Kerrankin näin. Viimesen viikon aikana tullut tehtyä vintillä 5 kpl erittäin produktiivia ja onnistuneita treenejä. Selkee nousujohteisuus näkyvissä. Hämmästyttävintä tässä on se, että kamat myyntiin -treenejä tuli ihan liikaa (yksi tai kaksi) viel pari viikkoa sitten. Nyt edellisvuoden projektireititkin alkaa aukeen hyvin ja parin tunnin treenin lopuksi taittuu semmosia reittejä, mitkä ei vielä muutama viikko sitten menneet ollenkaan.
Kaks tuntia itekseen tuolla on kyllä aikalailla tiiviiseen puristettua tavaraa. Jos muissa paikoissa jaksaa neljän tunninkin jälkeen vääntää ees jotain, alkaa tuolla kyl olemaan vastaava raja toi 2-2½ h. Itekseen ku kiipee tulee väkisinkin lyhyemmät paussit, VÄHEMMÄN PASKANJAUHANTAA, jyrkempi (-50 astetta) profiili... merkkaahan se aikalailla. Mut on kiva fiilis kun kulkee. Jospa ulkokausi ei ookkaan niin epätoivoa täynnä. Juu ei se oo :)
Intoo mulla on ollu tuolla yläkerrassa vääntää aika kummasti. Tykkään kiivetä sisälläkin, vaikka kovasti sitä jo oottelis että ei tarvis tuolla hangessa rämpiä liikoja, kun kiville menee. Kiipeen yleensäkin lähes ympäri vuoden sisällä suht säännöllisesti. Mulla lähtee voimat, jos keskityn liikaa projektoimaan, varsinkin bouldereita. En oo mikään neurologinen friikki siis... harmi :(
Juoksukin kulkee. En oo siihen mitenkään panostellut, mutta lepopäivien ratoksi oon juossut semmosia 7-15 kilsan peekoo-lenkkejä. Niillä ei kiipeilyyn oo merkitystä, mutta kyl miehen pitää pystyy juoksemaan. On siellä pari vauhtileikittelyykin ollu seassa, mutta pääasiassa oon yrittänyt keskittyä juoksemaan hiljaa. Joo...hassua. Mulla on suuria vaikeuksia juosta semmosta rentoo pk-tasoa. Mulle se ois siellä 130-140 välillä. Mieluummin lähempänä 130 ku 140. No hyvin usein pitkänki lenkin keskisykkeeksi tulee jotain 140-145 ja ei oikein tunnu missään. Viimeksi meni 15km tolla menolla ja loppuun vielä puoli kilsaa pariin minuuttiin tyylillä vauhdikas, vaan ei tiukka. Se tietenkin on kivaa. Ei se nyt sykkeen päälle tarkkaa ole, mutta paremmin se pohjakunto kehittys, kun malttais hieman.
torstai 31. maaliskuuta 2011
perjantai 18. maaliskuuta 2011
Thaimaa-kuvia osa 3
Nää on kaloja!
Tää on kiipeilijä. Tai no, minähän se siinä.
Tää on turistiesitekuva.
Oikeessa matsissa alkuseremonioiden aikaan ring sidellä. Kohtuullisen kovalla asenteella ukot paukutti toisiaan turpaan. Puheet jostain turistinäytöksistä saa kyl heittää roskiin. 10v pikkujunnuillakin on sellanen tappajan ilme silmis, että monet isommatkin pojat paskois housuihinsa tollasen sattues eteen.
K-BOUM!
Thaimaa-kuvia osa 2
PLUMPS!
Paha paha koralli tahtoi haukata musta palan. Aika syvä vekki tuli, eikä parantunut umpeen kolmeen viikkoon. No, asiaa ei ehkä auttanut kiipeilytossuissa venkoilu. Pääasia, et yritti pitää ton puhtaana. Nyt ihan jees.
Kyllä mies on komee ihan aina. Varsinkin snorklausmaski päässä...
Kauheen vastenmielisen näkönen paikka.
Mä mietin tässä varmaan jotain todella tärkeetä...
Pancake Ninja. Melkosen tehokas täti iski lättyä tiskiin ja ei ollu pahaa. Ei ollu!
Kaunista...
Thaimaa-kuvia osa 1
Muutamia otoksia ilman sen kummempaa taiteellista sisältöä. Mukavaa matkadokumenttia ja fiilistelyä enempi. Yllä nuorten maailmanmestari ja Thaimaan miesten mestari leikittelee uuden vuoden näytösmatsissa. Aika tiukkaa menoo silti. En menis mukaan.
