Okei, olen siis hengissä edelleen, mutta viime kirjottelusta on kyllä aikaa. Pitänee parantaa tapoja. Olen lomalla, joten ei multa saa/voi nyt vaatia sen erityisempiä.

Kiipeily sujuu ihan mukavasti. Haukkavuoren Veri vetää itään (7c+/8a)-projektissa pääsin jo parin muuvin päähän safe groundista, joten eiköhän se mene ens kerralla. Tais jäädä lähinnä jännityksen takia menemättä. Siinäpä onkin greidipoliiseille miettimistä, sillä mokoma reitti on oikee slash-grade -tekele. Sorry about that Jens.

Hieman alustavaa spekulaatiota:
- Ensinousija Tatu Aution (pitkä) mielestä reitti on "paljon" vaikeampi kuin Mustavuoren Autio/Suihkonen, jolle on annettu vaikeutta myöskin 7c+:n ja 8a:n paikkeille.
- Rami Haakanan (pätkä) mielestä Autio/Suihkonen on selkeä 8a, mutta V.V.I. ei ainakaan Ramin samoihin aikoihin kiipeämälle Nummisuutarille (8a) vaikeudessa ihan pärjäisi. Nummisuutaria tosin monet uukuttelevat 8a+:ksi. En ole tyypannut loppua, mutta alkuhan on sama kuin Shake my treessä.
- Mika Hinkkasen (pätkä) mielestä V.V.I. tuntui helpommalta kuin Wild Side ja Martinin Kultakuume (7c+), mikä lienee ehkä sittenkin 8a ja Kultakanta vastaavasti 8a+. En tiedä, en oo noita sillai aatellut.
- Omasta (pitkä) mielestäni V.V.I. on saanut multa sen verran runsaasti efforttia, että toistaiseksi pitäydyn ensinousijan arviossa, kun on enempi mun kokonen ja omaa kohtalaisesti kyllä kokemusta hienoista greideistä hänkin. Sen verran olen myös 7c- ja 7c+-tasoisia tekeleitä kokeillut, että voin todeta V.V.I.:n olevan itelleni niistä vaikein so and by far.

Greidillä sinänsä ei ole niin valtavaa merkitystä, vaikka 8a nyt jonkinlainen rajapaalu oliskin. 10 vuotta sitten kyseessä ois voinut olla aika kova juttu, mutta eihän se 8a nykyään enää niin säväytä. No, mun sarjassa kyllä :-)) Jenkeillähän toi 8a olis jo 5.13b eli siellä puolella rapakkoa rajapaalu on 5.13a, eli meidän 7c+. Samoin kuin bouldereilla Fontsun 8A on jo jenkkien V11.

Oli se tarkka ja absoluuttinen vaikeusaste mikä tahansa, on kuitenkin hienoa, että ite oon pystynyt edistymään tässä lajissa kohtalaisesti jo. Omassa sarjassani "kaakkois-suomalaiset, yli 40-vuotiaat, yli 85-kiloiset kuvataideopettajat" olen myös melko korkealla rankingissa. Samoin oma kiipeilymottoni "pyrin kiipeämään 50-vuotiaana paremmin kuin nyt" on hyvä tavoite.

Nummi. Hyvin selkeesti innostavimpia kallioita, joilla olen käynyt. Mulle tää heti!

Kävin Helsingissä Lassea katsomassa (vilaukselta näin myös Eemelin ja Sarin :-)). Tarkoituksena oli aloitella paria projektia, joten yläköydessä kiikutteluksihan se reissu meni. Ekana päivänä Falkkareilla kokeiluun Didgeridoo 7b ja Renesanssi 7b+ (Siinä on 4 ässää Martin!). Kummatkin tuntui pirun kruksikkailta johtuen osaksi heikkoudesta ja osaksi 4 tunnin autoilusta ja kalliolle suoraan paahtaneesta auringosta. Ihan hyvää treeniä kuitenkin.

Toisena päivänä sain hyvin tulille Nummessa kuvassa näkyvän Shake my treen (7c+), jota voisi ensi kerralla alkaa ehkä jopa liidelemään. Muuvit tuli tehtyä kolmella yrityksellä melkolailla hyvin. Paljon enemmän mun tyylinen reitti kuin Falkkarien parivaljakko. En oo Nummessa aiemmin käynyt, mutta tuntuu, että jos jonkun kallion Suomesta haluaisin (Haukkavuoren lisäksi) takapihalle, se voisi kyllä Nummi olla. Eli siellä kävijöiden ei kannata ihmetellä kallion tilalle ilmestynyttä tyhjää paikkaa sen kummemmin. Suunnatkaa vaan tänne itään ja kas, löytyy taas. Nummen jälkeen kurkattiin Myllis hyvin hyvin pikaisesti ja yllätin itseni pääsemällä kolmannella yrityksellä muuvin päähän jonkun 7A:n topista, vaikka sormet oli ihan riekaleina. Hieno paikka! Sekin lähtee tännepäin siirtoon.

Lasse sillä 7A:lla.

Kolmantena päivänä mentiin Luhtiin ja löysinpähän taas yhden mulle epätyypillisen reitin. Ristiriipunta 7b oli kyllä mulle ihan parin kolmen muuvin juttu, mutta ei enää kruksi auennut väsyneenä. Hienoa kiveä ja komeen näkösiä reittejä. Porvoossa syödyn lounaan jälkeen Lasse suunnisti soututreeneihin ja mä menin vielä Luhtiin takasin moikkaamaan Ramia ja Purasen Johannesta. Olipas kivaa nähä taas! Ja katso, yhtäkkiä oli Luhdin kallio täynnä taivaisiin yrittävää sotaväkeä... Aamulla ei ketään ja illemmalla oli ainakin 6 köysikuntaa...

Piakkoin tulee lähtö Vaasaanpäin eli Seinäjoelle. Odotan reissua monestakin syystä suurella innolla. Sukulaisten näkemisen lisäksi on kova hinku päästä tykittämään Vaasan kiville! Palataan, muttei palella.