torstai 26. syyskuuta 2013

perjantai 20. syyskuuta 2013

THE RADICAL DUDES

Koskapas tuo amerikkalainen kiipeilykieli ja kaunis runollisuus kaiken maailman be one with the landscapeineen ja kiven kanssa yhtä olemisineen on niin olennaista tässä kiipeilyssä, jatketaan samalla teemalla. Lempeän camp-henkisesti siis. Luvassa ystäviä ja hyviä hetkiä kiipeilyn parissa...

THE RADICAL DUDES. Part 1 from Juha Olli on Vimeo.

ja mausteena aiemmin kuvattu pätkä Simpeleen Suljan risteyksestä:
Sadekantti 7A+ from Juha Olli on Vimeo.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

I´m back!

Syksy ja huikeat kiipeilykelit... Silti alkaa olla jo aika hieman koostella ulkokauden seikkailuja. Koska melkolailla kaikki mun videoita seuranneet ovat jo tiedostaneet oman paikkansa maisemassa, on aika siirtyä eteenpäin... vai onko sittenkin kyse taantumisesta...

Mutta ei vielä... Esimauksi tämän vuoden Midsummer climbing festival -videokooste. Tapahtuma on paisunut melko runsaasti ja tietenkin se vaikuttaa hieman. Pieni ja herkkä, jopa intiimi tapahtuma on muuttunut megalomaanikseksi massafestariksi ja ehkä se tuoreus on nyt kiikun kaakun... Meitä kuitenkin oli tänä vuonna jo VIISI!!!

Please enjoy...
Midsummer Climbing Festival 2013 from Juha Olli on Vimeo.

lauantai 25. toukokuuta 2013

Mun piti mennä Diskantille http://27crags.com/crags/viljakansaari/routes/diskantti (on muuten huono kuva, kun se hänkkiys ei näy tossa lainkaan!!! Vaikee saada semmosta hienoo edustavaa kuvaa.)

Niin... sinne siis piti mennä, mutta juutuinpas lämppäileen jne jne Lossikivelle...

Seikkailu Lossikivellä from Juha Olli on Vimeo.

lauantai 18. toukokuuta 2013

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Last but not least... osat 9 ja 14...

"Epätoivoinen ahertaja"
A PART OF THE LANDSCAPE, part 14 from Juha Olli on Vimeo.


"Niko, koordinaation kuningas"
A PART OF THE LANDSCAPE, part 9 from Juha Olli on Vimeo.

Kiitoksia kiinnostuneille :D

tiistai 13. marraskuuta 2012

Kun Marraskuu huitelee jäätävää tuultaan kiipeilijän kasvoille, on aika istua kuuman kaakaon ääreen ja nauttia pala elävää elämää... pala maisemaa... pala pla pla plaa.

Osat 6, 12 ja 8...

"Johannes, tuo kuuma kamppailija":
A PART OF THE LANDSCAPE, part 6 from Juha Olli on Vimeo.

"Oli pitkänhuiskea ja mystinen yö":
A PART OF THE LANDSCAPE, part 12 from Juha Olli on Vimeo.

"Oi Anton, lentävä suomalainen":
A PART OF THE LANDSCAPE, part 8 from Juha Olli on Vimeo.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Ja sitten lisää... osat 11 ja 13.

"Veteraanit Viljakansaaressa"

A PART OF THE LANDSCAPE, part 13 from Juha Olli on Vimeo.

sekä

"Paavo, viettelevä viuhutukka."

Part 11 from Juha Olli on Vimeo.


tiistai 30. lokakuuta 2012

Ja sitten lisää jännitystä elämään...

Part 3:
"Eikä me olla veljeksiä, vaikka me ollahan kaharen..."

A PART OF THE LANDSCAPE, part 3 from Juha Olli on Vimeo.

ja Part 7:
"Anton ja Puumalan huuma"

A PART OF THE LANDSCAPE, part 7 from Juha Olli on Vimeo.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Pitäsköhän näille kehittää nimet saippuasarjojen tapaan...
hmmm...
ok...

Part 5: Jukka is being brave and humble.

A PART OF THE LANDSCAPE, part 5 from Juha Olli on Vimeo.

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Ja loogisesti nyt seuraa osa 2...


Part 2 from Juha Olli on Vimeo.

Svetogorsk ei oo vielä mennyt, mutta on kyl selkeesti lähempänä nyt, ku tossa videon alussa :-)) Ei fyysisin probleema, mitä on tullu vastaan, mutta varmaan eniten tarkkuutta vaativa muuvi se oma kruksi (dyno, mistä hypähdän vuorikauriin keveydellä takas pädille). Menee se kyllä...

tiistai 16. lokakuuta 2012

Lisää maisemia, osat 4 ja 10. Kerää koko sarja!

Jukka ja Pontus tuli käymään. Ensimmäisen illan satoa...

A PART OF THE LANDSCAPE, part 4 from Juha Olli on Vimeo.

