Elämä jatkuu... Sormet on lekurin mukaan paljon paremmassa kunnossa kuin oon aatellu ja yritän tässä kaivella itteeni ylös murheen suosta pikkuhiljaa...
Pienoinen ylimenokausi on nyt menossa ja aiheena punttia piiiiiiitkästä aikaa ja juoksua mausteeksi. En oo Kreikan reissun jälkeen kiivenny ollenkaan. Tultiin takasin 22.10.
Juu siis oltiin Ramin, Juhan ja Tommin kanssa manner-Kreikassa reilun viikon retkellä ja kun ei ollut oikein päässyt treenaileen, ei niin hyvässä kunnossa ollut. Muuten kyllä oli kiva reissu ja nautin sitten Kreikasta muutoinkin kuin kiipeilyn saralla.
Parhaana ns. saavutuksena tuli tehtyä Mavrosouvalassa yksi 7a+ toisella yrityksellä yllättävänkin rennosti. Se osoitti, että kunto oli ihan ok, mutta ehkä ne kunnon rutistukset kuitenkin jäi seuraavaan reissuun. hyvin selkeesti oli nyt sellanen asenne koko touhuun. Mulla ei oo kauheen hyvä itseluottamus kiivetä, ellen tiedä olevani kovassa iskussa ja tää oli juuri sellanen retki.
Eipä mittään... eteenpäin vaan ja laittelen kuviakin reissusta, kunhan ehdin.
3 kommenttia:
Huojentava tieto!
Eikun paino alas ja voimat ylös.
t.Anssi
Juu ei tässä oo muuta vaihtoehtoo kuin tykittää meneen vaan.
Ei siinä isovattainen pärjäisi - ei pääsisi edes lähelle kiveä.
Lähetä kommentti