Kiipeily on kyllä niin hienoa.... Hienointa siinä on, kun voi olla osa maisemaa. Sitähän mä pystyn olemaan vain, jos roikun siinä kivellä. Vieressä seisoskellessa sitten tietenkään en. Näin ainakin, jos jenkkivääntäjä Kevin Jorgesonin suloista filosofiaa on seuraaminen... Tällainen kaunis amerikkalainen syväluotaava pohdinta onkin ollut kantava voima kiipeilyissämme pitkän aikaa jo...
No niin...
Mä päätin piruuttani kuvailla hieman enemmän kiipeilyjä tänä vuonna ihan vaan senkin takia, että oppisin hieman omastakin liikkumisestani enemmän. Lisäksi ajattelin, että ehkä koostan sitten kivan leffan niistä pätkistä. Semmosen lepposan dokumentaarisen zydeemin tyyliin "Kivoja hetkiä kivojen kaverien kanssa kivoilla kivillä kivasti". Noinhan siinä sitten kävikin, paitsi että valittuani kuvausapparaatiksi vanhan pokkarin hyvän litium-akkunsa takia unohdin, että mokoma kuvaa vain vga-tasoista videota. Perkele...
Eipä siinä, sittenhän tulee mitä tulee. Toinen ärsytys sitten oli, kun ei noihin vimeoihin ja tuubeihin saa kerralla kovin paljoa laitettua, ellei osta jotain pro-päkkiä... Enpäs edelleenkään lannistu. Homma menee nyt sitten sillai, että tänne alkaa tulemaan semmosia muutaman minuutin pätkiä, "Viikon maisemassaolemishetkiä" -meiningillä.
Videoissa höpötellään turhia ja paljon, mutta älkää antako häiritä. Osa on vahvasti sisäpiirisävytteistä sälää, mutta sehän se parasta monesti onkin. Music score on myös nolla, eli ei oo räppiä tiedossa ei. Laita Gangnam style soimaan Spotifystä, jos kauhiasti humpan puute haittaa. Plain and simple mennään, mutta mennään silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti