Kunto on kumma juttu.




Meidän pikkunegasella 12m köysiseinällä oon pystyny Kreikan reissun jälkeen meneen aika helpolla ja lukottelemalla reittejä, jotka vaati vielä keväällä aika dynaamistakin efforttia onnistumatta silti. Tää siitä huolimatta, että mulla oli sormivamma, mikä esti krimppailun ja noi tuppaa kaikki olemaan aika krimppaavaa sorttia. Hyvä kuitenkin, että edistyy.

No mikä sitten on kummaa?

No se on, että kotona 50-asteen negasellani en oo ollenkaan pystynyt edistyyn haluamallani tavalla. Enkä oo mielestäni ees aivan kauheesti liikaa treenaillut. Sanottaisko, että harmittaa isolla V-kirjaimella, kohtuullisesti.

!!!!!

Ärsyttäväksi tän tekee pääasiassa omassa päässä se, että mä annan ymmärtää tietäväni tällasista asioista aika paljon ja monien muiden ongelmia treenien suhteen tulee ratkottua paljonkin jopa. Ja kun nyt en tiedä yltä päältä mistä on kyse, on se perkuleen turhauttavaa. Kas kas, viime syksynä tapahtui samanlainen tiedon musta aukko sormien kohdalla. Se sitten aikaa myöten selvisi, mutta tässä on kyllä aikamoisesti vielä painia jäljellä, että saa syyt selville ja mikä tärkeintä, sais MUOVIN NÖYRÄKSI! Luovuttaa tässä ei nyt kyl auta, vaikka sekin taas mielessä on käyny useemmin ku kerran. Ärsyttää vaan ihan perkeleesti, että aina joutuu alottaan melki alusta, eikä joskus voi syksylläkin nauttia kauden hedelmistä ja EDETÄ ihan kunnolla.

!!!!!

Mä oon lähdössä Thaimaaseen (Thaimaalle, Thaimaahan, Thaimahalleen???) kolmen viikon päästä, mutta oon silti aatellut, etten aio ko. reissulle juuri kestohommia treenata. Mä oon kai asennoitunut reissuun olosuhteet huomioon ottaen (KUUMAA!!!!! KOSTEETA!!!!!!!!!!!!!!) sen verran rennosti ja aurinkoloma-asenteella, etten usko saavani mitään erikoista aikaan kiipeilyrintamalla. Kyllähän siellä on kauheesti mahtavaa kiivettävää, mutta kun muistelen 2008 Kalymnoksen reissua ja niitä totaaliturhautumisen fiiliksiä... Hyvin menneiden treenien jälkeen joutu karmeessa helteessä lillumaan ja tuntu, että kaikki treeni oli valunut hukkaan. No, ei ehkä ihan noin, mutta sinne päin.

En kuitenkaan sano, että ihan kiipeemättä jää reissulla. Sen verran mennään, mitä pystytään. Jospas sitä siellä sitten kuntoon pääsis... Hah! Viimesellä viikolla parina päivänä....