Thaimaa osa 2

Oma kotikone hajos, joten päivittäminen ja blogittelu nyt hieman hidastui. Valvojille pitänee sanoa, että lopullinen teksti tosta reissusta on kuvineen päivineen valmis tällä viikolla eli nukkukaa rauhassa välillä. Eli nää tekstit on vähän sellasia "work in process" -tyylisiä juttuja, joita täydentelen täs vielä. Varsinkin kuvien osalta. Asiaan.

KIIPEILY
- Lähtisinkö Thaimaahan lomailemaan ilman kiipeilyä?

Kyllä.
Kaunis maa, iloiset ihmiset, halpa asuminen, ruoka, kaikki. Mielenkiintoinen ja monipuolinen kulttuuri, upeat maisemat... Varmaan tulis kuitenkin mentyä sellaseen paikkaan, mikä ei oo ihan tollanen turistirysä, kuten Ao Nang. Jussin kanssakin voi lähivuosina varmaan asua viidakossakin :)

- Lähtisinkö Thaimaahan rennolle lomamatkalle, johon sisältyy myös kiipeilyä?

Kyllä.
Nyt tuli kiivettyä hyvin rennolla asenteella ja kuten aiemminkin kirjottelin, tää oli oikeestaan ainoa kiipeilyreissu, jota varten en treenannut käytännössä lainkaan. Joka toinen päivä tuli jotain tehtyä ja semmonen parin kolmen pykälän sheivaaminen huipputasosta oli ihan jees. Semmosta pystyn tekeen kuumassakin aika hyvin. Olipa meillä päivä, jolloin ei kiivetty mitään 6beetä kovempaa. Kivoja reittejä olivat silti ja hauskaa menoa.

Jos asuisi Tonsailla tai Railayllä, olisi aika ideaalit olosuhteet tollaseen lomakiikutteluun. Rannasta kallioon on matkaa pelottavan vähän, jos edes sitäkään. Hyvin usein tuli sellanen fiilis, että hommaan ittelleni vapaata, riippumaton ja... siinäpä ne onkin. Sellanen autuas rentoutumisen fiilis tuolla kyllä vois olla helppoa saavuttaa ihan ilman mitään yrttejäkään.

Hyvin iso osa reiteistä oli enemmän tai vähemmän kiillottuneita. Varmaan missään ei noin lasittunutta kamaa oo vastaan tullut. Tää on tietenkin aika odotettavaa, kun osa "pääsektoreista" sijaitsee niin naurettavan lähellä. Kovin kaukaisilla paikoilla ei nyt tullut edes käytyä.

- Lähtisinkö Thaimaahan tarkoituksena mahdollisimman kovat suoritukset?
En.
Mun kroppa vaan ei toimi kuumassa (yli +30C) täysillä. Ei tarvi edes pitää tota selityksenä, niinku heinäsirkkoja ja tulvia. Toteamus vaan enempi. Noin on ollu ihan aina. Ainoa "kohtuullinen" päivä oli "the last day of our trip...." ja sen huomasi kyl menossa heti. Hieman kateeksi käy niitä, jotka saa itestään kunnolla irti helteessäkin. Muistan mm. Lounais-Suomen hulmutukan P. Ollilan kirjoittaneen Indian Creekin reissusta jutun Kiipeily-lehteen, missä mainitsi pystyvänsä aika normaaleihin suorituksiin myös kuumassa. No no NO! Not me! :-)

Huomasin saman "hellebonuksen" myös juostessa. Kyllä, kävin lenkilläkin. Semmosta ylempääkin PK-vauhtia pystyi about tunnin juoksemaan ihan ok, vaikka hikee pukkas enemmän kuin suihkusta vettä. Jos kuitenkin yritti hieman lykätä enemmän kaasua... mitään vaan ei tapahtunut. Syke nousi, mutta vauhti ei juuri noussut. Ei ainakaan niinkuin pitäis. Hassua. Aamusella oli usein sellanen hoh hoijaa -fiilis ja kalliollakin piti henkeensä haukkoa. Astma ei oikeestaan vaivannut, mutta semmonen hassu fiilis ju nou. Noista piipityksistä huolimatta maasta lähdettyä oli ihan ok tsemppi päällä ja pystyin keskittyyn kiipeilyyn mielestäni hyvin. Tehot vaan ei tulleet esiin oikein millään.

Sormet ei niinkään kamalasti hikoilleet ja kelikin oli kuumuudesta huolimatta jopa paremman tuntuista joskus kuin pahimpina kosteuspäivinä Kalymnoksella. Ukko vaan hikos kuin keskikokoista suurempi porsas ja kaasarissa tuntui olevan tukkeumia aikalailla. Enpä ees muista koska olisin viimeksi pudonnut 6b+:lta ja tuolla sellanenkin tapaus kävi.

Aika kauan multa meni muutenkin siihen kuumuuteen totutellessa. Hieman sama juttu kuin viime kesänä Suomessa. Kolmisen viikkoa meni ja sitten alkoi vasta tuntua, että kuumassakin alkaa saamaan hieman potkua aikaan. Geenijuttujahan noi lämpötilakestot kullakin on, oli laji mikä tahansa. Samaa kertoili Hinkkasen Jannekin triathlon-ajoistaan. Noo, näillä mennään. Ei tässä nyt mitään mestaruustason suorituksia muutenkaan olla tekemässä. Omaan mieleen löytyy kuitenkin paljon parempiakin paikkoja varsinaiseen kovempaan kiipeilyyn kuin Thaimaa. Kaikki Euroopassa vielä kaiken lisäksi.


DWS
Tää oli kyllä kivaa puuhaa. Oltiin yks päivä paikallisen topomasterin, Wee Changruan seurassa Podan saaren takana kokeilemassa mokomaa pelleilyä. Alkuun tuntu se neljäkin metriä jalkojen alla ihan liialta. Enhän mä oo koskaan hypänny jalat edellä ees Seinäjoen uimahallin vitosesta :) Aika nopeesti siihen korkeuteen kuitenki tottu ja näin jälkikäteen ajatellen olis pitäny kiivetä vielä enemmän. Ajatuksena oli tulla uudelleen myöhemmin, mutta se nyt jäi. Varsinaiset reitit meni sellaseen 14 metriin, mutta siihen ei ihan vehkeet riittäneet. Mulle sopi vallan hyvin lopetus 8 metriin. Varmaan olis helpottanut pikkusen enempi, jos alla olis ollut pikkusen runsaammin vettä kuin se n. 5 metriä. Oli kuitenkin aika makee fiilis huitoo menemään katossa siellä 7 metrin nurkilla. Tota pitää kyl päästä tekeen vielä uudelleen.