Eipä oo hetkeen kirjoteltu... Oma tietokone on ollu koomassa ja nyt se sijaitseekin kauniisti autotallissa odottamassa loppusijoituspaikkaa. Uusi supermylly saapuu perjantaina, joten sit pyörii vaikka mikä! Ja tulee ehkä niitä Thaimaan kuviakin viimein tänne heheee...

Talviloma viikolla 9 meni hyvin kiivaasti Vaasan ja Jukan keiveillä vääntäessä. Viime viikonloppu Lassen kanssa Helsingissä eri paikoissa. Semmosia 3-4 tunnin tiukkoja settejä sai hyvin tehtyä ja kyllähän sitä taas jonkin verran on voimaa tarttunut. Voi kai sitä tällä ikää sanoa kehitykseksi, jos on hieman edellisvuotta edellä vauhdissa. Kivahan sitä ois kehittyä koko ajan lineaarisesti, mutta mulla tollaset köysireissut tuntuu syövän kyllä voimia aikalailla. Syksyllä Kalymnos katkaisi voimatreenien kaulan kauniisti ja talvella Thaimaa viimeistely heikon voimakunnon, heh. Tästä päästiinkin tän kerran teemaan. Koska olen pyhähkösti luvannut, etten kommentoi Jens Larssenin älyttömyyksiä siellä sen foorumilla, kirjotan tänne.

Pidemmät (sanotaan nyt vaikkapas yleistäen parista minuutista pidemmät) hapolliset jutut on kyllä voiman kehitykselle haitallisempia, mutta toisin kuin hra Larssen toitottaa alati raivostuttavammalla tyylillään, laktaatti ei ole vihollinen (vaan pidemmissäkin suorituksissa energianlähde, jota vaan tulee oppia käyttämään). Hänen mukaansahan ei saisi tehdä boulderoidessakaan yli kuuden muuvin reittejä, ettei voimat katoa ja lihakset häviä, kun niitä kamalia maitohappoja kertyy. No... kroppa ei kyllä edes tunnista muuveja, vaan se tajuaa ennemmin sen ajan, mikä ollaan stressin alaisena.

Hyvänä ja selventävänä esimerkkinä laktaatin edullisista vaikutuksista voimaan ja lihaskokoon otetaan tähän yhteyteen kehonrakentajat. Näiden iloisten heppujen harjoitteluhan tapahtuu pääasiassa pidemmällä perusvoima-alueella eli siellä 8-12 toiston paikkeilla. Puhutaan ns. hypertrofisesta treenistä eli lihaksen kasvu on se tärkein tavoite. Voima tulee ikäänkuin sivutuotteena. Voimanostajilla sitten päinvastoin. Jälleen se kroppa ei toistojakaan tunnista, mutta tällaset sarjat kestää lihasryhmästä ja liikkeestä (vrt. hauiskääntö ja jalkakyykky) riippuen hyvinkin sen 25-60 sekuntia ja ovat siis selkeesti anaerobisia.

Sarjatauotkin tupataan pitää hieman mm. voimanoston voimaharjoittelua pidempinä, joten hapot vaan kumuloituu, voivoi. Laktaattia kasaantuu siis niin perhanasti, mutta katso - lihas ei minnekään tuhoudu vaan kasvaapi tuhottomasti. Lihaksen voima on suoraan riippuvainen myös sen poikkipinta-alasta, joten eipä se voimakaan minnekään katoa hapollisessa treenissä, päinvastoin.

Harjoiteltaessa hypertrofisesti punteilla tai kiiveten tulee sen rasitustason olla riittävän suuri, ettei sarjapituus kasva liiallisesti ja vaikutukset suuntautuvat enemmän anaerobiseen kestävyyteen. Liian suuri rasitus taas lyhentää sarjapituutta liikaa ja vaikutukset suuntautuvat enemmän hermoston kehittämiseen kuin lihaksen kasvatukseen. Tämä on tietenkin hyvä asia sekin, mutta jos halutaan siitä hermostopuolesta kaikki irti, tulee pohjalla olla myös riittävästi perusvoimatreeniä.

Käytännössä eri ominaisuuksien kehittäminen riippuu reitin kiipeemiseen käytetystä ajasta. Tarkat ajat on yksilöllisiä, mutta yleistäen voitais jakaa ne näin:
- Hermostollinen (maksimivoima): 1-15 sekuntia
- Hypertrofinen lihasmassaa kasvattava (perusvoima): 25-50 sekuntia
Erilaiset hybridit näiden välillä sitten vaan jakaa vaikutuksia eri tavalla.

Pitääkö kiipeilijän sitten alkaa bodailemaan? Tästä kerroin viime vuoden Kiipeily-lehden artikkeleissakin. Ei ja kyllä.

"Ei" siinä mielessä, että liiallinen lihasmassa on haitallista lähinnä kasaantuneiden kilojen myötä. Bodareitten treeni kun kohdentuu koko kehoon ja mitä oletettavimmin esim. reisissä on enemmän lihaa (ja siten painoa) kuin kyynärvarsissa... paitsi Fred Nicolella. Kehonrakentajien massankasvatuksessa runsaalla ravinnolla on myös hyvin selkeä osuus, mikä taas ei kiipeilijää niinkään koske. Erikseen massankasvatuksen fysiologiaan tulee mukaan sitten tietenkin joidenkin bodareitten käyttämät anaboliset hormonit ja muut tuotteet, millä suorituskykyä pyritään lisäämään. Jätän endokrinologian luennon kuitenkin toiseen kertaan.

"Kyllä" siinä mielessä, että lajiin nähden tarpeellinen määrä lihasmassaa antaa huomattavasti paremmat edellytykset rakentaa lajivoimaa kuin pelkkä hermostollinen treeni. Mikä sitten on "tarpeellinen määrä"? Jos ajatellaan kiipeilijän primäärilihaksia kyynär- ja käsivarsissa, selässä sekä keskivartalossa, ei se ole lähellekään kehonrakentajien luokkaa, mutta eipä se kilo massaa kyynärvarteen yhtäkkiä tulekaan. Eli en huolestuisi lihasmassan äkkinäisesti ja vaarallisesta lisääntymisestä :) Hyvin paljon merkitsee ravinnon määrä.

Täältä tähän.