Taas Helsingissä. Koulutusta perjantai ja lauantai, joten ei ihan aito kiipeilyreissu. Olin Martinilla yöt, kun olin niin monesti luvannut mennä. Muuten olikin sitten tosi tiukka aikataulu. Ensin 3 tuntia autossa torstaina ja suoraan Jarmon cavelle. Sieltä nippanappa ehdin Martinille häiritseen tenavien nukuttamista :) Perjantaina heti aamusta koulutukseen ja sieltä suoraan kiipeileen ja sitten illalla takasin Hostel Belle Martiniin. Hyvää viskiä se Jameson! Lauantaina sitten jossain välissä viimein pääsi ajelemaan jo kotiinkin päin.

Kiipeily sujui kohtuudella, vaikka en mä oikein päässyt sisälle (henkisesti) Hirviluolaan vielä. Lisäksi siellä vois olla enemmän pienempiä otteita myös helpommilla reiteillä, ettei mee vaan pitkiä muuveja kahvoista -vetelyksi. Noo...ainahan sitä valittaa voi :) Ostin Jarmolta 5 hienoo slouppia, jotka pääsi heti tänään koehiplailuun 50-asteiselle... nihkeitä... mutta ihan manageable. Kyllä mäkin saan sormiin voimaa vielä. MOVE FATSO!!!

Lauantain päiväretki etelään alkoi 4 tunnin tiiviillä mankanlevityssessiolla Granissa. Siellä on hyvä käydä, sillä ilma on viileää, väkeä ei ole liikaa, jos yleensä ketään ja kisareittejä on vielä kiva vääntää. Paremmin sujui taas kuin viimeksi, hyvä niin. Mukana myös rock-Teemu ja Kotkan lahja Suomen kiipeilylle, Haakanan Rami. Olipas kiva taas nähdä ja huomata, että viisas vanhus on hyvässä kunnossa ja kiipeää sulokkaasti ja lihaksikkaasti, kuten aina.

Iltapäivä menikin sitten Jarmon cavella Pasilassa, minne ei aamusella viitsitty lähteä Pasila Openiin varhaisen (klo 9) aloitusajan takia. Menimme siis seuraamaan SM-bouldereita ja itselle tietenkin bonuksena oli kiinnostavaa tarkkailla Roosan ja Nalle the doctorin suoritukset. Hyvin meni ja kun tässä Nallen kiipeilyjä on seurannut syksyn jälkeen moneenkin otteeseen, on kehitys ollut huomattavan selkeää. Lisäksi riemastutti se 16v Lagavulin, joka pökättiin käteen jo eristyksessä vieraillessamme :) Tawastin Make katteli kateellisena vierestä ja yritti houkutella raikkaaseen ulkoilmaan katselemaan junia pullon kanssa. Toisella kertaa sitten...

Roosaa jännitti kisat aikalailla johtuen mm. siitä, ettei noihin kisoihin erityisemmin valmistauduttu, vaan ne tulivat keskellä peruskautta lähinnä kovan volyymitreenin roolissa mukaan. Hieman muutamalla treenillä terävöitettiin menoa kuitenkin ja se näkyi ja kuulemma myös tuntui. Hyvin hallitun ja jämäkän näköistä menoa, jihuu!

Miesten kisan voitti se toinen Nalle, mutta ei ihan niin suvereenisti, kuin yleensä, tarkoittaen lähinnä sitä, ettei jokainen reitti mennyt flashinä. Hienoa ja lannistavan vakuuttavaa eli härmäksi erittäin inspiroivaa liikehdintää. Kuutti oli kakkonen ja kyllä tuossa hämmästyttävän kova sisaruspari on... niin siis ei Kuutti ja Nalle...

Hienojen kisojen lisäksi tapahtuma oli menestys myös sosiaalisesti. Sain paljon kiipeilyä nauhalle ja tuttuja tuppasi joka suunnasta sen verran, että Teemu hieman naureskeli, kun olin kuulemma käsi pystyssä ja suu auki koko ajan. Melkein enemmän harmitti sitten se, että jouduttiin lähtemään takaisin Imatralle illalla 22 maissa, eikä esim. Anssi the regularly strongerin possen kanssa nauttimaan tapaksia ja ehkä hieman lempijuomaamme alkoholia. Ehkä se Lagavulinkin olis voitu aukaista... Toiseen kertaan!

Monet käyttää kiipeilyssä yksinomaan kasisolmua, mutta käytännön syistä joillakin on käytössä myös paalusolmu (bowline). Aika monenlaisiin variaatioihin olen törmännyt ja tässä niistä neljä. Itse käytän oikeanpuoleista versiota eli ns. tuplapaalusolmua. Tuokin käsite on hieman häilyvä, sillä myös vasemmalla olevaa solmua olen nähnyt kutsuttavan tuplapaaluksi.

Mitähän versiota näistä käytetään eniten? Onko lujuudessa eroja? Vaikka paalusolmu heikentää köyttä hilkun (~30%) enemmän kuin kasi (~20%), on sen käyttömukavuus joskus paljon parempi. Jos projektoi jotain reittiä ja tulee tipahdeltua usein ja lujaakin, voi kasisolmu jumittua aika komeesti. Tokihan sen saa auki kiivaasti ajan kanssa ja antaumuksella vääntelemällä jne, mutta paalusolmu ei jumitu lainkaan. Kasisolmun hyvä puoli on se, ettei se aukea itsekseen, kun taas paalusolmun lisänä kannattaa ehdottomasti käyttää varmistussolmua, esim. kalastajansolmu.