Rukouslyhtyjä lähettelemässä uuden vuoden, siis meidän länsimaalaisten uuden vuoden aikaan. Paikalliset tykkäs juhlia myös sitä aika hyvin. Kauheesti porukkaa joka paikassa.
Nostakaa Tarzan... kalliolle. Kun oli rentoo rantalomailua ohjelmassa, sielläkin (kummasti) löyty kaahittavaa kun iso osa rannoista oli näppärästi sijoiteltuna isojen kallioiden juurelle. Fiksua!
Deep water solo -homma oli aika makeeta ja sitä pitää kyl vielä harrastaa. Tossa on alla 5m vettä, joten ihan ei sisu riittänyt toppaamaan 15m reittejä.
Kuitenkin osia tuli tehtyä ja mm. Tää nätti kattopätkä, jonka eka osa toppaa tohon kahvaan. Siitä 7m ylöspäin ois ollu varsinainen toppi.
Kyllä ne ohuet liaanit kestää tällasenki mötikän. Ihan ei nyt kuitenkaan kummasti tuu Weissmüller mieleen. Johtunee shortsien väristä...
Suomalaiset nuoret herrat sai kyllä varauksetonta huomiota hotellin henkilökunnan tytöiltä. Huomaa tyttöjen suuri koko...
torstai 17. maaliskuuta 2011
Eipä oo hetkeen kirjoteltu... Oma tietokone on ollu koomassa ja nyt se sijaitseekin kauniisti autotallissa odottamassa loppusijoituspaikkaa. Uusi supermylly saapuu perjantaina, joten sit pyörii vaikka mikä! Ja tulee ehkä niitä Thaimaan kuviakin viimein tänne heheee...
Talviloma viikolla 9 meni hyvin kiivaasti Vaasan ja Jukan keiveillä vääntäessä. Viime viikonloppu Lassen kanssa Helsingissä eri paikoissa. Semmosia 3-4 tunnin tiukkoja settejä sai hyvin tehtyä ja kyllähän sitä taas jonkin verran on voimaa tarttunut. Voi kai sitä tällä ikää sanoa kehitykseksi, jos on hieman edellisvuotta edellä vauhdissa. Kivahan sitä ois kehittyä koko ajan lineaarisesti, mutta mulla tollaset köysireissut tuntuu syövän kyllä voimia aikalailla. Syksyllä Kalymnos katkaisi voimatreenien kaulan kauniisti ja talvella Thaimaa viimeistely heikon voimakunnon, heh. Tästä päästiinkin tän kerran teemaan. Koska olen pyhähkösti luvannut, etten kommentoi Jens Larssenin älyttömyyksiä siellä sen foorumilla, kirjotan tänne.
Pidemmät (sanotaan nyt vaikkapas yleistäen parista minuutista pidemmät) hapolliset jutut on kyllä voiman kehitykselle haitallisempia, mutta toisin kuin hra Larssen toitottaa alati raivostuttavammalla tyylillään, laktaatti ei ole vihollinen (vaan pidemmissäkin suorituksissa energianlähde, jota vaan tulee oppia käyttämään). Hänen mukaansahan ei saisi tehdä boulderoidessakaan yli kuuden muuvin reittejä, ettei voimat katoa ja lihakset häviä, kun niitä kamalia maitohappoja kertyy. No... kroppa ei kyllä edes tunnista muuveja, vaan se tajuaa ennemmin sen ajan, mikä ollaan stressin alaisena.
Hyvänä ja selventävänä esimerkkinä laktaatin edullisista vaikutuksista voimaan ja lihaskokoon otetaan tähän yhteyteen kehonrakentajat. Näiden iloisten heppujen harjoitteluhan tapahtuu pääasiassa pidemmällä perusvoima-alueella eli siellä 8-12 toiston paikkeilla. Puhutaan ns. hypertrofisesta treenistä eli lihaksen kasvu on se tärkein tavoite. Voima tulee ikäänkuin sivutuotteena. Voimanostajilla sitten päinvastoin. Jälleen se kroppa ei toistojakaan tunnista, mutta tällaset sarjat kestää lihasryhmästä ja liikkeestä (vrt. hauiskääntö ja jalkakyykky) riippuen hyvinkin sen 25-60 sekuntia ja ovat siis selkeesti anaerobisia.
Sarjatauotkin tupataan pitää hieman mm. voimanoston voimaharjoittelua pidempinä, joten hapot vaan kumuloituu, voivoi. Laktaattia kasaantuu siis niin perhanasti, mutta katso - lihas ei minnekään tuhoudu vaan kasvaapi tuhottomasti. Lihaksen voima on suoraan riippuvainen myös sen poikkipinta-alasta, joten eipä se voimakaan minnekään katoa hapollisessa treenissä, päinvastoin.
Harjoiteltaessa hypertrofisesti punteilla tai kiiveten tulee sen rasitustason olla riittävän suuri, ettei sarjapituus kasva liiallisesti ja vaikutukset suuntautuvat enemmän anaerobiseen kestävyyteen. Liian suuri rasitus taas lyhentää sarjapituutta liikaa ja vaikutukset suuntautuvat enemmän hermoston kehittämiseen kuin lihaksen kasvatukseen. Tämä on tietenkin hyvä asia sekin, mutta jos halutaan siitä hermostopuolesta kaikki irti, tulee pohjalla olla myös riittävästi perusvoimatreeniä.
Käytännössä eri ominaisuuksien kehittäminen riippuu reitin kiipeemiseen käytetystä ajasta. Tarkat ajat on yksilöllisiä, mutta yleistäen voitais jakaa ne näin:
- Hermostollinen (maksimivoima): 1-15 sekuntia
- Hypertrofinen lihasmassaa kasvattava (perusvoima): 25-50 sekuntia
Erilaiset hybridit näiden välillä sitten vaan jakaa vaikutuksia eri tavalla.
Pitääkö kiipeilijän sitten alkaa bodailemaan? Tästä kerroin viime vuoden Kiipeily-lehden artikkeleissakin. Ei ja kyllä.
"Ei" siinä mielessä, että liiallinen lihasmassa on haitallista lähinnä kasaantuneiden kilojen myötä. Bodareitten treeni kun kohdentuu koko kehoon ja mitä oletettavimmin esim. reisissä on enemmän lihaa (ja siten painoa) kuin kyynärvarsissa... paitsi Fred Nicolella. Kehonrakentajien massankasvatuksessa runsaalla ravinnolla on myös hyvin selkeä osuus, mikä taas ei kiipeilijää niinkään koske. Erikseen massankasvatuksen fysiologiaan tulee mukaan sitten tietenkin joidenkin bodareitten käyttämät anaboliset hormonit ja muut tuotteet, millä suorituskykyä pyritään lisäämään. Jätän endokrinologian luennon kuitenkin toiseen kertaan.
"Kyllä" siinä mielessä, että lajiin nähden tarpeellinen määrä lihasmassaa antaa huomattavasti paremmat edellytykset rakentaa lajivoimaa kuin pelkkä hermostollinen treeni. Mikä sitten on "tarpeellinen määrä"? Jos ajatellaan kiipeilijän primäärilihaksia kyynär- ja käsivarsissa, selässä sekä keskivartalossa, ei se ole lähellekään kehonrakentajien luokkaa, mutta eipä se kilo massaa kyynärvarteen yhtäkkiä tulekaan. Eli en huolestuisi lihasmassan äkkinäisesti ja vaarallisesta lisääntymisestä :) Hyvin paljon merkitsee ravinnon määrä.
Täältä tähän.
Talviloma viikolla 9 meni hyvin kiivaasti Vaasan ja Jukan keiveillä vääntäessä. Viime viikonloppu Lassen kanssa Helsingissä eri paikoissa. Semmosia 3-4 tunnin tiukkoja settejä sai hyvin tehtyä ja kyllähän sitä taas jonkin verran on voimaa tarttunut. Voi kai sitä tällä ikää sanoa kehitykseksi, jos on hieman edellisvuotta edellä vauhdissa. Kivahan sitä ois kehittyä koko ajan lineaarisesti, mutta mulla tollaset köysireissut tuntuu syövän kyllä voimia aikalailla. Syksyllä Kalymnos katkaisi voimatreenien kaulan kauniisti ja talvella Thaimaa viimeistely heikon voimakunnon, heh. Tästä päästiinkin tän kerran teemaan. Koska olen pyhähkösti luvannut, etten kommentoi Jens Larssenin älyttömyyksiä siellä sen foorumilla, kirjotan tänne.
Pidemmät (sanotaan nyt vaikkapas yleistäen parista minuutista pidemmät) hapolliset jutut on kyllä voiman kehitykselle haitallisempia, mutta toisin kuin hra Larssen toitottaa alati raivostuttavammalla tyylillään, laktaatti ei ole vihollinen (vaan pidemmissäkin suorituksissa energianlähde, jota vaan tulee oppia käyttämään). Hänen mukaansahan ei saisi tehdä boulderoidessakaan yli kuuden muuvin reittejä, ettei voimat katoa ja lihakset häviä, kun niitä kamalia maitohappoja kertyy. No... kroppa ei kyllä edes tunnista muuveja, vaan se tajuaa ennemmin sen ajan, mikä ollaan stressin alaisena.
