Sormi alkaa paranemaan... Sen merkkinä tällä viikolla toistaiseksi neljä treeniä :) Alkuviikosta hieman yläkerrassa kahvahappoilua parin minuutin seteissä samanpituisilla pausseilla. Kummasti ne forkut vaan hapottelee, vaikka otteet on isoja ku mitkä. Hieman erilaista ku mihin on tottunut, joten siinähän se osasyy on. Ja oikeestaan en oo tollasia anaerobisia juttujakaan tehnyt hetkeen aikaan, joten sekin mokoma vaikuttaa. Jospa sitten Kalymnoksella vähän ees paremmin jaksais. Tänään torstaina kävin ekaa kertaa yli kahteen viikkoon boulderoimassa ja ihan mukavasti sujui. Kiva kelikin. Hieman tuntuu sormessa, mutta ei väärällä tavalla. Sain jopa toistettua loppukesän tuotoksen White wedding 7A/+. Suht mukavia otteita sormelle, joten kivaa treeniä oli se.

Kyseinen reitti on kyllä aika metka ja aiheuttaa funtsimisen kaltaista toimintaa. Dynaaminen, mutta varsinkin viimenen muuvi on kaikesta dynaamisuudestaan huolimatta myös huomattavan tekninen liikkeen tarkkuuden suhteen. Ei ollenkaan pelkkä power move. Hyvänä esimerkkinä Tommi, joka sai viimein ton reitin kiivettyä. Oiskohan yritellyt about viitenä kertana? Lähes kaikki yritykset mitä herra noina päivinä on tolle antanut, on olleet suht hyviä ja lähes identtisiä. Silti homma on jäänyt todella pienestä kiinni, eli toppi ei vaan oo tarttunu. Teknisyys olikin yks illan puheenaihe Jounin ja Tommin kanssa ja ihan yhtä hyvä syy sille reitin greidille kuin voimaperäisyyskin.

Tää on aika metkaa esim. släbeillä, joita saattaa työstää ihan pirusti ja kuvittelee sen olevan ties kuinka vaikee. "Ainakin 7B..." Sitten kun se lopulta antautuu, tulee hieman kummallinen olo, koska onnistunut suoritus tuntuu yleensä aika helpolta...viimein. Suorituksen toistaminenkin voi olla melko helppoa... "höh.... 6B...+...." Siksipäs tuntuu, että sitä teknisyyttä greidaamisessa arvostetaan mun mielestä hieman liian vähän. Varsinkin vertaillessa negoja ja släbejä tuntuu, että hyvin monet släbit on sandbägejä eli ihan liian tiukkaan greidattuja verrattuna hänkkeihin. Kyllä suhteellisen kauan ja monipuolisesti kiipeilleen tyypin pitäs lähes samaa greidiä pystyä kiipeen melkein joka kaltevuudella, sanon minä!

Liikkuminen on hermostollinen ominaisuus ja sinänsä jopa vaikeempaa kehittää kuin se extra jerkku sinne sormiin tiettyä reittiä ajatellen. Monimutkaisesti tyyppikysymys tietenkin, mutta kolmiulotteinen liikkuminen ja koordinaatio, tasapaino, ajoitus jne erilaiset kiipeilytekniset jutut vaatii usein huomattavasti efforttia kehittyäkseen tarkoiksi. Siispä sillekin kunniaa annettakohon, oi.

Seuraavaan Kiipeily-lehteen tulee lyhyen artikkelisarjani toinen osa, jossa käsitellään enemmän harjoittelun jaksottamista eri tavoitteita ajatellen. Sitä odotellessa kannattaa lukea muistin virkistämiseksi se eka osa 2/1010-lehdestä, jossa käsiteltiin eri ominaisuuksien harjoittelua.

Aloitan täällä varmaan pienen sarjan erilaisia treenijuttuja jonkinlaisella soveltamisperusteella. Eli tarkoitus olis, että lukija pystyis sisäistään treenin idean ja mikä siinä on merkityksellistä tavoitteiden kannalta. Ensin otetaan harjoiteltava ominaisuus ja sitten siihen liittyvä harjoitus kiipeillen tai esim. sormilaudalla. No mutta katellaan sitä jatkossa...

 Niin... kuvituksena jutussa ajankohtaisemman materiaalin puutteessa wanhempia kuvia arkistoista. Viimeisenä allekirjoittanut Kastorilla Kalymnoksella. Ihan vaan fiilismielessä...