Huomaan selkeästi jo kevään tulevan mieleen, kun noita narujakin tulee räplättyä enemmän... :)

Jaha... back by public demand... Kuva Vaasan tornilta, photo by Jukka.

Grani-boulderissa tuli käytyä ja osallistuin toppapöksyihin, kun siihen kuului kaikki tarjolla olevat reitit eli miesten 10, naisten 10 ja toppiksien omat n. 30 reittiä. Ihan mukavasti meni ja muistaakseni kiipesin 24 reittiä. Yhtään miesten reittiä ei tainnut taittua, enkä kyllä oikein tainnut yrittääkään. Eipä siis ihme. Naisten reiteistä meni muistaakseni 3 tai 4.

Nallella... nalleista se Isoma(h)a... meni oikein hyvin ja treenien tulokset näkyy jo. Järkyttävä 49 yritystä reitteihin osottaa toistokestävyyden nousseen uusiin sfääreihin. Ikävää oli Anssi the Beautifulin nilkkavammaus, mutta kyl se siitä Fontsuun prananee :)

En oikein saa semmosta projektointifiilistä irti tollasissa happeningeissä. Pelottaa yritysten tuhlailu, ellei se reitti sit lopulta meniskään jne ja aiempien kisojen perusteella pelkäsin, ettei sormien nahat kestä loppuun asti. Nyt niihin tosin jäi varaa aikalailla ja 4 h kisan lopussa kiipeilinkin hieman helpompia reittejä useempaan kertaan ihan vaan treeniksi. Tuntuma oli sellanen, että olisin voinut kiivetä 3 h lisää. Se oliskin ollu aika hyvä setti :)

...lisätään tähän pari kolme viikkoa aikaa väliin...

Vaikka tässä on nyt muka boulderoinut kovasti, kovin vahvaksi ei oikein itteensä tunne, kun kattelee miten muut kiipee mitä vaan. Sama fiilis tuli taas hieman Helsingissä käväistessä ja Granissa uudelleen vieraillessa. Roosan kanssa perjantaina ja Sarin, pikku-Empun ja Lassen kanssa lauantaina tuli kiivettyä samalla kisatasolla tai korkeintaan hilkun paremmin ainakin joissain reiteissä.

Lasse on kyl vahvassa kunnossa niinkuin aina kiipee se tai ei :) Samoin Roosa, joka on uusin lisäys mun nylkyliiterissä, mikä lienee paras nimitys mun valmennustallille, heh. Ohjelmat ja tavoitteet suloisen Suomemme ykkösnaisen kiipeilyn suhteen pysykööt salaisina. Kyllä ne sitten sieltä julkistellaan, kun toteutuvat. Sama juttu muiden liiterini asukkaiden kanssa oli ne sitten kiipeilijöitä tai muita urheilijoita. Kehitykset on olleet hyviä ja kiinnostaa nähdä, miten treenien hedelmiä aletaan kerätä. Siitä ehkä sitten myöhemmin lisää...

Tyytyväisempi haluisin noihin omiin treeneihin olla Granissa, mutta aina se on jotenkin hankalaa uudessa paikassa samantien hyvin kiivetä. Tosin takana oli aika rankkoja 4-5 tunnin innostussatseja Vaasan tornilla mm. Nallen ja Jukan kanssa aiemmin viikolla ja olo oli hieman tukkoinen. Tykkäisin kiivetä vaikka ees 4 treeniä peräkkäin samassa paikassa, niin alkais ikäänkuin pääsemään kiinni paikan sieluun hehehee... Huomaan keskittyväni huonosti ja haahuilevani reitiltä toiselle, ellei heti ala aueta. Onhan siinä hieman semmosta runsauden pulaa aikaa vastaan ja haluis saada jotain aikaankin.

Omat treenit on edenneet hyvin ja kehitystä syksyyn on tullut. Omalla keivillä pystyy kiipeemään kakkosina entisiä projekteja ja vaikeempia reittejä aukee pikkuhiljaa koko ajan. Itelle näin painavana ne on hankalia, kun sitä negaa on niin pirusti, mutta itellehän tässä kiipeekin. En mä koskaan tuu olemaan mikään boulder-tykki enkä varsinkaan kovalla negalla, mutta yritellään nyt kuitenkin parantaa sitäkin puolta kiipeilyssä. Mitään ei saa ellei yritä!

Oon suotuisan työlukujärjestyksen ansiosta pystynyt kiipeemään monena päivänä kahteenkin kertaan ja hyvin tuntuu palautuvan. Joskus jopa hieman hämmästyttää, miten esim. voimakestävyystreenin jälkeisenä päivänä saattaa projektitreeni kulkea kivasti, vaikka odotus olisi päinvastainen. No hyvä näin päin. Toivottavasti ulkokausi alkaa pian ja piinaavan kuivana, että pääsis projektien kimppuun.