Jossu ja Jussi Tarzanin tantereilla ja muualla...

A PART OF THE LANDSCAPE, part 10 from Juha Olli on Vimeo.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Ensimmäinen osa... nää ei ehkä tule järjestyksessä. Mutta sehän on elämää se.

A PART OF THE LANDSCAPE, part 1 from Juha Olli on Vimeo.

tiistai 9. lokakuuta 2012

A PART OF THE LANDSCAPE

Kiipeily on kyllä niin hienoa.... Hienointa siinä on, kun voi olla osa maisemaa. Sitähän mä pystyn olemaan vain, jos roikun siinä kivellä. Vieressä seisoskellessa sitten tietenkään en. Näin ainakin, jos jenkkivääntäjä Kevin Jorgesonin suloista filosofiaa on seuraaminen... Tällainen kaunis amerikkalainen syväluotaava pohdinta onkin ollut kantava voima kiipeilyissämme pitkän aikaa jo...

No niin...

Mä päätin piruuttani kuvailla hieman enemmän kiipeilyjä tänä vuonna ihan vaan senkin takia, että oppisin hieman omastakin liikkumisestani enemmän. Lisäksi ajattelin, että ehkä koostan sitten kivan leffan niistä pätkistä. Semmosen lepposan dokumentaarisen zydeemin tyyliin "Kivoja hetkiä kivojen kaverien kanssa kivoilla kivillä kivasti". Noinhan siinä sitten kävikin, paitsi että valittuani kuvausapparaatiksi vanhan pokkarin hyvän litium-akkunsa takia unohdin, että mokoma kuvaa vain vga-tasoista videota. Perkele...

Eipä siinä, sittenhän tulee mitä tulee. Toinen ärsytys sitten oli, kun ei noihin vimeoihin ja tuubeihin saa kerralla kovin paljoa laitettua, ellei osta jotain pro-päkkiä... Enpäs edelleenkään lannistu. Homma menee nyt sitten sillai, että tänne alkaa tulemaan semmosia muutaman minuutin pätkiä, "Viikon maisemassaolemishetkiä" -meiningillä.

Videoissa höpötellään turhia ja paljon, mutta älkää antako häiritä. Osa on vahvasti sisäpiirisävytteistä sälää, mutta sehän se parasta monesti onkin. Music score on myös nolla, eli ei oo räppiä tiedossa ei. Laita Gangnam style soimaan Spotifystä, jos kauhiasti humpan puute haittaa. Plain and simple mennään, mutta mennään silti.


sunnuntai 5. elokuuta 2012

Longer time no see...

En juuri oo bloggaillut hetkeen... Kiivennyt oon lujasti jne, mutta kuvasatoakaan en oo vaan viittiny tänne laitella. Kurkkasin jopa tonne treenineuvopuolelle ja sinnehän oli tullut viime vuonna (heheheee) pari kommenttia, tosin anonyymeiltä. Mä quotaan noi kaikki tähän ja jatkossakin vois keskustelua käydä enemmän tässä pääsivulla.

Eli tällasia:


 Anonyymi sanoi...
Sä oot jollain foorumilla selittänyt noita keskivartaloliikkeitä. Muut tajusin ja koin hyviksi, mutta breakdancea en ymmärrä. Enkö vaan taivu tarpeeksi, vai mikä on, kun ei millään onnistu se jalan siirtäminen ylävartalon ali. Tuntuu tosi pahalta sellanen spagaattimallinen asento.
2. kesäkuuta 2011 12.04
 Poista
Anonyymi Anonyymi sanoi...
Heti aluksi,tämä ei ole vittuilua!
Minua on ihmetyttänyt, kun sinulla on noin paljon tietoa treenaamisesta ja jaat sitä tarvitseville, mutta miksi itse kiipeet kuitenkin aivan harrastelija tasolla? Etkö noudata omia ohjeita? Vai viekö valmentaminen kaiken ajan? Mistä kiikastaa?
28. syyskuuta 2011 23.24
 Poista
Anonyymi Teemu sanoi...
En halua mitenkään terrorisoida artikkeliasi, oi ystäväni jolliboi. Mutta saanen tuoda tähän oman kapean näkemykseni treenaamiseen:

http://27crags.com/climbers/klunssila/blog

Moikataan kun tavataan!
3. elokuuta 2012 0.18
 Poista
Blogger Jolli sanoi...
Enpäs oo täällä juuri pyörinyt, joten:

Anonyymille vastatakseni: Toki mun toistaiseksi tikatut huiput 7c+ köysi ja 7B+ boulderi on vielä "aivan harrastelijatasoa", miten sekin nyt sitten määritellään...

