Kalymnos

Ok, kahden viikon kiipeilyretki Kalymnokselle takana. Laitetaan tähän sellanen tulevan viikonlopun ajan päivittyvä pläjäys kuvineen kaikkineen varsin onnistuneesta reissusta. Eli kirjottelen ja latailen kuvia kunhan kerkeen. Tulin kotiin torstaina aamulla 6.35 ja menin töihin 8-15. Ihan jees varsinkin ilman yöunia ;-) Setää hieman nyt väsyttää...

Joo melkein loogiselta näyttää, mutta mitäs tässä nyt on...?

Reissu tehtiin siis allekirjoittaneen lisäksi Hakolahden Teemun kanssa ja siitäkin huolimatta juttu onnistui vallan mainiosti. Asuttiin Grande Grottan alla Panormitiksella 10€/lärvä/vrk. Ei paha ei. Varsin yleinen huoneistovuokra tuohon aikaan ns. normaalista kämpästä. Paikan valintaan sitten vaikuttaa juurikin se mitä välittömään ympäristöönsä haluaa. Koko Armeos-Masouri-Myrties -kylärykelmä on kuitenkin kävellenkin hallittavissa vallan mainiosti. Skootterivuokrat pyörii 7-12 euron huittella/vrk ja usein tulee pikkusen lisää öljystä.


Hieman liikaa vapaa-aikaa...

Tää oli muuten ensimmäinen Kalyn reissu kun ei tullut vuokrattua skoottereita ollenkaan. Pothiassakin käytiin bussilla (1,50€/suunta/hlö, mikä kannattaa kiipeilijöidenkin huomioida tullessaan saarelle. Taksi satamasta huudeille maksaa kuitenkin 15€ ja bussille joutuu käveleen vain 200-400m riippuen kumman firman lautalla tulee.) Varsinainen tarve mopoille oli aika pieni muutenkin, kun Teemulla oli ensimmäinen tutstuminen saarelle. Pystyttiin siis hyvin käveleen vierailemillemme sektorille: Odyssey, Spartacus, Afternoon, Grande Grotta, Panorama, Stankill, Ivory Tower, Kalydna, Iannis ja Poets.

En käy mitenkään kummemmin päiviä, ruokia, reittejä tai greidejä läpi, kun lienee hieman tylsää sellanen luettelointi, mutta katellaan nyt, millanen bloggaus tästä tulee. Semmosta yleistä fiilistelyä ja informaatiota Kalymnos-newbieille jne.

Parhaaksi todettu asento topon lukemiseen.

Oon käynyt Kalymnoksella aiemmin 2002, 2003 ja 2008. Noihin varhaisiin kertoihin nähden on tullut melkosesti muutosta varsinkin reittien ja väen määrässä. Edellisessä 2008 vuoden topossa oli "vain" 850 reittiä ja uudessa kuulemma 1700. Melkoinen kehitys ja noistakin hyvin suuri osa on siellä alle 6a-tason. Eli saari on vallan erinomainen paikka myös aloitteleville kiipeilijöille.

Rinnakkaisia tunnelmia Zawinul syndicatelta (7c/+) ja Iviltä (7a+/7b).

Väen lisääntynyt määrä ilmeni varsinkin sateisina päivinä, jolloin Teemu tuli laskeneeksi parhaimmillaan (pahimmillaan siis) 100 henkeä Grande Grottalla ja Panoramalla...!!! Esim. Grande Grottan klassisilla helpoilla reiteillä DNA ja Ivi oli koko kahden viikon ajan JATKUVASTI joku kiipeemässä välillä klo 8-19. Näinpähän kerran kaks kiipeilijää yhtä aikaa DNA:lla... Toinen kolmannella pultilla menossa ja toinen yläkruksissa. Tekis ihan mielenkiinnosta käydä vaikka vaan hiplailemassa niitä otteita missä kunnossa ne nyt on...

Niille lukijoille, jotka ei ole vielä saarella käyneet ja haluavat välttää ruuhkaa, kannattaa vältellä erityisesti sektoreita Spartacus - Poets eli käytännössä sitä kylien vieressä olevaa isoa massiivia ja paria suositumpaa kauempana: Arhi, Odyssey ja Ghost Kitchen. Sektoreita on nykyään jo 64, joten rauhallisia paikkoja kyllä löytyy ja kiipeilyn laatu ei kärsi lainkaan. Päinvastoin.

Kelit suosivat meitä kohtuudella lämpötilojen (18-24) suhteen ja välttävästi kosteuden suhteen. Jälkimmäisen vaikutus näkyi ja erityisesti tuntui muutamalla reitillä hyvin konkreettisesti. Parina päivänä oli semmosta suht kuivaa keliäkin saatavilla, eikä huomannut toivovansa lisää kitkaa. Hyvin usein tällä reissulla ilma tuntui vallan mainiolta, viileältä ja tuuliselta, mutta kummallinen yllätys iski reitillä, kun otteet olivat monesti huomattavan liukkaita ja mähmäisen saippuaisia. Kyseinen mystinen juttu johtuu etelätuulesta. Pohjoistuulella tollanen ilma ois ollut vallan mainio. Tähän liittyen Kalymnos ei oo ollenkaan huono kohde alkukesästäkään, jos tuulta oikeesta suunnasta piisaa. Sillon on paljon kuivempi keli muutenkin, vaikka ilmassa lämpöä onkin. No eipä se kai niin kauheeta kuitenkaan nyt ollut, kun yritti hieman asennettaan muokata ja keskittyä touhuun paremmin. Fool yourself as they say... Ja Haapakosken Samia lainaten motoksi sopii: "Älä päästä irti!"

Pakollinen julkkis ja minä - photo. Uuden topon covergirl Thanassis käden toisessa päässä. Naureskeltiin, että on päässyt hyvään seuraan Liv Sansozin ja Chris Sharman jatkoksi, mutta onko taso nyt sitten mennyt ylös- vai alaspäin...? ;-))

Greidien suhteen ei ollut oikein odotuksia, kun sormivamman takia en pystynyt tekemään kunnollista määrällistä kestävyysvalmistautumista reissua varten. Käytännössä taisin kiivetä köydellä alle 10 kertaa koko ulkokaudella (!!!). Tää näky varsinkin reissun myötä kumuloituneessa kokonaisrasituksen sietämisessä. 14 päivässä tuli pidettyä vain kaksi lepopäivää, joten se oli hieman liika vähän, vaikka alussa säät hieman pitivätkin reittimäärät alhaalla. Muutama loppupäivä oli melkosta tuskaa ja vaikeustasoa piti laskea aikalailla sinne 6c:n paikkeille. Rumaa kiipeilyä, mutta ehkä tuli sit annettua kunnolla kaikki. Tää ei kuitenkaan pilannut juuri mitään vaan tuli sitten kiivettyä hieman enemmän määrää ja nautittua rennosta kiipeilystä ilman sen suurempia paineita. Jos viipyisin kauemmin, tulis kiivettyä hyvin selkeesti lisää määrää ja rakennettua pohjaa. Esim. 10 x 6c-7a päivässä kuulostais jo aika hyvältä toistokestävyyspäivältä.

Juu kyllä! Kalymnoksella on edelleen pesusieniteollisuutta! Tässä pikkuinen näyte...

Yhteensä tuli kiivettyä 34 reittiä, joista uusia 28. Joitain vaikeampia yli seiskan reittejäkin tuli kiivettyä ekalla, enkä oikeestaan projektoinut muuta kuin yhtä (kolme yritystä). Siinä oli tuju, mutta ihan ok parin pikkusen otteen kruksipätkä 32 metrissä ja se vähän syletti. Ratkasuotteet tuppas olemaan hyvin hyvin dämppejä eli kosteutta oli paljon. Lisäksi siellä oli viljelty mankkaa sen verran, että luuli olevansa Kolumbiassa... No eipä mittään, se menee sitten vaikka ens kerralla lämppänä.

