"Hei Juha...."
Tämä on nyt tapahtunut kaksi kertaa. Ensimmäiseksi tajusin tuon iloisen tapahtuman konkretisoituneen, kun kotiseinällä alkoi viimein pysymään se keskivartalo ja lantio kontrollissa muutamassa hankalassa kyseisiä seutuja koettelevissa ja kilvoittelevissa reiteissä. Hyvä. Oli jo aikakin.
Toisen kerran tajusin, että persus on olemassa, kun ajelin takaisin Turuust sunnuntaina. 12h autossa viikonlopun aikana ei oo tavatonta tällaselle etelä-pohjanmallla sukua omistavalle, mutta silti...
Olin siis katsomassa PM-boulderit ja osaltani luennoimassa kiipeilyseminaarissa Turussa. Kisat oli oikein hauskat ja paljon tuttuja oli ja tuli. Hyvä fiilis kilpailijoilla, varsinkin ruotsalaiset oli ihan fiiliksissä. Hyvä meno. Kyllähän noi on kuitenkin pääkilpailut suomalaisillekin tällai oman maan osalta aateltuna maailmancupit ja muut pois lukien. Jopa SM:t jäis kakkoseksi tycker jag. Että vois aatella olevan hieno asia suomalaisille huipuille edustaa omaa maataan jossain. Kaikissa muissa lajeissa näin on. Ei se tee tekemisestä ollenkaan vähempää coolia.
Lisäksi paikalla oli reittejä tehnyt Christian Bindhammer juttelemassa ja pitämässä aamutreenit sunnuntaina maajoukkueelle. Juniorit oli timmisti paikalla ja hauskaa näytti olevan. Hyviä vinkkejäkin pro kertoili. Lepposa ukko. Vaikka ei uutta niin tuliskaan. ois mun mielestä hyväksi kelle tahansa inspiroitua tollasesta.
Christian piti sunnuntaina juttua itestään (kun ei sen Macissa ollutkaan piuhoja mukana ja diashow jäi väliin) ja kertoili motivaatiostaan jne. Itellä oli tän jälkeen oma osuus ja kertoilin treenien jaksottamisesta lyhyesti parin kolmen erityyppisen kiipeilijän näkökulmasta. Saattoi jopa mennä juttu perillekin. Paljon jäi sanomatta, vaikka pidin sen saman jutun itelleni autossa menomatkalla. Aikaa ei ollu kuitenkaan kuin tunti. No mut kunhan jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti