää siitä! Se noissa scorecardeissa on varmaan omasta mielestä kivointa ja varmaan ainoo varsinainen informatiivinen ansio. Ei niistä ainakaan mihinkään oikeeseen arvottamiseen ole. Eihän siellä ole ollenkaan kaikki rekisteröitynä edes. Suomen kärkikaartin kiipeilijöistäkin sieltä puuttuu lähes kaikki.
Mites ne greidit nyt sitten omalla kohdalla on menneet suhteessa eri paikkoihin? Mä oon ite kiivennyt ulkomailla Espanjassa 2002, 2004, 2007, Sardiniassa 2007, Ranskassa 2006, Manner-Kreikassa 2007, 2009 ja Kalymnoksella 2002, 2003, 2008, 2010. Omalla kohdalla oon kyllä huomannu greidien olevan sikin sokin softia ja hardia joka paikassa. Ei oo esim. 7a onsight tai redpoint irronnu missään yhtään sen helpommin.
Jos joku paikka pitää ehdottomasti greidipoliisin vaatimuksesta valita, varmaan useimmin softeja on tullut vastaan Kalymnoksella. Sielläkin oikeestaan ekoilla kerroilla 2002 ja 2003 tuskin olin 6b+/c onsight-kunnossa ja nyt syksyllä sattu kohdille kyllä pari tosi softia seiskaa. Tosin keli kyllä vaikuttaa tuolla pirun paljon. Pieni saari jne ja etelä- ja pohjoistuulen vaikutukset yhdessä kosteuden kanssa on huomattavat. Jopa enemmän kuin lämpötila. On siellä kyllä tullut vastaan semmosiakin reittejä, mitkä olis Suomessakin plussan tiukempia. Kyllä se greidaus siellä edelleen siis aika epäjohdonmukaista on.
Tähditys uudessa topossa on kyllä selkeen polittiista pyrkien ohjaamaan porukkaa muuallekin kuin siihen Armeoksen yläpuoliselle Spartacus-Poets -massiiville. Ihan jees, sillä muuallakin on paljon paljon mahtavia paikkoja. Noille lähisektoreille tosin on liiankin helppoa mennä ja vaarana tulee kyllä olemaan niiden pilalle kiillottuminen. Onneks kivilaatu on aika hyvää. Kreikkaan nyt yleensä kyllä tykkään mennä kiipeilyn lisäksi myös ylivertaisen ruuan ja kauniin kielen takia. Pysyy edes jotenkin yllä sekin.
Katotaas vähän onsight-, redpoint- ja boulder-tasoja vertailevaa progressiokarttaa:
2010
os 7b Kalymnos (uudessa topossa 7a+)
rp 7c+ Suomi
b 7B Suomi
2009
2nd go 7a+ Mavrosouvala, Kreikka
rp 7c Suomi
b 7B Suomi
2008
os 6c+ Kalymnos
rp 7b Suomi
b 7A+ Suomi
2007
os 6c+ Cala Gonone, Sardinia
rp -
b 7A+ Suomi
2006
os 6c Sella, f 6c+ Suomi, 2nd go 7a Seynes, Ranska
rp 7a+ Suomi
b 7A Suomi
2005
os 6c Suomi
rp 6c+ Suomi
b 6C+ Suomi
2004
os 6c Sella, Espanja
rp -
b -
2003
os 6c Kalymnos
2002
os 6b+ Kalymnos
Eli jos tota nyt tarkastelee jotenkin sen evp. greidipoliisin näkökulmasta, en kyllä pysty sanomaan, missä olis jotenkin erityisen softia ja missä ei. Joka paikassa varmaan ton mukaan :-) Kyllähän siitä nyt hyvä mieli tulee, jos pystyy numeraalista tasoaan nostamaan, mutta se todellinen, kunkin topon tms. numeroista riippumaton kehitys on kyllä pidettävä realistisena omassa päässä. Ja miten se nyt sitten vaihtelee esim. hänkeillä ja släbeillä, graniitilla ja kalkkikivellä jne jne. Joskus mulla on tapana laittaa vihkoon merkintä greidinumeron viereen miltä se juurikin tuntui.
Itellä ainakin jatkossa tavotteena on pyrkiä saamaan lisää 7a+/7b onsighteja vyön alle ja jotenkin vakiinnuttamaan tasoa. Onsight on mulle vaan aina ollut pieni kompastuskivi, kun sitä tulee aika vähän treenattua. Oikeestaan vain reissuilla. Toivon siis terveyttä tuleviksi vuosiksi! Matkasuunnitelmat...? No...ne levittäytyy eteen aika laajalla skaalalla. Kiinnostusta ois kaikenlaista Rodellarista Provenceen ja Sardinian kautta Kalymnokselle. Katotaan minne mennään!
sunnuntai 14. marraskuuta 2010
maanantai 8. marraskuuta 2010
Vastauksia treenikysymyksiin.
Hieman on tullut mailia liittyen noihin pariin edelliseen Kiipeily-lehden artikkeliin, joten jos on epäselvyyksiä tai muunlaisia kysymyksiä, niitä voi suunnata myös tänne. Tuleepahan vastauksia sitten laajemmalle porukalle. Vastaan niihin vaikkapas vain tämän tekstin alla, eli jos osaan, linkitän tän johonkin tuohon sivuun muistiin. Ehkä en osaa. Pari ennakoivaa vastausta:
K: Tarvitseeko boulder-kiipeilijä kiiveten tehtyä peruskestävyysharjoittelua?
V: Eli tässä tarkotetaan varmaan niitä 20-60 minuutin kevyehköjä kelailuja ylös-alas-ympäri-hei pitkin seiniä. Artikkelissakin tais olla maininta, että "ei" ja siinä pitäydyn. Boulderoitsijan pääominaisuudet on kuitenkin voimapuolella ja maksimoidakseen lihas- ja hermostopuolen tehokkuuden, ei noita käytännössä kannata tehdä. Boulderoijan kestävyystreenin luonteen tulis olla submaksimaalisen toistokestävyyden kehittäminen. Eli jos kiipeää maksimissaan 8A:ta, tulis yrittää nostaa sitä määrää, mitä pystyy toistelemaan reittejä välillä 7B-7C+ päivässä. Noin yleisesti sanottuna.
K: Miksi etelän kalkkikivireittien isoilla otteilla tulee hirveä pumppu kyynärvarsiin, vaikka koti-Suomessa olisi tottunut tekemään paljon pienemmillä otteilla hapollisia juttuja?
V: Käytössä on karkeasti ajatellen hieman eri lihakset. Kalkkikivireiteillä käytetään usein niin isoja otteita, että myös ranne koukistuu. Sormia koukistaa eri lihakset ja lihaskombinaatiot kuin rannetta. Kyynärvarren lihaksisto on melko monimutkainen mössö lihaksia, jotka toimivat käytännössä hyvin usein yhdessä ja synergistisesti. Erilaisissa otteissa niiden voimantuottopainotukset ovat kuitenkin erilaisia. Tämän vuoksi ohje "treenaa tavoitteiden mukaan" koskee kiipeilyä erityisen hyvin. Krimppihelvettiä varten ei juuri ranteita tarvi taivutella, mutta kalkkikivinegoilla kyseisten otetyyppien sisällyttäminen treeneihin on aika tärkeetä.
K: Onko sama teenkö voimakestävyys-intervallissa peräkkäin 2*60 sekuntia (16 muuvia), 4*30 sekuntia (8 muuvia) vai 8*15 sekuntia (4 muuvia)?
V: Melkein, muttei ihan. Ekassa versiossa ei pystytä tekemään läheskään niin kovia muuveja kuin kolmannessa versiossa. Vaikutukset on suurin piirtein samoja, mutta siinä missä ensimmäinen versio suuntautuu eniten kestävyyspäähän voimakestävyyskäyrää, kolmas versio on enemmän voimapainotteinen. Omat heikkoudet ratkaisee käytön. Jos käytössä olisi kunakin jaksona vai yhdenlaisia intervalleja (ei suositeltavaa), kannattaa aloitella kolmosversiolla ja yrittää kehittää anaerobisia ominaisuuksia siten, että pystyisi ennen reissua tms. tekemään pidempiä ja hapollisempia sarjoja. Eli jakson edetessä:
8*15" --> 4*30" --> 2*60".
K: Tarvitseeko boulder-kiipeilijä kiiveten tehtyä peruskestävyysharjoittelua?