Tuli otettua tuolla reitillä myös nätti ja piiitkä sturtsikin ja siitä oikeestaan huomas oman koko reissua seuranneen asenteen kiipeilyyn: "keskity kiipeilyyn, älä pultteihin". Missään vaiheessa ei ollut päässä minkäänlaista liidipeikkoa, vaikka en köydellä ollut tehnyt Suomessa oikeestaan mitään. Ei vaikka joillain reiteillä totesin edellisen pultin olevan yli pari metriä jalan alla. Nimenomaan totesin, en kauhistunut. Hyvä niin. Eniten huomasin jännittäväni ihan vaan epäonnistumista ns. "onsight-kamaa" -reiteillä, joita ei viitsisi kiivetä uudelleen mahdollisen tyhmän mokan takia. Hyvin tuntui kuitenkin pakka pysyvän koossa ja fokus pysyi pääosin mainiosti ite muuveissa. Keskittymisjuttu, mutta sitäkin pitäs treenata enemmän.

Bloggaaja, Olmo ja Teemu Kokkinidisilla syömässä. Espanjan pojasta tuli pahasti "Almost Olmo", kun tipahti onsightilta reitillä, minkä kämppis-tyttö oli flashannyt... auts!

Sosiaalinen elämämme oli hyvin runsasta ja pääosin sitä tuli vietettyä saarella ison osan vuotta asuvan suomalaisen Tiian, Patraksesta saarelle toistaiseksi muuttaneen Thanassiksen ja Espanjan Malagasta kotoisin olevan Olmon ja kämppiksensä Penyn kanssa unohtamatta lumoavaa Miss Columbiaa! :-) Huomattavan laadukasta ja hauskaa seuraa. Tulee ihan ikävä. Mä kun oon tällanen pohojalaanen jurrikka.

Thanassiksen kanssa oli juttua treeni- ja valmennushommista aikalailla ja kovasti herralla olis haluja panostaa kunnolla kiipeilyyn lopetettuaan työtkin toistaiseksi. Tukkajumala kiipee 8b:n redpointteja ja kova tavoite ois liittyä sinne ysin jengiin. En nää syytä miksi niin ei vois tapahtua. Ukko asuu yhellä maailman parhaalla paikalla kiipeilyn suhteen, joten katotaan miten meidän suunnitelmat edistyy.

 Thanassis lämppäilee Meltemillä (7a+).

Tiia Porri Poriist ja Elsa-katti, josta tulee koirien kauhu, kunhan saa hieman ikää lisää.

Teemu tais hieman ihastua Hitleriin, vaikka se seuraili kaikkia porukoita ja yritti tiukasti saada namupaloja enemmän tai vähemmän agressiivisesti. Niin siis vuohi seuraili, ei Teemu niinkään paljoa.

Nippalan Eeva opiskelee Ateenassa ja tuli muutamaksi päiväksi kiipeileen Kalymnokselle. Eeva vasemmalla. Ja kyllä, horisontti on tarkoituksella wino luodakseen tähän fitness-kuvaan hieman teennäistä dynamiikkaa.

Grande Grotta. Juu ei ollut näin tyhjä koskaan. Nyt vaan sattui kaikki olemaan alempana DNA:lla ja Aegialiksella. Eeva rynniin Monahiki eliaa ylös.

Urhot Odysseyllä. Huomattavan kovan motivaation reissu kyllä iski päälle. Sen verran tuli wanhempaa patua vastaan tykitellen yläseiskaa ekalla, että pitänee unohtaa tuo iän käyttäminen tekosyynä heikolle kehitykselle. Onneksi vielä löytyy muita hyviä selittelyjä.

