Huomenta ja hyvää vuotta 2010. Eipä ole tullut tänne kirjoiteltua ei. Vaivaako minua motivaation puute? Pelkäänkö, ettei suloisia mielenvuodatuksiani lue kukaan? Miksi maailmassa on keittoa? Vastaukset jäävät ilmaan...

Joka tapauksessa joululoma Seinäjoella on sujunut rennoissa merkeissä ja mikäs sen mukavampaa. Vanhempia ja muita sukulaisia tapaillessa, syödessä, kiipeillessä, syödessä, juostessa, Jussin kanssa leikkiessä, nukkuessa, syödessä... Runsaasti hienoja asioita ja olen kiitollinen paljosta!

Eilen viimeksi käytiin Vaasan luolassa kaahittelemassa porukalla Jukka "How is your hauis?" Törmä (the one and only...thank God!), Ville "The silent but deadly" Erkkilä ja Mikko "The Incredible Bullshittingman" Hämäläinen allekirjoittaneen lisäksi. Mikko on uusi tuttavuus Seinäjoelta ja kivaahan se on uusia naamoja tavata. Onneksi ei liika usein :) Jutut meillä oli onneksi älyttömän hyviä ja harmitti kun niin monet vaasalaiset ei päässeet niistä osallisiksi!!!

No juu, kiipeily tuntuu ihan mukavalta ja sujuukin suht hyvin. Sellasia reilun neljän tunnin satseja ollaan väännetty ja loppuun asti tuntuu jaksavan aika hyvin. Välipäivinä tai kiipeilyn jälkeenkin sitten on tullut ravattua lenkinkaltaisia juttuja. Melko liikunnallista lomailua siis, mutta kivaa kivaa. Kuvia Vaasan reippailuista tulee, kunhan Jukka saa niitä ladattua tänne.

Tollasia megasessioita ei oikeestaan koskaan tuu kotona tehtyä... No ehkä jaksaisin, ehkä en. Eihän noita nyt paljoa ole tullut. Jarmon keivillä ennen joulua ja sitten kolme toistaseksi Vaasassa. Ehdin varmaan pari vielä ennen kotiin ajelua tai sitten pysähdyn vielä Hutungissa. Kuitenkin vieraissa paikoissa sitä kummasti innostuu uusista reiteistä ja uusien rakentelusta. Lisäksi on kivaa ehdottaa kavereille kummallisia treenivariaatioita ja huomata niiden toimivankin. Kirjottelin niitä ylös reilut parikymmentä erilaista. Eräs erinomanen keksintö tuli päähän tossa ennen joulua ja se saakin olla ns. viikon vinkki :)

Eli: homma on nimeltään "läpsyt". Kiipeily tapahtuu normaalisti bouldereilla ja käytännössä homma eroaa normaalimenosta sillä, että aina käsimuuvin jälkeen käyt läpsyttämässä tätä muuvin tehnyttä kättä toisella kädellä. Sitten palautat läpsykäden takaisin otteelle ja vasta sitten teet uuden muuvin. Jälleen ns. vanhan muuvin kädellä uuden muuvin käteen läpsy ja palautus otteelle ennen seuraavaa muuvia. Tavoitteena tässä on huomattavan paljon tiukempi keskivartalokontrolli, pidempi aika per ote per reitti eli suunnataan vaikutuksia enemmän perusvoimaan, liikkumisen tarkkuus, huukkien monipuolisempi käyttö jne.

Mitäs muuta...

Roosakin aloitteli ohjelmoidumpaa treeniä taas, vaikka mummolassa lomaileekin. Onhan siellä kuitenkin paljon tilaa liikkua pitkin metsiä :-). Sormilautakin kuulemma on. Hieman kiire tulee kyllä, sillä neiti on lähdössä Rocklandsiin jo maaliskuun puolessa välissä. Käytännössä tää tarkottaa, että alkuvuosi tehdään pelkkää perustreeniä ja reissu itessään saa toimia tehojaksona. Sen jälkeen sitten Suomessa projektien kimppuun ja pum pum!

Liiton kiipeilyvalmennuskirjan oma osuus etenee joistain kirjoittamismotivaatiopuutteista huolimatta ja oon saanut tahroja paperille suht hyvin. Ehkä se mielessä oletettu laajuus hieman haittaa mua, eli tuntuu, etten saa kunnolla putkea auki, kun ois niin paljon kaikenlaista ja silti jää aina paljon pois.

Kiipeily-lehteen ajattelin irrottaa ohuen artikkelin liittyen boulderoijan ja köysikiipeilijän peruskausien eroihin. Tai ehkä oikeammin pureutuen siihen, mitä eroja onsight-reissulle lähtevä tai boulderoija ja redpoint-tykki treeneihinsä vois saada. Kyseessä on kuitenkin hyvin erilaiset touhut, joten treenaamisenkin tulis tapahtua sen mukaan.

Tällä hetkellä en ole lähdössä keväällä reissulle, vaikka syksymmällä oli kovaa hinkua vuorotteluvapaalle ja vaikka parillekin retkelle maalis-huhtikuussa. Tommin palaute ko. loman saamisesta ja muusta byrokratiasta taisi hieman tympäännyttää mua... No, jospas kevät alkaisikin nyt sitten hyvin varhain ja pääsisi ulos vääntelehtimään projektien kimpussa ja aloittelemaan uusia.

Sormetkin tuntuu... no...tuntuu, mutta suht hyvin niillä pystyy kuitenkin kiipeämään ja ongelmat ja kivut tulee yleensä vasta rasituksen jälkeen ja toinen lepopäivä ei juuri asiaa paranna, usein jopa päinvastoin. Olenkin siis pääsemässä takaisin entisiin tapoihini liian levon hyödyttömyydestä heheheee... Jouni mulle tästä aina hieman naureskelee. Jospa sitä kolme treeniä päivään vois mahduttaa sopivasti... ;-)) Pari kesää sitten itseasiassa tuli kyllä tehtyä 3-4 treeniä päivässä esim. tyyliin:
klo 10-12 boulderointia
klo 13-14 sormilautaa
klo 16-18 köysittelyä
klo 20-21 leukoja, keskivartaloa ja muuta mukavaa

Joskus kiipesin jopa kolme kertaa päivässä ulkonakin ja ko. touhua tuli tehtyä sisällä hyvällä menestyksellä koko viime kevät. Katellaan nyt, miten paikat kestää ja yritetään olla fiksuja. Joten eespäin vaan ja toiveikkaana kohti tervettä tulevaisuutta ja hienoja reittejä! Ach!