Selvästi hyvä päivä...tai jopa ihan pari viimestä viikkoa Seinäjoella sukuloimassa. Sitä kautta tietenkin myös boulderointia Vaasassa, Kurikassa ja Virroilla. Aika mukavasti sujuilee tai sitten vaan tuntuu siltä. En oo mm. koskaan aatellut tosissani työstellä niinkin vaikeita bouldereita kuin 7C+, mutta hassua hassua, nytpäs tuli niinkin tehtyä ja useempaan kertaan ja ihan kahdella eri reitillä. Lisäksi innostuin yhdestä komiasta 7Ceestä ja 7B+:sta. Ei ne nyt ihan menoillaan ole vielä, mutta kyllä niihin tässä palataan vielä uudelleen :)

Kurikassa kyllä kannattaa jokaisen varsinkin kutosia kiipeevän jantterin ja leidin mennä käväsemään. Sen verran mukavia ja hienoja pätkiä ja pitkiä sieltä löytyy. Tässäpä kuvassa wanheneva bloggaaja osoittaa heikentynyttä notkeuttaan reitillä Talonpoikien kapina 7A+. Ei taittunut vielä, mutta hieman jo löytyi betaa itelle. Aika tuju on toi kyseinen jalannosto ja siitä seuraava hankala ponkaisu/nousu toppiin.

Ensinnäkin toi jalka tulee todella lähelle kättä ja oon pirun kasassa siinä. Toi oikeen käden saideri on paljon paskempi kuin miltä se näyttää. Toiseksi, hassuhassu, toi jalitsu on vielä parempi kuin miltä se näyttää, eli reilu kahva. En yleensä valittele liian hyvistä jalitsuista, mutta tossa ongelma tuppaa olemaan se pieni pelko takapuolessa, että josko toi käsi lipee, voipi toi jalka jäädä hiukan liian pitkäksi aikaa kiinni ja tuloksena ilmenee komia droppi selälleen mäntyyn ja kivikkoon.

Lupasin kuitenkin Jukalle palata asiaan tuonkin reitin suhteen. Lisäksi ihan vieressä oottelis "yks viimesistä suurista linjoista" nousijaansa. Hieno ja korkee se on ja juu juu, vaikee myös... Tällä hetkellä sulostutan siis taasen Imatran aakeita laakeita, joten katsellaan, miten täällä päässä sujuu.