Veri vetää itään 7c+ or even better... 5.13a

Kävin ensimmäisen kerran roikkumassa kyseisellä reitillä kaksi vuotta (!!!) sitten Haakanan Ramin kanssa ja silloin se tuntui kyllä pirun vaikeelta. Sain tehtyä paria vaille kaikki muuvit kyseisellä kerralla, mutta hyvin iso osa muuveista oli mulle luokkaa desperate+ ja otinkin sen lähinnä voimatreenin kannalta ja sosiaalisena tilaisuutena höpötellä Ramin kanssa. Ramilta meni reitin kiipeemiseen 5-6 yritystä parina eri kertana. Herra diplomi-insinöörillä on muutenkin ihailtava kyky tarttua reitteihin kunnolla.

Jostain syystä reitti kuitenkin vaikeudestaan huolimatta jäi hieman kummittelemaan mieleen ja siitä muodostui jopa hieman vahingossa sellanen oma "pääprojekti" johtuen varmasti myös kallion läheisyydestä (60km). Etelä-Suomeen kun ei tuu kovin usein mentyä, oli reitit kuinka hienoja tahansa. Sittemmin projekteja on tullut toki lisää, mutta ne on kaikki hieman etäämmällä, ettei niitä ehdi niin usein työstään.

En mä tuollekaan mitenkään intohimoisen fanaattisesti efforttia ja huomiota antanut, mutta kyllä sitä tuli aina hieman kokeiltua, kun Haukkikselle meni. Tänä vuonna kävin keväällä edellisen ja ainoan kerran ja pääsin parin muuvin päähän ns. safe groundista saavuttaen oman high pointin. Reitti ei kamalasti vaikeudu liidaamalla, mutta en ollut tuota korkeammalle päässyt koskaan edes yläköydellä. Aika kivat fiilikset siis. Kesä meni kuitenkin kuumuudessa ja boulderoidessa, joten se sitten ikäänkuin jäi....taas.

Syksyllä Kalymnokselle valmistautuessa meni oikean keskisormen pidäkkeessä (pulley) jotain pieleen, enkä pystynyt kunnolla krimppaamaan oikeastaan kuukauteen. Tämä tietenkin aiheutti närää pään sisällä(kin). Tuntui, että joutuis alottaan koko reitin työstelyn uudelleen, kun siinä kuitenkin on pari tiukempaakin krimppiä ainakin itelle.

No, eipä siinä kuitenkaan niin käynyt, vaan viime lauantaina homma sujui vallan hyvin. Ajeltiin Tommin ja Jounin kanssa Juhan perässä Haukkikselle keekoilemaan ja paikalla olivat myös Mäkelän Mikko ja Lunnaksen Jani. Keli oli aamulla klo 11 maissa hieman nihkeä, eikä ollenkaan priimakitkainen, kun vein lämppänä jatkoja puoleen väliin asti. Ei tuntunut todellakaan vahvalta. Hieman harmi fiilis siis. Toinen kerta ja vein jatkot loppuun asti. Tuntui paremmalta, vaikken kauheesti itseluottamusta vielä pursunnut. Reitin ilmava ~25m korkeus ja liidailu piiitkästä aikaa vaikuttivat nekin hieman mieltä jänskättävästi.

Sitten ekalla varsinaisella liidiyrityksellä jotain tapahtui. Reitin ensimmäinen kruksi meni suht hyvin, vaikkei niin helposti kuin joskus on mennyt. Sain kuitenkin alun 15 muuvin tiukan rypistyksen tehtyä ja neljännen pultin klipin jälkeen kinkesin viimein hankalaan, mutta tarpeelliseen no hands restiin kohtalaiselle hyllylle. Sopivan pitkä palautus ja homma jatkui hieman oikean kautta, jossa mulle aiemmin tosi hankalan oloinen muuvi slouppisaideriin meni täysin rauhallisesti lukottamalla. "Oho!"

