Sardinia se on jännä paikka. Jälleen kerran onnistunut reissu Mr. Lassen kanssa. Alkureissusta autossa tuli jo sen verran mahtavia ylläreitä, että oksat pois ;) Matkassa oltiin 15.-24.10. ja ilmat suosi tosi hyvin. Alkuun oli Lassen makuun pikkuhellettä ja loppua kohti sitten viileni ihan oikeisiin kiipeilykeleihinkin.
Aamupalat sujuivat yleensä luonnossa ja erinomainen valinta nuorten miesten aamuhetkiin onkin muhkean ilmava panini, jonka päällä on runsaasti hyvää brie-juustoa ja reilu kasa loistavaa proscuittoa. Molto hyvää!
L´Alchimista oli mun ensimmäinen varsinainen multipitch (240m, 6a+ - 6c+) ja sujui oikein mukavasti tiimimme onsightatessa hela hoidon. Alkuun vaan meinas jäädä koko reitti kiipeemättä, sillä oltiin laskeuduttu eka väärästä paikasta jonku benjihyppypaikan päälle ja siellä ankkurit muistutti lähinnä mätiä tomaatteja. Enpäs oo koskaan tuntenu oloani yhtä epämukavaksi. Pelotti sen verran, ettei edes jännäkakkaa pukannu. Onneks kuitenkin kaikki meni hyvin ja oikee reitti löytyi.

Leiripaikka oli ihana. Luonnossa ihan oma pikkunen camping. Hyvää ruokaa, juomaa, seuraa ja lämmintä nukkumista. Mitään lavastettua kuvassa toki ei ole.

Kuvaaminen ei tällä kertaa oikein ehdittänyt/jaksattanut sillai artsy fartsy -mielessä, vaan jäi lähinnä dokumentoinnin asteelle, mutta se suotakoon anteeksi. Pitänee jossain vaiheessa ostaa taas itelleen oikee kamera... Alla Lasse projektoi 7b+:ssaa. Greidit tuntui olevan melko... haastavia, mutta sattuuhan sitä.
Peseytyminen oli lähinnä omaehtoista, eikä kukaan meitä tullut patistamaan hygienoimaan itseämme. Herrasmiehinä kuitenkin suoritimme kohtuullisia puhdistautumistoimia vessoissa jne ja pari kertaa ihan apartementin suihkussakin. Tässä kaksi sankaria hurjan Clion kyydissä.

Sardinian pohjoisosassa, tarkemmin Cala Spinosan niemellä on melkosen käsittämättömiä graniittisysteemejä, jotka tietenkin innosti boulderoimaan pelkästään ulkomuodollaan. Huikea todellisuussukellus Henry Mooren veistoksiin!