Vaikka Kalymnoksen reissu sujui hyvin sekä fiilisten että suoritusten valossa, oli aika järisyttävää palata todelliseen maailmaan = vintille pitkästä aikaa. Kuten mainittua, sain itelleni aikaan pulley-vamman oikean käden keskisormeen joskus syyskuussa kai... En oo siis yli kahteen kuukauteen pystynyt yläkerrassa kiipeemään kunnolla woimaa JA SE NÄKYY!!!
Mulla on siellä pikkuluolassani siis 50-asteinen nega ns. pääseinänä ja lisäksi pätkää katossa ja sit semmonen 20-asteinen pieni pätkä myös. Hämmästyttävän motivoituneesti oon siellä pystynyt treenaamaan huolimatta siitä, että rakennettuani sen huomasin, etten pysty käyttämään kuin isoja kahvoja sekä käsille että jaloille. Itku ja parku tuli! No, nykyään... tai siis aiemmin syyskesällä ja tänä vuonna jne... pystyn käyttämään jo hyvinkin pieniä parin sentin krimppejä ja jaloille sentin mikroja. Hyvää reeniä siis tällaselle ruholle!
Nooo... mutta siis tilanteeseen eilinen: Kävin reissun jälkeen hieman herättelemässä kroppaa, josko se haluis alotella sisätreenejä upean suomalaisen ja kreikkalaisen syksyn jälkeen. Juu ei ihan halunnu. Mä en saanu kiivettyä edes helpoimpia reittejäni siellä!!! Ok, oli toki tiedossa, että tolla profiililla ja ton tyylisessä kiipeilyssä vaaditaan hieman erilaista suorituskykyä kuin piiiitkillä kalkkikivireiteillä ja tiedossa oli hyvin selkeesti myös syksyn kamppailut vamman kanssa. Mutta silti... olin aika hämmentynyt. Sormivoimien lisäksi yläselän ja keskivartalon kontrolli ja voima oli kateissa melko perusteellisesti. Tolla seinällä kyllä huomaa aika hyvin mitä käsite body tension merkkaa.
No, ei tässä nyt oikeesti mitenkään hätääntynyt olo kuitenkaan oo. Syyt tilanteeseen on siis hyvin tiedossa ja oma treenihistoriakin antaa täydet perustelut kaikelle missä nyt ollaan. Mun pitää boulderoida hyvin säännöllisesti, jos haluan, ettei suorituskyky laske. Mä en ollenkaan oo niitä typeriä tyyppejä, jotka tulee cavelle puolen vuoden tauon jälkeen ja on saman tien huipputikissä.
Mitä nyt sitten?
Tää viikko menee hermostoa herätellessä erilaisilla tarkoitukseen sopivilla harjoitteilla. Kyllä ne sieltä takasin tulee, kunhan ovat vähän unessa vaan. Käytännössä treenit tulee olemaan aika lyhyitä, mutta niitä pyritään tekeen usein, 1-2 kertaa päivässä. Kun sitten saadaan toivottu voimautumisen aste aikaan, voidaan alotella enemmässä määrin kiipeilyllistä perusvoimaharjoittelua. Aattelinpahan jatkaa juoksenteluakin taas.
Mutta... Mulla ei vaan oo kauheesti nyt aikaa rakennella voimapuolta. Viime talvi meni aika kivasti, kunhan sain sormet kuntoon. Pystyin suhteellisen progressiivisesti treenaileen 4 kk tuota omaa kiipeilyllistä epälahjakkuusaluettani ennen ulkoilemaan siirtymistä. Nyt ei kuitenkaan oo aikaa kuin kaksi kuukautta ennenkuin tulee lähtö Thaimaan viileisiin ja kuiviin maisemiin. Siellä menee kolme viikkoa, joten jotain hyvin suunnitelmallista pitää sielläkin kaikesta huolimatta yrittää tehdä, jos aikoo saada yhtään mitään aikaan Suomessa ulkokaudella.
Vaikka mä saan kestävyyttä aikaseks suht helpolla ja anaerobinenkin puoli kehittyy melko asiallisesti, on toi sormien jerkkupuoli ollut aina hyvin herkkää kehittelyä. Se on mulle periaatteessa myös itseluottamusjuttu köysireiteillekin varsinkin Suomessa. Ellen pysty tiettyä base leveliä tietyillä bouldereilla säilyttämään, en myöskään saa vaikeammilla köysireiteillä mitään aikaan. Hyvä esimerkki on Kerimäen Simasinvuoren Vares 7c+, jossa ensimmäisen kruksin ratkaisuote on mulle pelkkää voimaa ja sulloutumista. Voimalla sitten tuota pieneen tilaan sulloutumista yritän kompensoida.
Eli jos nyt hakemalla haen tän hetken tilanteesta hyviä puolia, ei tästä oikein muualle enää pääse kuin ylöspäin :-))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti