Uusi paikka Lammilla osoittautui huomattavasti hienommaksi kuin miltä se alunperin siitä tieltä näytti. Juu, Kouvola - Lahti-tie todellakin menee n. 20m päässä. Joka tapauksessa reitit olivat hienoja, vaikkakin hienoinen märkyys ja likaisuus kyykytti ainakin meikäläistä hieman. Ei oikein tunne oloaan varmaksi ja itseluottamus ei ihan huipussaan ole, kun ei tiedä, millon se jalka lipsahtaa...

Sosiaalinen riemu jatkui, kun Martin pamautti paikalle Rebekan ja Markin kanssa. Tosi hauskaa oli nähdä taas pitkästä aikaa. Lehtorikollega keskittyi selkeästi kruksikkaaseen majanrakentamiseen tällä kertaa, vaikka muutaman hienon siivun sai kiivettyäkin.

Päivä se vaan parani entisestään, kun Sari ja Lasse tulivat paikalle. Muutamia kertoja jo oli yritelty treffejä, mutta aina tuli jotain, ettei onnistunut ja nyt se sitten meni hienosti hyvällä tuurilla. Meidänhän piti Ramin kanssa mennä alunperin Ruotsinpyhtäälle, mutta fiksuna vanhuksena Rami sitten kuitenkin sai mut puhuttua Lammille.
Sari työstelemässä Listahitti (6b+) -reitillä. Oma flash meni pieleen märän otteen takia, vaikka en mä nyt kyllä sitä reittiäkään ihan fiksusti lukenut. Paljon enemmän pitäs katella myös sinne 2-3 metrin päähän, eikä vaan 0-1½ metrin etäisyydelle. Aika moni tiukempi onsight/flash-yritys on tässä viime kerroilla kaatunut siihen , että on se reitinlukeminen ollut heikkoa. No se on hieman erillinen ominaisuus niistä fyysisistä jutuista, joten sekin vaatii treeniä eikä se kyllä kehity, ellei sitä tee. No Sardiniassa sitten taas kiivetään Lassen kanssa ja paljon...
Men of climbing -kalenterin Boy of July, Martin Nugent tällä kertaa vaatteet päällä Samsara (6c)- reitillä. Hieman irtonaista ja märkää, mutta ton tason miehet nyt ei niistä niin kamalasti välitä. Itellä ei oikein riitä usko pitää kiinni märästä sloupista ja nostaa jalka reilusti sivulle pikkupokettiin... Kuvassa lempeää sävyttämistä, vaikka mustavalkonen tai reilusti värillinenkin ois toiminut hyvin. Toi keltanen mankkapussi on hyvä piste iin päälle.