V: Eli tässä tarkotetaan varmaan niitä 20-60 minuutin kevyehköjä kelailuja ylös-alas-ympäri-hei pitkin seiniä. Artikkelissakin tais olla maininta, että "ei" ja siinä pitäydyn. Boulderoitsijan pääominaisuudet on kuitenkin voimapuolella ja maksimoidakseen lihas- ja hermostopuolen tehokkuuden, ei noita käytännössä kannata tehdä. Boulderoijan kestävyystreenin luonteen tulis olla submaksimaalisen toistokestävyyden kehittäminen. Eli jos kiipeää maksimissaan 8A:ta, tulis yrittää nostaa sitä määrää, mitä pystyy toistelemaan reittejä välillä 7B-7C+ päivässä. Noin yleisesti sanottuna.
K: Miksi etelän kalkkikivireittien isoilla otteilla tulee hirveä pumppu kyynärvarsiin, vaikka koti-Suomessa olisi tottunut tekemään paljon pienemmillä otteilla hapollisia juttuja?
V: Käytössä on karkeasti ajatellen hieman eri lihakset. Kalkkikivireiteillä käytetään usein niin isoja otteita, että myös ranne koukistuu. Sormia koukistaa eri lihakset ja lihaskombinaatiot kuin rannetta. Kyynärvarren lihaksisto on melko monimutkainen mössö lihaksia, jotka toimivat käytännössä hyvin usein yhdessä ja synergistisesti. Erilaisissa otteissa niiden voimantuottopainotukset ovat kuitenkin erilaisia. Tämän vuoksi ohje "treenaa tavoitteiden mukaan" koskee kiipeilyä erityisen hyvin. Krimppihelvettiä varten ei juuri ranteita tarvi taivutella, mutta kalkkikivinegoilla kyseisten otetyyppien sisällyttäminen treeneihin on aika tärkeetä.
K: Onko sama teenkö voimakestävyys-intervallissa peräkkäin 2*60 sekuntia (16 muuvia), 4*30 sekuntia (8 muuvia) vai 8*15 sekuntia (4 muuvia)?
V: Melkein, muttei ihan. Ekassa versiossa ei pystytä tekemään läheskään niin kovia muuveja kuin kolmannessa versiossa. Vaikutukset on suurin piirtein samoja, mutta siinä missä ensimmäinen versio suuntautuu eniten kestävyyspäähän voimakestävyyskäyrää, kolmas versio on enemmän voimapainotteinen. Omat heikkoudet ratkaisee käytön. Jos käytössä olisi kunakin jaksona vai yhdenlaisia intervalleja (ei suositeltavaa), kannattaa aloitella kolmosversiolla ja yrittää kehittää anaerobisia ominaisuuksia siten, että pystyisi ennen reissua tms. tekemään pidempiä ja hapollisempia sarjoja. Eli jakson edetessä:
8*15" --> 4*30" --> 2*60".
Aikaansaava saavistakaataja kaataa aitoja aavistamatta pahaakaan.
No sehän nyt vallan lähti käsistä joo.
Eipä siis sen pahempaa. Kunhan olin itteeni tyytyväinen ja sain jotain lisää kirjotettua tulevaa Kiipeilyn harjoittelu -kirjaa varten. Mä uskon, että en ainakaan ite tuu kirjottaan paljoakaan tekniikkatreeneistä, sillä se on niin älyttömän laaja alue ja vaatis aika paljon myös fysiikkaluennointia. En halua, että se kertois vaan parista eri muuvityypistä tai jalkaotteesta. Harmi, sillä se on mun mielestä hyvin tärkee osa treenaamista ja taas kerran se tuntuis jäävän hieman huonolle huomiolle.
Siinä luvussa tulis kuitenkin pystyä käymään läpi edes kansankielisesti niitä tekniikkaan liittyviä perusmuuttujia:
- Painopiste
- Tukipiste(et)
- Liikkeen aloituspiste
Sitten tulis jakaa noita eri ala-osastoihin ja pyrkiä selventään, miten ne liittyy esim.
- ajoitukseen eli liikkeen aloittamisen tai otteiden ottamisen tehokkuus ja ekonomisuus
- tasapainoon eli painopisteen suhde tukipisteisiin
- koordinaatioon eli erilaisten muuvien liikeketjut ja kehon tehokas yhteistoiminta
- eri muuvi- ja otetyyppeihin jne jne.
Eli aika hurjan laaja juttu siitä tulis ja vaikka todella paljon sellanen huvittas tehdä, en usko, että siihen on nyt rahkeita ja aikaa. Lisäks tollanen touhu vaatis pirusti hyviä kuvia ja kuvasarjoja.
