Jussin kanssa lomailemassa Seinäjoella...
Jukan kanssa käytiin perjantaina tossa parin kilsan päässä Seinäjoen Rintalanvuorella kattelemassa kiviä ja löytyihän sieltä pari lepposaa blokkia. Reitit ei ollu ihan niin leppoosia, vaan aiheuttivat hankaluutta päässä, vaikka pari sainkin selätettyä. Ilma oli muuten ok, eli +6 ja myrskytuuli. Pipolle ois kerrankin ollu tarvetta näin Suomen kesässä.
On se jännää, miten Vaasassa on niin järkyttävä määrä kiviä. Jos piirtäis 20km etäisyydelle Vaasasta rajan, siellä sisällä ois eniten kiviä Suomessa, hands down. Ja jos siellä ois 10 Laatikaista, niitä löytyis ja putsautuis 50 blokin vuosivauhtia lisää. Sen verran Laatikaisia on toisaalta kyllä ihan liikaa, kun siinä yhdessäkin on aikalailla kestämistä. Onneksi ei seurustella ;)
Lauantaina Vaasassa tavattiin Rollon jengiä kolme kpl, mikä onkin aikalailla riittävä tai maksimimäärä sitäkin sorttia :) No ei, hauskaa oli niinkuin olettaa saattaa ja sain siinä pari uutta reittiäkin kiivettyä, vaikka priimasäästä huolimatta kukaan ei tehnyt sen kummempia urotekoja. Toivottavasti Jukan pierut kuitenkin päätyy poikien videolle... On se vaan käsittämätön lahja pystyä mätänemään elävältä ja silti kiipeemään...
Jukka otti kuvia, joten eiköhän niitä tuu myöhemmin tännekin.
La cupettér Vaasan Vaxlaxissa. Todella hieno reitti ja istumalähtökin nousi maasta, mutta siihen underiin jämäköittäminen kyllä vaatii pari kertaa lisää :) Mukana kuvassa The Iloiset Weicot Rollosta. Jessen kannustus oli yhdistelmä Juha Jokisen ja Daniel Woodsin totaalihellää kuiskailua ja meinas mennä pokka ja paditenssön samantien. Onneks iän tuoma kokemus voitti ja pystyin keskittymään toppailuunkin :)
Seinäjoen Rintalanvuorella Appelssiinin kimpussa. Vaikka kivilaatu ei yleisesti kovin ihana ollut, on tämä reitti kyllä tosi hieno. +6 astetta viiliä taivaalta ja perkuleellinen tuuli oli melkonen kontrasti mm. eiliselle (13.6.) Imatran säälle: +27 hottia ja kosteusprosentti lähenteli 100%:a. Iloinen sademetsäfiilis siis ja kuvittelin voivani kiivetä jossain... No...
Jukka the godlike body toppasi Isokyrön Matinkivellä Riiuuraitti-nimisen (? no ok, nimestä lienee useempia käsityksiä sen mukaan kuka kuvitteli topanneensa sen ensimmäiseksi... toi reittinimi tuli Anssi 1.1:lta). Seitsemän nykymetriä korkee loppuun asti jännitystä lisäävä pätkä. Meinas jo allekirjoittanut spottaaja tosissaan katella, mihin se sieltä tulee kyljelleen... Ei tullu onneks. Paljon hauskaa kyseisellä kivellä löytyi muutakin.
