Iloista ja mahtavaa on ulkokiipeily. Oltiin Tommin, Jarin ja Jarnon kanssa Viljakansaaressa tunnustelemassa hyvää kitkaa. Tässä taittuu hienon hieno släbi Pikku-Ukko pojan työnimen mukaan nimettynä. Aika vaikea se oli, kun ei pystynyt toistamaan samantien. Greidi siellä seiskan nurkilla verrattuna nyt vaan muihin sen tason släbeihin, mitä on tullut könyttyä. Tyytyväinen olin lähinnä siihen, että kiipeily sujui hyvin kauniisti, eikä rähmien. Että mä tykkään tollasesta hipsuttelusta, kun ei koskaan oo ihan varma, millon lähtee...

Tommi tuossa elättää yhden viime kauden projektinsa, jolla ei nimeä taida olla. Ensinousu Hinkkasen Juhalta. Vaikeutta lienee 7a:n verran ja vaikka aika matala, on siinä hyvin kiivettävää. Itelle tulee kyllä kruksi jo tokassa muuvissa, mutta kyllähän sitä pitää tällasen newtonilaisen raskaan takapuolenkin käydä vielä uudelleen kokeilemassa. Ei ollenkaan mun tyyliä, mutta tekee ihan hyvää väännellä kaikenlaista muutakin.

Jahas... long time no see. Eipä juuri oo tänne tullut kirjoteltua. Ei oikeen tälläänen tunnu niin tärkeeltä, mutta laitellaan nyt taas jotain. Talvi meni ja mäkätti, nyt on ulkokausi kiipeilyssä avattu ja silmissä siintää Kalymnos Haakanan Ramin kanssa kesäkuun alussa! Tuolla omalla sisä-cavella on tullut väännettyä aikalailla, mutta onneksi meillä Imatralla on toinenkin cave ja köysiseinä lisäksi. Ihan hyvin harrastajamäärään nähden siis.

Tässäpäs kuva Ramista vuosi sitten Ateenan ympäristöstä. Taittumassa Titanida 7b ja onsight tietysti. Kalymnoksella on tarkoitus olla kaksi viikkoa, joten siinä ajassa luulis saavan kiivettyä kohtuullisen määrän kohtuullisia reittejä. Tavoitteita aina on, mutta ei niitä tarvi julkistaa. Vaikka yleensä kevät vois mennä tiukassa boulder-väännössä ja voiman hankkimisessa tähän onnettomaan ja ylipainoiseen varteen, on tässä aika kiivaasti pyritty myös kehittämään kestävyyspuolta, sillä sehän se tulee olemaan kuitenkin ratkaisevassa osassa siellä reissussa. Mä en halua lähteä minnekään huonokuntoisena vaan chillailemaan. Hyviä salaisuuksia on saanut treenaamiseen omista pähkäilyistä ja kas yllättäen ne tuntuu yhtenevän muuallakin. Ja juu ei, ei mitään Eric Hörst tai PRC-kamaa, vaan ihan oikeeta tietoo. Yleensäkin kiipeilyn valmennuskirjallisuus on aivan kamalan heikkoa ja lähinnä sympaattista räpellystä verrattuna melkein mihin muuhun lajiin tahansa.