Uskon kuitenkin, että en malta olla kirjottamatta edes jotain, kuten on asian laita sen psyykkisen puolen treenaamisen kanssa. Eli jos pystyis antaan edes jotain eväitä monentasosille kiipeilijöille tekniikkaharjottelun hyvään toteutukseen, vois olla ees semityytyväinen. Ehkä siinä voisin pyrkiä suuntaamaan kiipeilijöiden huomiota pois pelkästä voima- yms. treenistä. Tarkotus ois avata silmiä sille faktalle, että tekniikkaa tulee nimenomaan harjoitella omanakin alueenaan, että se kehittyis mahdollisimman hyvin ja ois sitten siirrettävissä vaikeempiin reitteihin ja erilaisiin olosuhteisiin, kivilaatuihin ja kaltevuuksiin.
Joka lukuun mitä ite kirjottelen, tulee varmaan kohtuullinen kasa kirjallisuus- ja nettiviittteitä, joita ei välttämättä kirjan kirjottamisessa ole käytetty, mutta jotka saattaa olla mielenkiintosia ja tutustumisen arvosia.
Eipä siis sen pahempaa. Kunhan olin itteeni tyytyväinen ja sain jotain lisää kirjotettua tulevaa Kiipeilyn harjoittelu -kirjaa varten. Mä uskon, että en ainakaan ite tuu kirjottaan paljoakaan tekniikkatreeneistä, sillä se on niin älyttömän laaja alue ja vaatis aika paljon myös fysiikkaluennointia. En halua, että se kertois vaan parista eri muuvityypistä tai jalkaotteesta. Harmi, sillä se on mun mielestä hyvin tärkee osa treenaamista ja taas kerran se tuntuis jäävän hieman huonolle huomiolle.
Siinä luvussa tulis kuitenkin pystyä käymään läpi edes kansankielisesti niitä tekniikkaan liittyviä perusmuuttujia:
- Painopiste
- Tukipiste(et)
- Liikkeen aloituspiste
Sitten tulis jakaa noita eri ala-osastoihin ja pyrkiä selventään, miten ne liittyy esim.
- ajoitukseen eli liikkeen aloittamisen tai otteiden ottamisen tehokkuus ja ekonomisuus
- tasapainoon eli painopisteen suhde tukipisteisiin
- koordinaatioon eli erilaisten muuvien liikeketjut ja kehon tehokas yhteistoiminta
- eri muuvi- ja otetyyppeihin jne jne.
Eli aika hurjan laaja juttu siitä tulis ja vaikka todella paljon sellanen huvittas tehdä, en usko, että siihen on nyt rahkeita ja aikaa. Lisäks tollanen touhu vaatis pirusti hyviä kuvia ja kuvasarjoja.
Uskon kuitenkin, että en malta olla kirjottamatta edes jotain, kuten on asian laita sen psyykkisen puolen treenaamisen kanssa. Eli jos pystyis antaan edes jotain eväitä monentasosille kiipeilijöille tekniikkaharjottelun hyvään toteutukseen, vois olla ees semityytyväinen. Ehkä siinä voisin pyrkiä suuntaamaan kiipeilijöiden huomiota pois pelkästä voima- yms. treenistä. Tarkotus ois avata silmiä sille faktalle, että tekniikkaa tulee nimenomaan harjoitella omanakin alueenaan, että se kehittyis mahdollisimman hyvin ja ois sitten siirrettävissä vaikeempiin reitteihin ja erilaisiin olosuhteisiin, kivilaatuihin ja kaltevuuksiin.
Joka lukuun mitä ite kirjottelen, tulee varmaan kohtuullinen kasa kirjallisuus- ja nettiviittteitä, joita ei välttämättä kirjan kirjottamisessa ole käytetty, mutta jotka saattaa olla mielenkiintosia ja tutustumisen arvosia.
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
Heikko
Vaikka Kalymnoksen reissu sujui hyvin sekä fiilisten että suoritusten valossa, oli aika järisyttävää palata todelliseen maailmaan = vintille pitkästä aikaa. Kuten mainittua, sain itelleni aikaan pulley-vamman oikean käden keskisormeen joskus syyskuussa kai... En oo siis yli kahteen kuukauteen pystynyt yläkerrassa kiipeemään kunnolla woimaa JA SE NÄKYY!!!
