Sainpas päähäni lähteä itekseni lyhyelle ja rentouttavalle road tripille Jyväskylään. First time this year! Aamulla, muttei ihan Liukkosen Antin "aamulla" matkaan ja sopivasti Kanavuoren kiville klo 11, vaikka alkuun aattelin mennäkin 28.7:lle. Mä en tiedä mikä ihme tossa Rakulassa 7A on aina, ihan aina, tuottanut mulle ongelmia. Jotenkin oon aika huono tollasissa openhand-hommissa kai sitten, mutta kyllä tossa niin pirusti taas sai ähistä ja aivan liian usein se heitto sinne vasurin saideriin paukkui ulos, enkä saanut sinne painetta. Meni kumminkin tunnissa, vaikkei luovuttaminen kaukana ollutkaan. Aiemminkin on se tullut topattua, mutta se ei ollutkaan nyt se pointti. Kuvittelin tekeväni sen "vähä niinku lämpäksi..." Voi perhana, mitä ideoita mun päässä liikkui!

Sitten päätin voimaini tunnossa ottaa kohteeksi hyvinkin legendaarisen slouppikanttiryökäleen nimeltä Huuhto, 7A. Parin muuvin reitti pitää sisällään äärimmäistä kitkaan luottamista pahimmillaan/parhaimmillaan, miten sen haluaakin ottaa. En ollut koskaan sitä edes tosissani kokeillut ja pari vuotta sitten en saanut edes siitä naurettavan pyöreestä kantista mitään otetta saati sitten että oisin pystynyt jotenkin antamaan painetta oikeelle jalalle. Eipä se nytkään alkuun juuri lupaillut ja se korkea jalannosto tuntui lähinnä typerältä vitsiltä ja aattelinkin, että pojilla on jossain vakipiilossa piilokamera niitä hölmöjä varten, jotka sitä tulee yrittelemään. "Ei tuossa VOI pysyä!" Eikä kyllä pysynytkään...

Paitsi sitten tapahtui pään sisässä jotain ja huomasin äkkiä olevani paljonkin korkeammalla kuin ennen ja edelleen se jalka vaan pysyi. Katselin sitä hieman epäuskoisena ja samalla lämmön aikaansaama helmeily sormissa lähetti minut takasin maan pinnalle. No mutta! Noinhan se vois mennä! Tää tässä kiipeilyssä onkin aika kivaa, kun tajuaa, miten nöyryyttävän vähästä joku muuvi voi olla kiinni. "Pikkusen käännät vaan lantiota ja pidät nilkan tollai koko ajan samalla kun... "

No eihän se heti tietenkään mennyt, mutta pääsin jo lähes joka yrkällä laittelemaan vasuria sinne ylemmälle kantille. Sitten homma vaatikin vaan uskallusta ja halua. Aurinko läheni ihan liika nopeesti sitä kanttia ja paisteli jo todella ilkeesti sieltä yläosan päältä silmiin tehden reunalle heittelystä vieläkin hankalampaa. Mutta sinne se sitten vaan pikku kätöseni tiensä löysi :) Melkein putosin alas onnistumisen säikähdyksestä, mutta sain kuitenkin vasemman jalan korkeelle kitkalle, oikeen huukkiin ja toisenkin käden toppi"kahvaan". Hetken miettiminen ja rullaus päälle. Pidän tota kyllä tossa kelissä ittelleni aika hyvänä suorituksena! Hyvä Juha!

Ettei homma olis ihan itsensä ylistykseksi mennyt, vietin sitten yhden tunnin muistellessa, "mitä ihmettä mun pitää tässä tehdä???" Seisoessani Fillari, 6B+:n alla. Montakin videoo siitä nähneenä ja kerran ite topattunakin se näyttää naurettavan helpolta ja suoraviivaselta. Nojuu ei. Ei mulle ainakaan, ihan niinkuin Rakula! Aina siitä tulee ladonovee silmille oikein urakalla. Ja sitten taas... kun ei ollenkaan siltä tunnu ja tulee tehtyä jotain ilmeisesti vaan alitajuisesti oikein... onkin se oikee käsi siellä topissa. Kyllä tulee niin hölmö olo... jahas, näinhän se menikin, taas. Mutta siis... miten se meni? :)