Hyvänä ja selventävänä esimerkkinä laktaatin edullisista vaikutuksista voimaan ja lihaskokoon otetaan tähän yhteyteen kehonrakentajat. Näiden iloisten heppujen harjoitteluhan tapahtuu pääasiassa pidemmällä perusvoima-alueella eli siellä 8-12 toiston paikkeilla. Puhutaan ns. hypertrofisesta treenistä eli lihaksen kasvu on se tärkein tavoite. Voima tulee ikäänkuin sivutuotteena. Voimanostajilla sitten päinvastoin. Jälleen se kroppa ei toistojakaan tunnista, mutta tällaset sarjat kestää lihasryhmästä ja liikkeestä (vrt. hauiskääntö ja jalkakyykky) riippuen hyvinkin sen 25-60 sekuntia ja ovat siis selkeesti anaerobisia.
Sarjatauotkin tupataan pitää hieman mm. voimanoston voimaharjoittelua pidempinä, joten hapot vaan kumuloituu, voivoi. Laktaattia kasaantuu siis niin perhanasti, mutta katso - lihas ei minnekään tuhoudu vaan kasvaapi tuhottomasti. Lihaksen voima on suoraan riippuvainen myös sen poikkipinta-alasta, joten eipä se voimakaan minnekään katoa hapollisessa treenissä, päinvastoin.
Harjoiteltaessa hypertrofisesti punteilla tai kiiveten tulee sen rasitustason olla riittävän suuri, ettei sarjapituus kasva liiallisesti ja vaikutukset suuntautuvat enemmän anaerobiseen kestävyyteen. Liian suuri rasitus taas lyhentää sarjapituutta liikaa ja vaikutukset suuntautuvat enemmän hermoston kehittämiseen kuin lihaksen kasvatukseen. Tämä on tietenkin hyvä asia sekin, mutta jos halutaan siitä hermostopuolesta kaikki irti, tulee pohjalla olla myös riittävästi perusvoimatreeniä.
Käytännössä eri ominaisuuksien kehittäminen riippuu reitin kiipeemiseen käytetystä ajasta. Tarkat ajat on yksilöllisiä, mutta yleistäen voitais jakaa ne näin:
- Hermostollinen (maksimivoima): 1-15 sekuntia
- Hypertrofinen lihasmassaa kasvattava (perusvoima): 25-50 sekuntia
Erilaiset hybridit näiden välillä sitten vaan jakaa vaikutuksia eri tavalla.
Pitääkö kiipeilijän sitten alkaa bodailemaan? Tästä kerroin viime vuoden Kiipeily-lehden artikkeleissakin. Ei ja kyllä.
"Ei" siinä mielessä, että liiallinen lihasmassa on haitallista lähinnä kasaantuneiden kilojen myötä. Bodareitten treeni kun kohdentuu koko kehoon ja mitä oletettavimmin esim. reisissä on enemmän lihaa (ja siten painoa) kuin kyynärvarsissa... paitsi Fred Nicolella. Kehonrakentajien massankasvatuksessa runsaalla ravinnolla on myös hyvin selkeä osuus, mikä taas ei kiipeilijää niinkään koske. Erikseen massankasvatuksen fysiologiaan tulee mukaan sitten tietenkin joidenkin bodareitten käyttämät anaboliset hormonit ja muut tuotteet, millä suorituskykyä pyritään lisäämään. Jätän endokrinologian luennon kuitenkin toiseen kertaan.
"Kyllä" siinä mielessä, että lajiin nähden tarpeellinen määrä lihasmassaa antaa huomattavasti paremmat edellytykset rakentaa lajivoimaa kuin pelkkä hermostollinen treeni. Mikä sitten on "tarpeellinen määrä"? Jos ajatellaan kiipeilijän primäärilihaksia kyynär- ja käsivarsissa, selässä sekä keskivartalossa, ei se ole lähellekään kehonrakentajien luokkaa, mutta eipä se kilo massaa kyynärvarteen yhtäkkiä tulekaan. Eli en huolestuisi lihasmassan äkkinäisesti ja vaarallisesta lisääntymisestä :) Hyvin paljon merkitsee ravinnon määrä.
Täältä tähän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)