Mutta jos otetaan huomioon, että olen 43v nuori ja painan lähes 90kg, ei Suomen maasta taida juuri samaan kastiin vastusta löytyä. Eri asia on sitten ne espanjalaiset mummot, jotka kiipee ekalla 8aata koska haluaa, mutta pysytään nyt Suomessa, niin mullekin tulee parempi olo :)

Saavutuksilla ei sinänsä ole mitään merkitystä, jos asiakkaiden kehitys lajissa kuin lajissa on hyvää. Toki tietynlainen taso ja kokemus vaaditaan, että voidaan riittävän hyvin lajin vaatimuksiin vastata. Mulla on yli 20 vuoden voimavalmennustausta monipuolisesti eri lajeista ja asiakaskunta on ollut hyvin tyytyväistä. En mä ees tätä nykyään työkseni tekisi, ellei näin olisi.

Huippu-urheilijaksi tulee sellanen henkilö, joka on äärimmäisen lahjakas lajissaan. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että hän omaisi mitään erityistä lahjakkuutta pedagogiassa tai valmennuksellisissa sovelluksissa tai henkilökemiassa jne. mitkä on aika tärkeitä hyvän valmentajan ominaisuuksia. Loppujen lopuksi hyvin harvasta huippu-urheilijasta tulee hyvä valmentaja. Ne lahjakkuuden muodot on erilaisia. Olis aika kohtuutonta vaatia, että valmentajan tulis pystyä kovempiin suorituksiin kuin valmennettava, eikö?

Miksi oma kiipeily sitten ei ole maailmanluokkaa? Jaa-a... en oo pohtinut tota kyllä sen kummemmin. Oon vaan yrittänyt kehittyä ja nauttia tästä lajista. Mä ehdottomasti en ole lahjakas. Siinä se, hehee. Hyvin selvä juttu. Jo punttiaikoina (15v treeniä sillä saralla) jouduin tekeen hyvin paljon töitä kehityksen eteen. Se toisaalta loi aika hyvän tietotaitopohjan myös ja kehitystä tuli hitaasti, mutta varmasti. Toisaalta tuntuu, että nykyään tietoo ois paljon enemmän ja ois voinut kehittyä rautapuolellakin paljon enemmän vielä. Suht hyvin kuitenkin sekin puoli meni. Enää ei juuri motivoi punttisali, kun sitä pitäis sitten tehdä kunnolla.

No selitellähän voi aina ja se on aina yhtä antoisaa ja yhtä paljon tulee mihinkään muutoksia niiden ansiosta... juuei. Mutta jotain merkitystä ehkä on ollut huonoilla fasiliteeteilläkin (tammikuuhun 2012 saakka treenasin talvet käytännössä omalla vintillä 2,2m korkeassa nanokeivissä :-)). Perhe-elämääkin tykkään viettää, eli pitkät ulkomaanreissut ei ihan mahdu kuvioon. Ikähän on ihan loistava tekosyy ja pyrinkin käyttämään sitä suht usein kehonpainon lisäksi selityksenä heikkoon suoritukseen. Ei oikein tuppaa toimimaan :) Selittely ei nosta sitä persettä yhtään paremmin ei. Koko ajan oon kuitenkin kehittynyt ja toistaiseksi tuntuu, että koko ajan paremmin.

Näen kuitenkin suhteellisen riittäväksi meriitiksi omille valmennusjutuille esim. kiipeilyn saralla sen, että mun valmentamat tai konsultoimat kovan tason kiipeilijät itse pitävät mun neuvoja erittäin hyvinä ja tärkeinä omalle kehitykselleen. Ja että heitä tulee jutuille koko ajan lisää.
5. elokuuta 2012 4.51
 Poista
Blogger Jolli sanoi...
Breakdancessa vaaditaan aika kova liikkuvuus, mutta sen takia se liikekin on olemassa. Kroppa saa kiertyä hyvin runsaasti, joten sillai se onnistuu vähän helpommin. Alussa se etummainen jalka tosin aika monilla laahaa maata. Sitten kun se alkaa pysyyn ilmassa paremmin, on voimatasoissa ja liikkuvuudessakin saatu aikaan melkonen kehitys. En kuitenkaan pitäis tota, enkä mitään muutakaan niistä temppuiluista pelkästään yhtänä liikkeenä mukana. Monipuolinen liikevalikoima on avain siihen keskivartalon ja kropan hallintaan.

Teemupiru :-)) Kyllä muovitreeni on täysin sovellettavissa ulkokiipeilyyn. Riippuu hieman miten se tehdään parhaiten kunkin kohdalla, mutta ei se kroppa oikeesti tiedä, ottaako se muovista, kivestä vai mummosta kiinni. Tietenkin paras tilanne ois se, että pääsis treenaan nimenomasesti sillä alustalla, jolla tavoitteetkin on vrt. 40m kalkkikivireitit ja 10m graniitti. Tai Fontsu ja Rocklands jne. 
5. elokuuta 2012 4.53
 Poista

torstai 8. maaliskuuta 2012

Onko siitä jo niin kauan...?

Luojan kiitos, ON!
Eli...kaunista kiipeilyä älykkäässä seurassa sekä miehisten tunteiden herkkää tulkintaa vuodelta 2006...