Mulla on siellä pikkuluolassani siis 50-asteinen nega ns. pääseinänä ja lisäksi pätkää katossa ja sit semmonen 20-asteinen pieni pätkä myös. Hämmästyttävän motivoituneesti oon siellä pystynyt treenaamaan huolimatta siitä, että rakennettuani sen huomasin, etten pysty käyttämään kuin isoja kahvoja sekä käsille että jaloille. Itku ja parku tuli! No, nykyään... tai siis aiemmin syyskesällä ja tänä vuonna jne... pystyn käyttämään jo hyvinkin pieniä parin sentin krimppejä ja jaloille sentin mikroja. Hyvää reeniä siis tällaselle ruholle!
Nooo... mutta siis tilanteeseen eilinen: Kävin reissun jälkeen hieman herättelemässä kroppaa, josko se haluis alotella sisätreenejä upean suomalaisen ja kreikkalaisen syksyn jälkeen. Juu ei ihan halunnu. Mä en saanu kiivettyä edes helpoimpia reittejäni siellä!!! Ok, oli toki tiedossa, että tolla profiililla ja ton tyylisessä kiipeilyssä vaaditaan hieman erilaista suorituskykyä kuin piiiitkillä kalkkikivireiteillä ja tiedossa oli hyvin selkeesti myös syksyn kamppailut vamman kanssa. Mutta silti... olin aika hämmentynyt. Sormivoimien lisäksi yläselän ja keskivartalon kontrolli ja voima oli kateissa melko perusteellisesti. Tolla seinällä kyllä huomaa aika hyvin mitä käsite body tension merkkaa.
No, ei tässä nyt oikeesti mitenkään hätääntynyt olo kuitenkaan oo. Syyt tilanteeseen on siis hyvin tiedossa ja oma treenihistoriakin antaa täydet perustelut kaikelle missä nyt ollaan. Mun pitää boulderoida hyvin säännöllisesti, jos haluan, ettei suorituskyky laske. Mä en ollenkaan oo niitä typeriä tyyppejä, jotka tulee cavelle puolen vuoden tauon jälkeen ja on saman tien huipputikissä.
Mitä nyt sitten?
Tää viikko menee hermostoa herätellessä erilaisilla tarkoitukseen sopivilla harjoitteilla. Kyllä ne sieltä takasin tulee, kunhan ovat vähän unessa vaan. Käytännössä treenit tulee olemaan aika lyhyitä, mutta niitä pyritään tekeen usein, 1-2 kertaa päivässä. Kun sitten saadaan toivottu voimautumisen aste aikaan, voidaan alotella enemmässä määrin kiipeilyllistä perusvoimaharjoittelua. Aattelinpahan jatkaa juoksenteluakin taas.
Mutta... Mulla ei vaan oo kauheesti nyt aikaa rakennella voimapuolta. Viime talvi meni aika kivasti, kunhan sain sormet kuntoon. Pystyin suhteellisen progressiivisesti treenaileen 4 kk tuota omaa kiipeilyllistä epälahjakkuusaluettani ennen ulkoilemaan siirtymistä. Nyt ei kuitenkaan oo aikaa kuin kaksi kuukautta ennenkuin tulee lähtö Thaimaan viileisiin ja kuiviin maisemiin. Siellä menee kolme viikkoa, joten jotain hyvin suunnitelmallista pitää sielläkin kaikesta huolimatta yrittää tehdä, jos aikoo saada yhtään mitään aikaan Suomessa ulkokaudella.
Vaikka mä saan kestävyyttä aikaseks suht helpolla ja anaerobinenkin puoli kehittyy melko asiallisesti, on toi sormien jerkkupuoli ollut aina hyvin herkkää kehittelyä. Se on mulle periaatteessa myös itseluottamusjuttu köysireiteillekin varsinkin Suomessa. Ellen pysty tiettyä base leveliä tietyillä bouldereilla säilyttämään, en myöskään saa vaikeammilla köysireiteillä mitään aikaan. Hyvä esimerkki on Kerimäen Simasinvuoren Vares 7c+, jossa ensimmäisen kruksin ratkaisuote on mulle pelkkää voimaa ja sulloutumista. Voimalla sitten tuota pieneen tilaan sulloutumista yritän kompensoida.