Toiseksi viimeinen klippi kahvoista ja sitten pitkä ja hankala deadpoint kahden sormen jammiin. Mulle tossa muuvissa ei oo se ulottuvuus ihan niin paha rasti kuin se, että oikeen käden ote jää lähes käyttökelvottoman alas suhteessa koipiin. Ote ei jäänyt kovin hyvin kiinni, vaan jammi puristui nippa nappa yhdelle nivelelle. Ja se tuppaa luiskahtaan pois, kun alan nousta kohti parempaa otetta sen vieressä. Eipä kaukana ollut ilmalennot nytkään, mutta sain kuitenkin kiinni. Seuraavaksi pumputtavia isoja otteita halkeamassa ja hankalia slouppaavia hyllyjä. Hieman hämmästyin kun pumppi ei sitten pahentunutkaan ja jalat melko iloisesti sylissä sain viimein itseni ylös pienelle hyllynkaltaiselle.

Tässä on turvallista jo, kunhan ei mokaa jotain mystistä lopussa. Laitoin vielä mieltäni keventämään yhden kiilan halkeamaan, koska muuten edellinen varmistus olis jäänyt 3m jalan alle. Loppu meni hyvin ja aivan uskomattoman hyvä fiilis levis koko kroppaan!!! Vaikka kyseessä ei ollut mikään ikuisuusprojekti tai jotain muuta maailmaa mullistavaa, olin todella onnellinen tietenkin reitin toppaamisesta, mutta varsinkin tuona päivänä siitä, että sormi ei haitannut kiipeilyä!

Laskeskelin tossa, että reitti vaati noin 15 kunnon yritystä lannistuakseen plus muutama lämmittelynä tehty doggailu/nousu/jatkojen vienti, joita nyt ei ehkä varsinaisiin yrityksiin lasketa. Noista ainoastaan neljä yritystä meni liidillä, mutta kuten aiemmin mainittua, klippailu ei oo mikään kruksi tolla reitillä, ellei oteta toista pulttia huomioon. Siitä voi täräyttää ittensä kunnolla kiveen, ellei saa klipattua. Liidimielessä tohon on muutenkin paras lähteä, sillä pelkästään yläankkurille päästäkseen pitää ensin kävellä laavulta 800m ylämäkeen ja sitten laskeutua 15+15+10m(!!!). Stick clip ostoon.

Loppupäivä menikin sitten psyykkisen latauksen murennuttua typerästi hymyillen, muita katsellen ja innolla tsemppaillen, vaikka alkuun olin kuvitellut tekeväni pari toistoa lisää V.V.I.:hin ihan treenimielessä. Juu ei lähteny enää viitsimään ei. Todella hienoo on katella, kun muutkin yrittää kunnolla ja saan kyllä siitäkin irti iloo. Jotenkin siinä elää ite vahvasti mukana ja toivoo menestystä. Jani saikin kiivettyä Kultakannan 8a+ hyvin vakuuttavasti ja Mikko jäi ihan hilkun Wild siden 8a, a bit safer groundista. Ens kerralla menee. Meirän poijillakin sujui aika hyvin, vaikkei ihan vielä suorituksia tullutkaan. Jouni työsteli myös Wild sideä ja Juha ja Tommi viereistä Perus lageria 7b+. Eiköhän sekin taitu pikapuoliin.

Jani Lunnas ja Kultakanta 8a+.

Mikko Mäkelä on the Wild side, 8a.

Ihan niin hyvässä peruskestävyyskunnossa en ole kuin haluaisin, mutta silti on erittäin hyvät fiilikset lähteä Teemun kanssa ens viikolla Kalylle. Pitää vaan alotella iisisti ja katella miltä tuntuu. Kyllä siellä kiivettävää on aikalailla edelleen. Vuoden 2008 topoon verrattuna reittejä on tullut kuulemma tuplasti lisää!!!

Hinkkasen Juha nauttimassa Perus lageria, 7b+.