Eli jos nyt hakemalla haen tän hetken tilanteesta hyviä puolia, ei tästä oikein muualle enää pääse kuin ylöspäin :-))
Mulla on siellä pikkuluolassani siis 50-asteinen nega ns. pääseinänä ja lisäksi pätkää katossa ja sit semmonen 20-asteinen pieni pätkä myös. Hämmästyttävän motivoituneesti oon siellä pystynyt treenaamaan huolimatta siitä, että rakennettuani sen huomasin, etten pysty käyttämään kuin isoja kahvoja sekä käsille että jaloille. Itku ja parku tuli! No, nykyään... tai siis aiemmin syyskesällä ja tänä vuonna jne... pystyn käyttämään jo hyvinkin pieniä parin sentin krimppejä ja jaloille sentin mikroja. Hyvää reeniä siis tällaselle ruholle!
Nooo... mutta siis tilanteeseen eilinen: Kävin reissun jälkeen hieman herättelemässä kroppaa, josko se haluis alotella sisätreenejä upean suomalaisen ja kreikkalaisen syksyn jälkeen. Juu ei ihan halunnu. Mä en saanu kiivettyä edes helpoimpia reittejäni siellä!!! Ok, oli toki tiedossa, että tolla profiililla ja ton tyylisessä kiipeilyssä vaaditaan hieman erilaista suorituskykyä kuin piiiitkillä kalkkikivireiteillä ja tiedossa oli hyvin selkeesti myös syksyn kamppailut vamman kanssa. Mutta silti... olin aika hämmentynyt. Sormivoimien lisäksi yläselän ja keskivartalon kontrolli ja voima oli kateissa melko perusteellisesti. Tolla seinällä kyllä huomaa aika hyvin mitä käsite body tension merkkaa.
No, ei tässä nyt oikeesti mitenkään hätääntynyt olo kuitenkaan oo. Syyt tilanteeseen on siis hyvin tiedossa ja oma treenihistoriakin antaa täydet perustelut kaikelle missä nyt ollaan. Mun pitää boulderoida hyvin säännöllisesti, jos haluan, ettei suorituskyky laske. Mä en ollenkaan oo niitä typeriä tyyppejä, jotka tulee cavelle puolen vuoden tauon jälkeen ja on saman tien huipputikissä.
Mitä nyt sitten?
Tää viikko menee hermostoa herätellessä erilaisilla tarkoitukseen sopivilla harjoitteilla. Kyllä ne sieltä takasin tulee, kunhan ovat vähän unessa vaan. Käytännössä treenit tulee olemaan aika lyhyitä, mutta niitä pyritään tekeen usein, 1-2 kertaa päivässä. Kun sitten saadaan toivottu voimautumisen aste aikaan, voidaan alotella enemmässä määrin kiipeilyllistä perusvoimaharjoittelua. Aattelinpahan jatkaa juoksenteluakin taas.
Mutta... Mulla ei vaan oo kauheesti nyt aikaa rakennella voimapuolta. Viime talvi meni aika kivasti, kunhan sain sormet kuntoon. Pystyin suhteellisen progressiivisesti treenaileen 4 kk tuota omaa kiipeilyllistä epälahjakkuusaluettani ennen ulkoilemaan siirtymistä. Nyt ei kuitenkaan oo aikaa kuin kaksi kuukautta ennenkuin tulee lähtö Thaimaan viileisiin ja kuiviin maisemiin. Siellä menee kolme viikkoa, joten jotain hyvin suunnitelmallista pitää sielläkin kaikesta huolimatta yrittää tehdä, jos aikoo saada yhtään mitään aikaan Suomessa ulkokaudella.
Vaikka mä saan kestävyyttä aikaseks suht helpolla ja anaerobinenkin puoli kehittyy melko asiallisesti, on toi sormien jerkkupuoli ollut aina hyvin herkkää kehittelyä. Se on mulle periaatteessa myös itseluottamusjuttu köysireiteillekin varsinkin Suomessa. Ellen pysty tiettyä base leveliä tietyillä bouldereilla säilyttämään, en myöskään saa vaikeammilla köysireiteillä mitään aikaan. Hyvä esimerkki on Kerimäen Simasinvuoren Vares 7c+, jossa ensimmäisen kruksin ratkaisuote on mulle pelkkää voimaa ja sulloutumista. Voimalla sitten tuota pieneen tilaan sulloutumista yritän kompensoida.
Eli jos nyt hakemalla haen tän hetken tilanteesta hyviä puolia, ei tästä oikein muualle enää pääse kuin ylöspäin :-))
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)